Joka on tyytyväinen elämäänsä, on maailman rikkain

Joka on tyytyväinen elämäänsä, on maailman rikkain

ViestiKirjoittaja NäilläNäppäimillä » 31.05.2023 10:10

Omenapuu pihallani, rakkaat porrasaskelmat kotiin. Kotitiellä vastaan tepasteleva Naksu-kissani. Kissa on joskus pahalla päällä, ja puu tuottaa joinakin vuosina happamia, kovia ja pieniä hedelmiä. Niinä vuosina ostan kaupasta hedelmät, ja asia on sillä siisti, näin on omput. Ensi vuonna toivotaan parempaa satoa. Naksu viihtyy aina luonani, sekä kiukkuisena että hyrisevän kilttinä.

Toisinaan huljaantuu enemmän, toisinaan vähemmän rahaa. Tällä kertaa odotan hammaslääkärin laskua. Kyseessä on kahden hampaan muodostaman bakteeripesän poisto. Hampaiden tilalle asennetaan tuplasilta. Tämä ei ole kevytmielinen kosmeettinen toimenpide, vaan pakollinen investointi loppuelämään. Eilen jo ensimmäisen hampaanpoiston jälkeen huomasin suolisto- ja sydänoireiden vähentyneen dramaattisesti. Ilmeisesti bakteerit väijyivät pääsyä suoniin ja sitä kautta koko elimistöön verta vuotavasta ikenestä, joka oli aina tulehtunut. Hampaan poiston jälkeen ei ollut kipua, vuotoa eikä turvotusta, ei mitään vaivaa. Voi olla, että toimenpide kokonaisuudessaan pelastaa iäkkään, mutta vielä elossa olevan henkiriepuni.

Iltaisin ennen nukahtamista mietin, mikä on ollut mukavin asia sinä päivänä. Pienen elämän ilotkin ovat pikkuruisia: näin pyrstöään vipattavan västäräkin Anderssonin kaivon kohdalla, jaksoin pestä koko asunnon lattiat, kaupan kassa kehui kivoiksi silmälasejani (joilla hätäpäissäni peitin tummat silmänaluseni), kirjat ehtivät takaisin kirjastokotiinsa ennen myöhästymismaksua, ja niin edelleen. Tällaiset hupaisat pikkujutut saattavat minut unilääkkeen neljänneksen avustamana unijukan maille.

- - -

Viikonloput ja kesälomat pienenä mummoni luona olivat sadunhohtoisia, ilmakin hänen pienessä vaaleanvihreässä mökissään pirskahteli kultaisia hipaisuja. Me rakentelimme yhdessä pahvilaatikkoon nukketalon. Kalusteetkin tehtiin pahvista ja aina löytyi jostain kankaanpalasia matoiksi ja verhoiksi. Me samoilimme metsässä ja keräsimme aineksia nukketaloon, lehtiä ja hentoisia kukkia, jotka prässäsimme isokokoisen Perheraamatun välissä. Mummo kirjoitteli pieniä runoja ja piirsi tauluja nukketalon seinille.

- - -

Nyt kun harteitani rasittaa vuosikymmenten tummat siivet paarustaessani täällä elämän raakamassassa, kulkuani on lievittänyt mummon nukketaloperintö. Useita olen rakentanut, romuttanut ja antanut pois. Ja se viimeksi haudattu on aina ollut taatusti viimeinen – tai no, ehkä kuitenkin vielä yksi . . . Kuka hyvänsä arvaa kertomuksen lopun.

Vaikka vain vanhat ihmiset täyttää 70 (en tietenkään minä), niin ehkä saan vielä yhden minitalon valmiiksi. Talo jääköön jollekin muistutukseksi että ihminen on vain omien rajojensa mittainen, olkoon ympäröinyt itsensä millä korvikkeilla tahansa. Kaikki on tänään yhtä pientä kuin aina ennenkin, niin kuin minimalistisessa nukketalossakin.

Pieni elämä on lopultakin Jumalan rakkauslaulu.
Avatar
NäilläNäppäimillä
 
Viestit: 127
Liittynyt: 29.04.2023 15:02

Re: Joka on tyytyväinen elämäänsä, on maailman rikkain

ViestiKirjoittaja kalamos » 31.05.2023 18:21

Olipa mielenkiintonen
otsikko ja avaus
tälle teemablogille.

Minä olen viime päivinä
saanut kokea aivan
erityisen onnen ja kiitollisuuden hetkiä.

Tänään sain viimeiset perunat
haudattua maahan.
Sanon sitä pohjoismaaksi.
Koillismaan sain valmiiksi
jo tuossa äitienpäivän aikaan.

Ihan pienet pläntit pihallamme.
Mutta niitä minä tuijotan
olohuoneen ikkunasta koko kesän.

Vaimoni suorastaan kiusaantui,
kun vaesimme pihalla pensaita
ja kevään vihreyttä ihaillen.
Nimittäin kun minä joka pensaan välistä
otin uuden katsekulman perunamaahan.

Tähän aikaan vuodesta
valtavat törähdykset ovat
pudottaa polvilleen
joutsenten salaa lipuessa pään yläpuolelle
ja sitten yhtäkkiä trööttäävät torvikonsertin.

No, siellä lepäävät
arviolta 350 + 480 siemenperunaa.

Koillismaahan tuli 210 Vaeltajaa
ja 140 Melodia.

Koillismaalla on valtava luumupuu.
Kukkii ensimmäisenä keväällä.
Mutta ei kauaa.
Siinä oli myös marja-aronia,
mutta viime keväänä
jyrsin sen juuret rikki ja se kuoli.
Itkettää vieläkin.

Kun sitten tuon mutkaisen pläntin
perunarivejä laskeskelin,
niin siinä oli
vaeltajaa
5 lyhyttä riviä
5 keskipitkää riviä
5 pidempää riviä
5 kaarevaa riviä
melodia
9 kaarevaa riviä pitkästä lyhyeen.

Tänään sitten laskin lopuksi
pohjoismaan rivit.
Lopputulema oli seuraava.

Afraa
360 perunaa 12 pitkää riviä
Vaeltajaa
120 perunaa 12 lyhyttä riviä.
Ja kun laskin jäljeel jääneet
Vaeltajat perunalaatikossa,
niin niitä oli 12 perunaa.

Niistä teemme vielä
ison kattilallisen perunasoppaa,
jonka pakastamme.
Toki tuon sopan aineksiin
kuuluu myös monta pussia pakasteita.

Suuren suuri ilo oli sekin,
kun niin piskuinen mutta uskollinen
Mantis
sellainen ihan pikkuinen jyrsijä,
jonka olin tuominnut kuolemaan
parantumattomana,
heräsikin henkiin,
kun kokosien sen palaset
eri varastoista
eräänä lämpimänä kevätpäivänä.
Se sai palvella tänäkin keväänä
perunavakojen tekemisessä.

Melkein yhtä suuri ihme oli se,
että sain normaalikokoisen jursimen käyntiin,
vaikka se syksyllä ei enää lähtenyt.

En oikein tiedä miten se tapahtui,
mutta tein samat kommervenkit
useampaan kertaan,
mutta sitten viimeksi laitin
kaiken jälkeen siiihen bensiiniä,
ja sitten se heräsi eloon.

Kuinka onnellinen pienviljelijä olinkaan,
kun kaksinkertaiset koneet
loistivat pihalla perunamaan vieressä.

Ja perunamääräkin meni ihan nappiin.
Keitinperunoiksi meillä on vielä afraa
siihen asti,
että ostamme kaupasta uusia perunoita.

Aivan erityisen onnen päivän koin,
kun eräänä toisena lämpöisenä kevätpäivänä
niin pitkän tauon jälkeen
astelin metikön puolelle katsomaan,
mihin malliin polttopuiden tekeminen jäikään.

Siellä lojuu metsätiellä
jonkin kääriäisen tuhomia puita,
jotka täytyi kaataa talvella,
ettei koko metikkö tuhoudu.

Ohitin kuitenkin ne,
ja menin katsomaan
oliko oksia ja risuja jäänyt metsään.
Ja olihan niitä.
Niitä sitten keräsin kottikärryyn
ja siirsin pitkin metsäpolkua
sellaiseen paikkaan,
josta myöhemmin saan ne
auton peräkärryihin.

Koin tuona aurinkoisen päivänä
niin kauniin metikön keskellä
merituulen kuuluessa mutta ei osuessa
niin valtavaa kiitollisuutta elämästä.
Linnut lauloivat niin ihmeellistä konserttia.

Aloin oikein ihmetellä,
että miksi ne kaupunkilaisnuoret,
kun ajavat tästä
meidän paratiisimme läpi
mökeillensä,
ovat ilmeisesti koko pitkän matkan
jostain kaupungista tänne
kuunnelleet kauheaa jumputusta
jump jump jump ... jump jump jump

Ja sitten kun pääsevät mökille,
niin kohta taas levottomina
kaasuttavat lenkille
jump jump jump ... jump jump jump

Miksi he eivät pysähdy
ja kuuntele linnunlaulua.
Mutta ei.
Jos eivät kiihdytä maantielle
niin sitten merelle kaahaamaan
vesiskoottereilla.

No niin.
Mutta nyt siis näitä häiriöitä ei ollut
ja ikionnellisena taas kumartuessani
nostamaan risuja ja oksanpätkiä maasta,
sain kokea yht'äkkiä rukousvastauksen.

Olin yhtä onnellinen kuin varis,
joka näkee jotain kiiltävää.

Kuinka kauniisti se kiilsikään.
Moottorisahan avain.
Sellaine ristinmuotoinen,
jossa on ruuvimeisseli
ja tulpan avain.

Pudotin sen syksyllä maahan.
Enkä rukouksista huolimatta löytänyt.

Niin pienet asiat
voivat tehdä niin valtavan onnelliseksi.

Kiitos NäilläNäppäimillä teemasta.

Ymmärrän nyt,
että olen maailman onnellisin ...
tai siis rikkain ...
ja Rakastetuin ...
kalamos.
Avatar
kalamos
 
Viestit: 6560
Liittynyt: 27.08.2014 07:31

Re: Joka on tyytyväinen elämäänsä, on maailman rikkain

ViestiKirjoittaja NäilläNäppäimillä » 31.05.2023 20:53

kalamos kirjoitti:
Olin yhtä onnellinen kuin varis,
joka näkee jotain kiiltävää.

Niin pienet asiat
voivat tehdä niin valtavan onnelliseksi.

Kiitos NäilläNäppäimillä teemasta.

Ymmärrän nyt,
että olen maailman onnellisin ...
tai siis rikkain ...
ja Rakastetuin ...
kalamos.


"Onnellinen kuin varis" :smile:

Minä ostin tänään K-Market Otavankadusta (minun länsikulmaltani) ulkomaisia varhaisperunoita, 2,95€/kilo.
Keitän niitä huomenna ja syön anjoviksen, sipulin, voin ja suolan kanssa.
Olen ajatellut niitä koko päivän.

"joka näki jotain herkullista kaupassa".
Avatar
NäilläNäppäimillä
 
Viestit: 127
Liittynyt: 29.04.2023 15:02

Re: Joka on tyytyväinen elämäänsä, on maailman rikkain

ViestiKirjoittaja kalamos » 01.06.2023 08:27

Vanhempani asuivat
loppuelämänsä vuodet
ja itse asiassa pisimmän rupeaman
Turussa uudessa kerrostalossa.

Ajatella, että he loppuviimein
saivat astua ihan uuteen
vastarakennettuun kerrostaloon.

He olivat kyllä viimeisiä,
jotka tuohon
vuokrakerrostaloon pääsivät,
ja muutaman puhelun verran
jouduin selittämään tilannetta.

Mutta niin vain kävi.
Se oli kuin korvaus kaupungin
tekemästä hirveästä vääryydestä,
josta olen kertonut blogissani.

Siellä he sitten asuivat kuolemaansa saakka.
Yksi heidän ilonsa oli varikset.
Kun oli jäänyt kuivanneita leivänpaloja,
he laittivat ne pussiin
ja lähtivät kävelylle
viemään niitä läheiseen metsikköön.

Kuulemma varikset tunnistivat
heidät aina jo kaukaa.
Ja nostivat iloisen metelin,
kun tiesivät leipää olevan tulossa.

Tänään taas keitämme perunia.
Se aina juhlahetki.

Ensin rappusia pitkin
apukeittiöstä alas kellariin
valikoimaan perunat.
Enää ei kyllä paljon ole valikoimista.

Sitten porkkanat.
Ne ovat kyllä kaupasta ostetut.
Emme enää kykene niitä kasvattamaan.

Ja sitten pesu.
Yleensä pesen ensin astiat,
jos niitä on.
Ja nytkin on,
vaikka vaimo täytti eilen illalla
tiskikoneen ja laitti sen käyntiin.
Se on yksi hänen ilonsa.

Mutta minä teen tuon toisen tiskauksen.
Jätän huuhteluveden altaaseen
ja siinä sitten pesen multaperunat.

Ja sitten kattilaan ja kiehumaan.
Usein katsomme tuon ajan televisiota.
Tänään on vuorossa
Islantilaisen saaren elämästä kertovan
minisarjan kaksi jälkimmäistä osaa.

Minä hoitelen samalla keittiön.
Ja kun ruoka on valmista,
minä kajautan kovalla äänellä:
"Syömään".
Ja sitten on juhlahetki.

Kaikkein onnellisin olen kuitenkin,
kun syön sitä ruokaa,
josta Jeesus sanoi näin:

:bible:
Johannes (4:30) kirjoitti:
Minulla on syötävänä ruokaa,
josta te ette tiedä


Nainen kaivolla oli
juotettu elävällä vedellä.
Ja kohta koko kaupunki tulisi
juomaan ja syömään.
Mikä voisi ravita paremmin.
Jeesus jatkaa:

:bible:
Johannes (4:34) kirjoitti:
Minun ruokani on se,
että minä teen lähettäjäni tahdon
ja täytän hänen tekonsa.


Tähän annokseen sisältyy
usein vielä jälkiruoka.

:bible:
Matteus (5:11-12) kirjoitti:
Autuaita olette te,
kun ihmiset minun tähteni
teitä solvaavat
ja vainoavat
ja valhetellen puhuvat teistä
kaikkinaista pahaa.

Iloitkaa ja riemuitkaa,
sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa.

Sillä samoin he vainosivat profeettoja,
jotka olivat ennen teitä.


Ja niin minun jokapäiväiseen elämääni
ja suurimpaan ilooni kuuluu
Sanan jakaminen.

Ja sen teen siten kuin se
minulle vielä on mahdollista.
Eli netissä.

Ja yritän olla oikeassa paikassa
oikeaan aikaan.

Nyt olen ollut muun muassa S24-foorumilla.
Ja välillä en ehkä koe olevani
maailman onnellisin,
mutta rikkaimmaksi itseni koen.

Saan siellä osakseni nimittelyä,
jonka voisi tulkita tappouhkaukseksi.
Minusta valehdellaan.
Minun väitetään kirjoittaneen sellaista,
mitä en ole kirjoittanut.
Jne. Jne.

Mutta kuitenkin.
Se on minun kutsumukseni.

Ja kun sen täytän,
niin olen niin onnellinen
kuin ihminen olla voi.

Minä olen aikoinaan niin monta
kertaa ollut rukousjonon jatkona
vakavan sairauteni takia.

Ja kuitenkin aina ja oikeastaan
kuin päällimmäisenä
esitin rukouspyynnön sen puolesta,
että löytäisin paikkani ja tehtäväni
nyt eläkeläisenä ollessani.

Vanha rovasti ja eräs toinen
polvistuivat vanhan kivikirkon
alttarille kanssani.

Toinen puhui kielillä.
Vanha rovasti suomensi ne.


Katso,
minä olen antanut sinun käteesi kynän,
sinä saat kirjoittaa
puhdasta Jumalan Sanaa.


Vaimo kuuli tuon rovastin
kielen selittämisen kirkon penkkiin asti.
Sen verran voimallisesti se tuli.

Ja ihmetteli,
että mitä tuo tarkoitti.
Ei kai kalamos uutta
Raamatunkäännöstä ala tehdä.

Nyt me sen jo jotenkin ymmärrämme.
Ja vaikka se paljon vaatii,
niin minä olen onnellinen.

Voi minua, jos en kirjoita.

Ja mikä on kirjoitellessa,
kun ei tarvitse muuta kuin
kirjoittaa Puhdasta Jumalan Sanaa
näillä näppäimillä näpytellen,
johon vielä pystyn.
Avatar
kalamos
 
Viestit: 6560
Liittynyt: 27.08.2014 07:31

Re: Joka on tyytyväinen elämäänsä, on maailman rikkain

ViestiKirjoittaja Emilio » 01.06.2023 18:03

En ole ollenkaan tyytyväinen elämääni. Olen tyytyväinen ainoastaan ainoaan oikeaan tosi elämään, joka on Kristus Jeesus.


Jeesukseen sieluni tyyntyy. Oma elämäni uskovana on kuin saastainen vaate, kurja ja köyhä. Ainut toivoni on Jeesus. Jeesus elämä minussa ja minun kauttani.
Emilio
 

Re: Joka on tyytyväinen elämäänsä, on maailman rikkain

ViestiKirjoittaja עֵד » 02.06.2023 18:01

Aivan kuin minä.

Tänään on syntymäpäiväni. Kesälomani on alkava ensi yön (yövuoron) jälkeen, ja suuntaamme ensi viikolla lomamatkalle.

Mutta mikään näkyvä ei voi tyynnyttää sydäntäni tässä maailmanajassa. Janoan onnellisuutta Jumalassa.

Kuuntelin jälleen kerran uskovien taivaskokemuksia…
Avatar
עֵד
 
Viestit: 1463
Liittynyt: 06.06.2015 07:37

Re: Joka on tyytyväinen elämäänsä, on maailman rikkain

ViestiKirjoittaja kalamos » 03.06.2023 08:18

Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut.

:bible:
Paavali (1 Tim 6:6) kirjoitti:
Ja suuri voitto onkin
jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa.
Avatar
kalamos
 
Viestit: 6560
Liittynyt: 27.08.2014 07:31

Re: Joka on tyytyväinen elämäänsä, on maailman rikkain

ViestiKirjoittaja NäilläNäppäimillä » 03.06.2023 09:10

kalamos kirjoitti: :bible:
Paavali (1 Tim 6:6) kirjoitti:
Ja suuri voitto onkin
jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa.


Juuri tuo raamatunkohta oli minunkin tulokulmani aloitukseeni.
Samoin kuin edelliset kommentoijat, vaihtaisin maallisen vaellukseni heti taivaallisiin sfääreihin. En odota mitään niin suurella palolla kuin Jeesuksen ilmestymistä, joko ylöstempausta tai maallisen elämän loppua.

Tätä antikristillistä maailmanmenoa voi todellakin jopa vihata.

Mutta kun kehoitetaan tyytymään alhaisiin oloihin, niin haen pienistä asioistakin iloa ja voimaa siihen asti kun ikuinen ihanuus alkaa.
Avatar
NäilläNäppäimillä
 
Viestit: 127
Liittynyt: 29.04.2023 15:02

Re: Joka on tyytyväinen elämäänsä, on maailman rikkain

ViestiKirjoittaja עֵד » 03.06.2023 10:46

kalamos kirjoitti:Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut.


Kiitos.

Olen toistanut niitä sanoja, jotka eräs evankelista lausui minulle rukousjonossa kauan sitten, kun odotin jotakin ihan muuta:

’Viivy Jumalan kasvojen edessä.’

Nyt on tullut tämä aika minulle; se on kuin kutsuttu paasto itsestäni, materiasta ja kaikesta, mikä ei korota Jumalaa tai tuo Hänelle kunniaa. Ei niin, että siihen kykenisin, vaan aivan kuin saisin laskeutua siihen: kiittää ja ylistää Jumalan ääretöntä rakkautta ja Hänen valtasuuruuttaan. Ja jos en saa sanaakaan sanotuksi tai jos sanani vaikuttavat vilpillisiltä tai omavanhurskailta, Hän pukekoon minut voimalla ylhäältä, niin etten tahraisi mitään Hänelle kuuluvaa.

Ainoa prioriteettini olkoon Hänen läsnäolonsa.
Avatar
עֵד
 
Viestit: 1463
Liittynyt: 06.06.2015 07:37


Paluu Teemablogit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron