Todistuksia Jumalan ihmeistä elämässäni

Re: Todistuksia Jumalan ihmeistä elämässäni

ViestiKirjoittaja sinetti » 25.06.2019 07:54

Loppiaisen vastaisena yönä, 2011, näin samaa unta sen koko yön. Välillä heräsin mutta nukahdin aina saman tien ja sama uni jatkui. Enkelit taas hääräsivät minun ympärilläni, he valmistivat minua johonkin hengelliseen tarkoitukseen sen jälkeen alkoi toinen valmistaminen johonkin, ei pyhään mutta ylhäiseen tehtävään. Minulle ei kerrottu mitään, enkelit hääräsivät hiljaa, määrätietoisesti. Olin aivan ihmeissäni, kun en tiennyt mitä minulle tehtiin, mutta annoin kaiken tapahtua, olisinko pystynyt estämäänkään, enkä olisi halunnutkaan estää.
- Tapahtukoon sinun tahtosi….

:bible2:
“ Jumala on rakkaus” 1 Joh.4:16
Hänen luontonsa ja lakinsa ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan rakkaus.
:bible2:
“ Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen” ja jonka polut “ovat iankaikkiset”, ei muutu. Hänen tykönään “ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.” Jes.57:15 Hab. 3.6; Jaak. !:17.

Usein meidän kutsumuksemme on kuitenkin suurempi kutsumus, johon Herra erityisesti haluaa meidän lähtevän mukaan ja sitoutuvan. Se oli ensimmäinen yö kun nukuin koko yön sairaalasta pääsyni jälkeen. Seuraavana yönä, tai oikeastaan aamuyöstä näin unen, jos se oli uni, oli se niin todellinen. Olin hereillä sängylläni, huoneen ilma tuntui kumman paksulta. Näin valon väläyksiä. Aloin kädelläni heiluttamaan ilmaa ja se säkenöi valoa käden liikkeestäni, minulla oli hauskaa, se oli ihmeellistä. Se oli jotain enkeleiden energiavaloa…? Sitten kirkas valo alkoi tulla kohti minua, kasvojani, se suureni ja suureni. Aivan kuin jokin olisi näyttänyt kirkkaalla taskulampulla kasvoihini. Valo oli hieman myös tunnelimainen. yritin herättää miestäni vierestäni, muttei hän reagoinut minuun mitenkään:
- Näetkö saman kuin minä, herää!? Näetkö tuon valon?
Ei mieheni tiennyt kyselyistäni mitään, olinko unessa vai en? Kysyin aamulla tiesikö hän tästä yöllisestä mitään, ei hän tiennyt, oli nukkunut sikeästi. Se oli kaunis kokemus, oli se sitten unta tai ei. Tiedän että joillakin on ollut sellaisia kokemuksia jossa ovat kohdanneet jotain yliluonnollista. Läheinen heidän vierellään on pidetty unessa ettei tämä ole pystynyt kohtaamaan sitä samaa. Tämä on jostain syystä estetty. Tapahtuma on tarkoitettu vain tälle ihmiselle. Laitoin veljelleni ja ystävälleni viestiä kummallisista unistani ja veljeni vastasi:

"Hei!

Kummallisia unia… Toivottavasti tulet paranemaan… ja se ohjelman sopivuus uniin.
Uskon että olet hyvissä käsissä: )…..
Terveisiä ja Hyvää Uutta Vuotta teille;) veljesi*"

Taivas yksin käsittää kaiken ja taivas yksin antaa lopullisen palkan iankaikkisuudessa. Kaikki kuuluu ristin kantamiseen, kaikki kuuluu kuolemiseen itseltään, tulemiseen enemmän ja enemmän Jeesuksen kaltaiseksi, jotta Hän saisi kirkkauden ja kunnian tässä saviastiassa ja sen kautta kaikki aineellinen on eräs suurimpia esteitä Jumalan pääsylle meidän elämässämme. Taivaassa on Jumala, joka punnitsee ihmisten teot, joista jokainen heistä vastaa iankaikkisuudessa, Hänen edessään.
sinetti
 

Re: Todistuksia Jumalan ihmeistä elämässäni

ViestiKirjoittaja sinetti » 27.06.2019 13:45

3.10.2011. Sähköpostia ystävälleni:

Hei!
Ajattelin kirjoittaa pitkästä aikaa, jos satut lukee näitä. Viime lauantaina, 1.10. Minun veli soitti ja pyysi minua mukaan Lahteen Ilmestysmajalle ja minähän tietysti halusin lähteä. Siellä oli mahtava tunnelma, Johannakin oli nyt paikalla. Oli värjännyt hiuksensa vaaleiksi. Puheitten ja saarnojen jälkeen Johanna sanoi että tänään tuntuu että kaikkien pitää tulla eteen siunattaviksi Pyhällä Hengellä, sillä sali oli niin täysi kirkkautta ja Jumala vaatii tätä. Mekin menimme lopulta siunattaviksi ja tulihan mahtavat profetiat. Veljeni oli ennen minua ja kun he siunasivat, kysyin luvan, saanko minäkin laittaa käteni veljeni päälle, sain luvan. Veljeni kädet voideltiin parantamaan sairaita, samalla öljyllä Johanna voiteli myös minun käteni parantamaan sairaita. Sitten Johanna siunasi minua ja profetoi:
- Sinä olet menossa toiselle tasolle, … ei, sinähän olet jo siellä. Nyt näen paremmin. Jumala laittaa sinun jalkoihin hyvin vankat jalkineet…
Sitten tuli toinen nainen luokseni, kun Johanna pyysi häntä jatkamaan tästä. Tämä profetoi lisää, ilosta hymyillen:
- Sinä palvelet ihmisiä rakkaudella, pyyteettömästi. Sinä olet nöyrä palvelija. Jumala tulee antamaan sinulle paljon, voi, sinä et ymmärrä vielä kuinka paljon sinä tulet saamaan.
Sitten hän lopetti. Mietin lähtisinkö paikalleni ja samassa tuli kolmas nainen jostain sivusta luokseni. Sanoin että minut on jo siunattu. Hän vastasi:
- Ei, ei, tämä on ihan minun omaani, mikä minun täytyy päästä kertomaan sinulle. Näen altaan, niin kuin kylpylän altaan joka on täynnä vettä. Sinä olet altaassa ja naisia ympärilläsi. Altaan veteen on laitettu paljon eri tuoksuja. Sinua valmistellaan kuin kuningatar Esteriä, johonkin suureen. Sinulle tullaan aukaisemaan asioita. Altaan yllä on tähtitaivas ja mieletön rauha on kaiken yllä. Sinua valmistellaan johonkin suureen. Se
ei tapahdu aivan heti….
Arvaa kuinka iloinen olin tästä profetiasta. Halasin naista, kiitin ja ylistin Jumalaa. Saa nähdä mitä tulee tapahtumaan, mutta luotan että olen hyvissä käsissä. Sinunkin täytyisi joskus lähteä kokemaan se.
T:******

Ystäväni vastasi minulle vielä samana päivänä:

Moikka!
Olipa mahtava juttu. Minäkin oon aina tiennyt, että sulle tapahtuu vielä jotakin ihmeellistä. Olet sellainen valonenkeli. En tiedä ketään toista noin ihanaa ihmistä. Mulla on ollu mahoton hässäkkä noitten lasten kanssa. Miinus tunteja tulee, että ropisee. En tiedä miten saan kaikki tunnit tehtyä takaisin. Välillä nuorisopsykiatrin polilla ja välillä lastenpsykiatrian polilla. Oon ollu sikamaisen väsynyt. Luen kyllä mielelläni noita sun juttuja ja uskon niihin ihan sataprosenttisesti. Tosi ihanaa katsoa ja kuunnella mitä sulle tapahtuu. Samalla se tuo sisältöä munkin elämään.
T: *Ystävä**
sinetti
 

Re: Todistuksia Jumalan ihmeistä elämässäni

ViestiKirjoittaja sinetti » 28.06.2019 09:34

13.10.2011.
Heräilin aamulla sängyssä sikeästä unesta. En halunnut nousta heti, vaan lepäilin vielä silmät kiinni hämärässä makuuhuoneessa. Näin kuinka eteeni ilmestyi himmeä kruunu, ei muuta, sitten se hävisi. Hetken kuluttua kuulin hyvin lempeän ja kauniin naisäänen, ilman mitään kuvia:
- “Nyt on tähtitaivaan aika.”
Sitten ei tapahtunut enää mitään, se oli näky. Olin ihmeissäni. Mitä tämä tarkoittaa? On niin vaikea tulkita näitä, olenhan vain ihminen. Ymmärsin kuitenkin pian että sen täytyi liittyä Ilmestysmajan profetiaan. Minähän olin altaassa tähtitaivaan alla.
Nyt se siis alkaa, mitä se sitten onkaan. Kruunu= kuin Kuningatar Ester= Ylhäinen. Näin nimittäin vuoden alussa unen jossa enkelit valmistelivat minua ja sanoivat:
- Ei pyhä, mutta Ylhäinen.
Nämä vahvistavat toinen toisiaan. Noin pari vuotta sitten minulle näytettiin unenomaisesti, kuin tv-ruutu, mustaruutu johon ilmestyi Art, tai jotain vastaavaa, kuvat ilmestyivät valkoisina kuin pilvet ja sitten hävisivät, sitten tuli kaari silta ja se hävisi, sitten tuli kruunu ja lopulta Jeesus ristillä. Eli tässäkin minulle näytettiin Kruunu= Ylhäinen. Kaarisilta= Sovitus, joka tapahtui kun kävin uskonkasteella. Nämä todellakin vahvistavat saamiani profetioita.Tuota Esteriä minulle on profetoitu 2x. Ilmestysmajan virkatehtävässä oleva profeetta ilmoitti minulle:
- " Sinua valmistellaan kuin Esteriä, tähtitaivaan alla ..."
Mitä minulle onkaan tapahtumassa? Mutta haluan olla valmis, sillä se on Herran kutsuma tie.
sinetti
 

Re: Todistuksia Jumalan ihmeistä elämässäni

ViestiKirjoittaja sinetti » 29.06.2019 08:53

23.10.2011. Veljeni ilmoitti että heille tulee ero.
Veljeni oli yksin kotona, ikävissään, lukien raamattua, katsoen tv7 ohjelmia. Lähetimme toisillemme YouTube osoitteita, esim. Edelmanin: Soi kunniaksi Luojan, se on ihanista ihanin. Ylistimme ja kiitimme ja rukoilimme Herraa. Jos ei syksy olisi ollut niin pitkällä, olisimme ottaneet lomaa ja vieneet veljeni mökillemme rauhoittumaan.
Mutta syksy oli jo liian pitkällä ja yöt kylmiä. Jospa tämä tragedia opettaa meitä kaikkia läheisiäkin. Olemme huomanneet, vaikka välillä elämmekin niukasti, voi elämä silti olla henkisesti mitä onnellisinta aikaa. Ei sairaus, eikä työttömyys saa olla syy eroon, tuntuu että jos näin on, ei taustalla voi olla rakkauttakaan; kaikki se kestää… Ajattelin kuinka veljeni tuki vaimoaan silloin kun tämä sairastui, pysyi kuitenkin rinnalla ja antoi anteeksi silloin kun toinen petti. Olisi voinut olla toisinkin.
Vaimon vanhemmat ei koskaan antaneet tukeaan heille kun olisivat sitä suuresti tarvinneet, meidän vanhemmat antoivat heille kyllä tukensa, mutta vaimon vanhemmat tukevat kyllä nyt, kun on kyse erosta. He ovat esittäytyneet uskoviksi, mutta eikö heidän tukensa osu siinä tapauksessa väärinpäin, väärään aikaan?
Jumala ei siedä hylkäämistä. Joulukin oli tulossa pian, sanoinkin että mikä tilanne sitten on, ei tarvitse olla yksin, vaan veljeni saa tulla jouluksi meille. Veljeni kiitti ja lupasi tulla jos tilanne on sellainen vielä silloin. Sillä mehän emme anna periksi vielä, vaan rukoilemme avioliiton ja perheen puolesta, että se jälleen uudistuu, kuin heidän profetiansa pöytä. Veljeni valtaa välillä epäusko, mutten anna periksi. Työnnän sitä mukaa uutta kiilaa alle, ettei loppukin murtuisi. Kirjoittelemme monta kertaa
päivässä. Alan itsekin olla henkisesti väsynyt, mutta en anna periksi. Tiedän että veljelläni on suurempi tuska. Veljeni myönsi myös omat virheensä. Alkoholin ja tupakan käytön ja että olisi enemmän voinut olla lähellä, kuunnella, eikä aina vain itkeä omaa surkeuttaan. Hallelujaa! Niinhän se on, ei tämä tarina ole vielä ohi.
Heidän pöytänsä uudistetaan ja se saa puhtaan valkean pinnan. Saatana kyllä vahvasti yrittää tunkeutua väliin. Se näkyy selvästi epäuskon muodossa. Tunnistan sen. Pyysin Jeesukselta enkeleitä lähellemme, turvaamaan. Veljeni ilmoitti että oli soittanut Mirja Ojarekselle Tv7:ään ja puhunut näistä näyistä ja unista ja profetioista ja erosta. Että haluaisi mennä Tv7:ään todistamaan ja olla ehkä vertaistukena joillekin, jotka kokevat samaa.
Tänä päivänä perheiden tuska ja köyhyys kasvaa, tästä todisti esim. Varkaudessa tapahtunut surma työ, jossa perheen isä, surmasi perheensä ja itsensä. Se alkaa taas, se sama perheiden tuska, jota oli paljon 90 luvun laman aikana. Silloinkin tapahtui paljon perhe surmia. Ojares sanoi pöytä profetiankin loogiseksi.
Rukoilin että tämä veljeni perheen tilanne päättyisi pian,… itkin. Veljeni oli työtön ja kertoi ettei ole kohta rahaa edes ruokaan, ei ole mitä syödä. Tunsin tuskaa, tässä ei todellakaan ole mitään inhimillistä, niin kuin profetiassa sanottiin. Peittämättömin kasvoin ohjelmassa Tv7:llä, kun Johannan vieras, Trevor, sanoi:
- Joillakin on traumaattinen kokemus, ilmeisesti avioero, Jumala ei ole kuitenkaan unohtanut sinua, vaan korjaa sinun rikkinäisen sydämen.
Tunsin että sanoma oli veljelleni ja samoin tunsi veljenikin joka oli katsonut saman ohjelman. Kylmät väreet kulkivat käsivarsillani. Eräänä aamuna tuli taas veljeltäni uni:

- Ajoimme valkoisella autolla, joka ei ollut omamme, talvisella jäisellä tiellä, 130km/h. Tie oli sellainen, että pitkä suora joka kääntyy 90 astetta oikeaan ja tulee stop merkin taa, valtatien varteen, joka kulkee oikealle ja vasemmalle, eli T-risteys. Ajoin siis lujaa vauhtia ja aloin jarrutella mutkaan lähestyessämme,
ja töin tuskin sain autoni liu’ussa ohittamaan mutkan jälkeen linja-auton ja valtatieristeys lähenee… autoja tuli molemmilla kaistoilla ja pelkäsin että ajaudumme valtaväylän sekaan, aiheuttaen onnettomuuden… kuitenkin sain ohjattua liu’ussa autoni meistä oikealla samalla puolella valtaväylällä olevalle pysäkille.
Kehuin että hyvinhän mä osain kuitenkin… kunnes uni sai jatkoa. Muuten alkutilanne oli sama ja vauhtia oli 130km/h kun katsoin mittaria, mutta nyt en saanut vauhtia hiljenemään millään ja kauhukseni näin että kolari tulee. Sanoin vaimolleni että JARRUTA, koska huomasin etten ollut itse missään vaiheessa koskenut jarruun. Vaimo jarrutti, mutta mutka läheni ja mittari osoitti samaa ja törmäsimme LUMIPENKAN LÄPI JA AJAUDUIMME METSÄN PUITA KOHTI, PELTOA PITKIN. Käännyin penkillä mahalleni ja suojauduin ja odotin rysäystä… kaikki vaimeni ja mitään ei sattunut… olimme elossa.
T: veli**

Veljeni yritti vaimonsa käydessä kotona, puhua tälle ja kertoa profetioista ja unista ja näyistä, muttei tämä halunnut kuulla ja uskoa, kiivastui vain entistä enemmän. Ilmapiiri oli todella kylmää.
Joskus helpotti kun sai poikansa viettämään isä/poika aikaa. Toisen läsnäolo helpottaa. Oli hetki jolloin veli koki että tästä voisi selvitäkin, vaimo sanoi että miettii asioita, kerroin veljelleni että olin itsekin nähnyt äskettäin unen joka taas sopi hyvin ja vahvistaa veljeni autounta.
Uni oli aluksi sellaista sekavaa normaalia unta, sitten unen lopulla lähdin kävelemään jollekin tielle, joka oli niin luminen että sen ympärille muodostui melkein tunneli. Tiesin että sieltä oli tulossa joku auto. Pelastusauto tai jotain?
Ajattelin ettei me mahduta tielle yhtä aikaa, joten jäin nojaamaan lumiseinämää vasten. Huomasin että tiekin oli niin lumen peitossa, että pelkäsin pääseekö auto siitä läpi? Se oli suorastaan lumihanki. Sitten uni loppui.
Kun odotin sähköpostia veljeltäni, mitä heillä siellä tapahtuu, tuli mieleen että tässä minä nyt odotan, niin kuin siinä unessa sitä autoa… Tiesin että veljeni vaimo oli tällä hetkellä
veljeni luona ja siellä oli törmäysaltis tilanne. Rukoilin jatkuvaa Jumalan johdatusta, sillä veljeni ja hänen vaimonsa ovat eläneet uskossa, mutta nyt eksytys oli astunut pahasti heidän elämäänsä.
Katsoin tv:stä Pelastus armeijan Jumalan palveluksen. Se kosketti minua syvästi ja minulle selvästi annettiin sanomaksi tähän tilanteeseen, että pitää lukea Paavalin kirje Efesoalaisille. Minä itkin koko palveluksen ajan ja kun se päättyi, luin Raamatusta tuon kirjeen kokonaisuudessaan ääneen… ja itkin.
Laitoin veljelleni viestin että lukekaa tämä, mutta he eivät lukeneet, vaimo ei halunnut. Kylmyys oli kova, aivan kuin unissa. Odotin viestiä mitä tapahtuu, muttei kuulunut mitään. Olin suuresti huolissani. Yht’äkkiä ymmärsin että veljeni uni oli kaksipäiväinen.
Eilen, 29.10. heidän sanasotansa alkoi, 130km/h. Yö tuli väliin. Sitten uni jatkui, tänään 30.10. alkutilanne oli sama 130km/h… tiesin että tänään tulee törmäys. Olin nyt todella huolestunut, rukoilin ja odotin viestiä, mutta mitään ei kuulunut.
Mieheni tuli metsältä ja lähdimme katsomaan äitiäni lepokodille. Sanoin miehellenikin että tänään tulee törmäys. Kun palasimme kotiin, ei mennyt kuin hetki kun veljeni soitti:
- Tulkaa hakemaan minut teille, nyt oli kova yhteenotto. Juoksin puukon kanssa metsään, pelotellakseni vaimoani….
Se oli kuin viimeinen avunhuuto. Poliisit oli tullut paikalle ja mieheni puhui heille puhelimessa ja sai heidät vakuuttuneeksi että veljeni haku meille olisi nyt hyvä asia. Poliisit jättivät veljeni rautatie asemalle.
Penkkiin, johon hän istuutui odottamaan miestäni, sen viereisellä penkillä oli lehtinen, jossa saatana itse oli sarvineen ja punaisine pukuineen, hymyillen ilkikurisesti. Se iski kovasti uskovaa, yritti tallata lopullisesti. Mieheni tuli lopulta veljeni kanssa meille, me juttelimme avoimesti asioista, saunoimme ja kävimme sitten nukkumaan.
- TÖRMÄYS OLI TULLUT!
Seuraavat päivät kävimme valtavaa henkien taistelua. Keskustelimme kaikesta avoimesti, rukoilimme ja luimme Raamattua. Veljeni myönsi, että olin ollut valtava tuki hänelle ja
myönnän itsekin tunteneeni niin.
Olin henkisesti väsynyt, mutta en antanut missään vaiheessa periksi, vaikka veljeni epäusko välillä nosti päätään. Sanoin että; tässä taistelussa ei ole jos sanoja, tämä ei ole vielä päättynyt.
sinetti
 

Re: Todistuksia Jumalan ihmeistä elämässäni

ViestiKirjoittaja sinetti » 30.06.2019 09:41

2012.
Eräänä viikonloppuna kävimme mieheni kanssa isäni haudalla. Näimme siellä vanhoja tuttuja ja juttelimme heidän kanssaan. Sitten eräälle haudalle tuli mies joka osoittautui myös vanhaksi tutuksi.
Hän tuli vaimonsa haudalle, joka oli kuollut 2009. Mies oli edelleen hyvin surullinen vaimonsa kuolemasta. Hän kertoi että oli kyllä etsinyt itselleen uutta kaveria, muttei ollut löytänyt. Ei ketään voi ottaa väkisin elämäänsä, jos se ei tunnu hyvälle.
Hän kertoi suhteesta, joka oli todella outo, eikä kestänyt sitä kauan. Nainen oli jokin ennustaja tai jotain sellaista, missä oltiin tekemisissä henkimaailman kanssa. Hän kertoi että naisen talossa, yläkerrastakin kuului raskaita askeleita, vaikkei siellä ollut ketään ja eräässä huoneessa oli sellainen energialataus, että siellä nousi käsivarsistakin karvat pystyyn. Mies sai tarpeekseen ja lähti naisen luota.
Minä sanoin hänelle:
- “Siinä teit aivan oikein, sellaiset ihmiset keräävät pahoja voimia ympärilleen ja niiden kanssa ei ole leikkiminen, henkimaailma on totta…”
Kerroin, että minäkin olin uskossa, mutta näiden asioiden kanssa en halua olla tekemisissä. Oli minullakin aika jolloin ne kiinnostivat, mutta onneksi se jäi siihen. Valitettavasti monet ihmiset leikkivät näiden asioiden kanssa, kun eivät tiedä mistä voimista on kyse.
Tiedän mistä puhun. Ymmärrän nykyään sen kun Jeesus myönsi että henkimaailma on olemassa, mutta ihmisen ei ole hyvä siitä tietää. Jumala on näyttänyt minulle kädestä pitäen, mitä se maailma on ja se polku on hyvin kapea, josta voi horjahtaa helposti toiselle puolelle ja sieltä on vaikeaa nousta takaisin, ainakaan ilman uskoa.
Paholainen kun saa otteen, se vie kyllä ihmisen kokonaan, kunnioittamatta, ainoana tarkoituksenaan saada ihminen hengiltä ja saada tämän sielu. Kuulostaa pelottavalle ja niin sen pitääkin sillä se on totta. Muista että on kyse maailmasta jota emme näe, silloin sitä on myös vaikea tunnistaa. Tämä on asia josta ei voi koskaan varoittaa liikaa.
Muistin tästä hyvän ystäväni kertomuksen. Hän kertoi lapsuuden ystävästään jonka kanssa oli kuin paita ja peppu. Tämä oli alkanut ammatikseen ennustamaan ja antamaan muita hoitoja ja kertoi myös mikä ihminen oli aikaisemmissa elämissään ollut. Lopulta sielläkin oli niin suuret voimat vallassa, että ystäväni vetäytyi tästä ystävästään kauemmaksi. Tämän ystävälle tuli myös lopulta avioero, sillä hänen mieskin, joka oli mukana myös tässä toiminnassa, oli huomannut että oli tapahtunut pelottava muutos.
Nainen alkoi syyttää ystävääni heidän erostaan ja lähetteli tälle todella kauheita tekstiviestejä. Lopulta kuului kauhea viesti:
- “ Minun herrani on paljon suurempi ja voimakkaampi kuin sinun Jeesuksesi…!”
Nainen oli heittänyt miehensä vaatteetkin mustissa jätesäkeissä parkkipaikalle ja polttanut ne siellä. Näki kuinka pahat voimat oli ottanut naisesta vallan.
Ystäväni oli kauhuissaan, eikä tiennyt mitä tehdä. Pyysin häntä olemaan erossa tästä naisesta ja jos välttämättä halusi vastata tämän viesteihin, pyysin häntä tekemään ne Jeesuksen Kristuksen nimissä, sillä kyllä Hän on onneksi voimakkaampi ja ainoa joka tämän voisi purkaa. (Luuk.8:26-39. ) On varmasti kauheaa nähdä lähellä olleen ihmisen luisuvan pois ulottuvista, pahoille voimille. Tunsin paholaisen huudon naisen suusta, kun ystäväni kertoi tätä minulle.
- “Eikö nämä ole jo todella varoittavia esimerkkejä?”
sinetti
 

Re: Todistuksia Jumalan ihmeistä elämässäni

ViestiKirjoittaja sinetti » 01.07.2019 08:33

2012, veljeni sitten erosi.
Ja aloitti Perheniemessä hengelliset opiskelunsa. Hänellä ei ollut rahaa niihin, mutta ajatteli, että jos on Jumalan tahto, rahatkin siihen lötyvät ja niin myös kävi.
Veljeni oli ollut kurssinsa loppumisen jälkeen meillä, kun muutakaan paikkaa hänellä ei ollut. Mutta naisystävän hän oli saanut ja hyvin se suhde näytti etenevänkin. Veljeni oli lähtenyt hoitamaan asioitaan ja katsomaan jotain asuntoa. Hän yöpyi naisen luona. Ja nyt, tänä iltana he tulivat yhdessä käymään meillä.
Veljeni tuli hakemaan lisää varustuksia, kun olivat lähdössä yhdessä Keuruulle, Helluntalaisten Juhannus Konferenssiin. Veljeni kertoi että oli tehnyt myös vuokrasopimuksen. Voi kuinka oin iloinen hänen puolestaan. Olihan hän minun pikku veljeni ja olin ollut hänestä hyvin huolissani.
Veli kertoi kun oli talovahtina, meidän mökillä käydessä, näki hän kuinka läheiselle ladolle meni eräänä päivänä pakettiauto, josta nousi kolme miestä. He viipyivät ladossa jonkun aikaa ja veljeni yritti katsoa kiikarilla mitä siellä tapahtui? Sitten miehet tulivat ulos ja yhden sylissä oli polttopuita. Silloin huudahdin veljelleni:
- "No siinä ne nyt tulivat, ne muutamat klapit jotka näyssäni näin…”
Hämmästelimme, tarkoittiko se polttopuu näky sittenkin jotain? Mieheni ilmoitti tapauksesta kaiken varalta myös ladon omistajalle, ja asia kyllä selvisi. Miehet olivat kyllä luvallisella asialla ja jostain syystä syliin oli tarttunut sylillinen puita, ei kylläkään polttopuita, vaan päreitä, nekin sattuivat olemaan homeisia. Siinä tuli siis ehkä se polttopuu näky.
Veljeni ja hänen naisystävänsä kertoi kuinka naisella oli ollut nuoruudessa poikaystävä, joka oli hyvä ja uskova ja hän oli saanut tältä korun; jänis jolla oli toinen korva lurpallaan ja etutassut hieman erillään. Hän harmitteli aina joskus, kun ei ollut valinnut tuota uskovaa poikaa miehekseen, vaan tämän miehen jonka kanssa avioliitto kariutui.
Veljeni oli meillä ollessaan alkanut veistämään puusta jotain naisystävälleen. Tuosta korusta hän ei tiennyt mitään. Ensin hän ei tiennyt mitä tekisi, pyöritteli vain käsissään puukkoa ja puunkappaletta. Lopulta hän oli veistänyt kaksi pupua, toinen korvat taaksepäin luimussa ja toisella oli toinen korva lurpallaan. Sitten hän oli yrittänyt laittaa luppakorva pupun etutassut yhteen, niin kuin se rukoilisi, muttei onnistunut, vaan puu halkesi ja niin pupun tassut olivat hieman erillään.
Naisystävä oli ihmetellyt miten se pupu oli niin tutun näköinen, kunnes muisti tuon nuoruudessaan saamansa pupukorun. Veljeni veistämästä tuli samanlainen, mutta isompi.
Veli sanoikin että Pyhän Hengen on täytynyt johdattaa tässä veisto tapahtumassa. Veljeni ystävä nauroikin, että oliko hän nyt saanut uuden mahdollisuuden uskovaan miehen? Vastasinkin heille että tämä oli selvä merkki. Jumala on tiennyt tämän jo silloin kun he tekivät nuoruuden suunnitelmiaan, asioiden täytyy tapahtua ennen kuin suunnitelmat täyttyvät, olemme koulussa. Oli mukava katsella onnellista paria, joilla oli yhteinen, ihana usko.
sinetti
 

Re: Todistuksia Jumalan ihmeistä elämässäni

ViestiKirjoittaja sinetti » 02.07.2019 10:12

18.11.2012. illalla kävin kirkossa jossa oli Sana soi tapahtuma. Ihmiset istuivat jäykkinä ja kuuntelivat puheita.
Ilkka Rytilahti todisti uskoaan ja minun olisi mieli tehnyt aina välillä huutaa Aamenta! Mutta minun täytyi vain malttaa ja leikkiä samanlaista patsasta kuin muut ympärilläni edustivat. Olin oppinut sisar seurakunnissa vieraillessani siihen ihanaan elävään ylistykseen ja mukana oloon. Oli vaikeaa vain olla hiljaa penkissä. Lopuksi sai jäädä puhumaan tai rukoiltavaksi eteen.
Suurin osa ihmisistä kuitenkin häipyi kirkon ovesta ulos ja vain muutama meistä jäi eteen. Odotin vuoroani ja lopulta Anne Pohtamo-Hietanen tuli kysymään halusinko puhua jostain? Kerroin että halusin rukousta. Kerroin hieman itsestäni ja elämästäni Jumalan kanssa. Pyysin Annea rukoilemaan että Jumala näyttäisi eläväksi tien jota minun tulisi kulkea jos hänellä on vielä jotain varalleni. Pyysin myös puolisolleni uskoa.
Anne kohotti kätensä oikean olkapääni ylle ja alkoi rukoilemaan ja siunaamaan. Tunsin ihanan lämmön leviävän olkapäälleni ja se kohosi ylemmäs poskelleni ja ohimolle. Kun rukous loppui kerroin tästä lämmöstä ja että meidät oli varmasti kuultu. Anne sanoi iloisena:
- “Sinun poskesi on aivan punainen, vasen poski ei ole mutta oikea on…”
Poskeani todella kuumotti. Kiitimme Jumalaa iloisina. Anne sanoi:
- “ Jumala käyttää sinua vahvasti ja olet saanut valtavan profetoimisen armolahjan.”
Lopuksi Anne pyysi vielä että saako halata minua ja totta kai halusin. Iloitsimme ja Anne vilkutti pois lähtiessään, hän on todella lämminsydäminen ihminen.
sinetti
 

Re: Todistuksia Jumalan ihmeistä elämässäni

ViestiKirjoittaja sinetti » 04.07.2019 13:06

Muistin n. vuosi sitten näkemäni unen (12.1.2012). Olin unessa vieraisilla tuttavien luona ja minulla oli puolipitkä, valkoinen mekko päällä. Siellä oli juhlat ja kaikki oli juovuksissa. En halunnut jäädä sinne vaan lähdin pois. Talo oli rannassa ja siinä oli silta toiselle puolelle. Läksin kulkemaan sitä ja puolimatkassa huomasin mekkoni muuttuneen täysipitkäksi morsiuspuvuksi. Melkein perillä huomasin että taakseni ilmestyi ylös ja alas liikkuva hyllystö ja hyllyillä oli paljon erilajisia kaloja. Isoja ja pieniä ja myös isoja lohikaloja. Ne kertoivat siitä että uskovina olemme ihmisten kalastajia. Yritin palata sillalta takaisin, mutta huomasin että se ei enää onnistunut, sillä hyllystö täytti sillan koko leveydellään. Siis kuljin tieni loppuun.
Tämä uni muistui minulle kun olin todella väsynyt, aivan kuin joku olisi minua muistuttanut ja uskon että niin olikin. Olin käynyt erään keskustelun ja oli luopumassa asian kohdalla, palaamassa takaisin kuin sillalla. Tämän unen muitaminen auttoi kuitenkin minua hoitamaan asiani loppuun. Huomasin myös unen kertovan entisestä elämästäni jonka halusin jättää taakseni kun lähdin kulkemaan tuota siltaa, joka on sovituksen silta. Näin Jumalan johdatuksen ja hänen suunnitelmallisuutensa. Hän ilmoitti tästä tapahtumasta jo vuotta ennen sen toteutumisesta, mutta silloin en vielä ymmärtänyt sen merkitystä ja nyt se avautui hyvin selkeänä.
Unen alku kertoi siitä entisestä josta halusin eroon ja se oli oikeasti toteutunut, alkoholikin jäi pois minun elämästä, omalta osaltani. En kaivannut enää sellaisia rientoja.
21.1. saamani näky jossa Jeesus seisoi pöydän takana levitettyinä ja se nuoli siinä edessä osoittamassa ylös ja alas oli vahvistusta myös unelle jossa kalahyllyt menivät ylös ja alas. Se kertoi myös Jumalan yhteydestä. Kun pääsin tämän vaikean asiani ( keskusteluni) yli, vieden sen loppuun, minut valtasi rauha, mikään ei tuntunut enää pahalle, näin asiat nyt eri valossa. Nuo hyllyt olivat näitä keskustelujani, joita täällä netissä aloin käymään ja tuossa hetkessä tuli kova hyökkäys ja olin lopettaa, mutta Herra käänsi sen voitoksi ja näytti että silloin kun on kaikkista heikoin, on Kristuksessa vahva.
Olin kyllä väsynyt ja aivan kuin maahan tallattu. Sitten, kuin taivaanlahjana, sain kutsun pitkästä aikaa lähteä Ilmestysmajalle, ja tottahan otin kutsun iloiten vastaan. Siellä oli valtava henki ja illan puheet ja näyt kertoivat viikolla kokemastani ja vahvistivat Jumalan mukana oloa ja hänen johdatustaan.
Siellä oli myös Open Heavenin ensimmäisen levyn juhlistamis ilta ja kun olimme siunaamassa näitä nuoria, rukoilin minäkin heitä heidän takanaan kielillä. Sitten kahden nuoren kohdalta lähti rukoilijat pois ja jäin yksin, kädet molempien olkapäillä. Kielillä rukoukseni alkoi muuttua hiljaiseksi ja rakastavaksi lauluksi. Molemmat rukoiltavat nytkähtelivät ja tyttö, joka oli rumpalipojan tyttöystävä, puhui myös kielillä hyvin nopeasti.
Tunsin valtavaa Jeesuksen rakkautta. Tunsin että Jeesus helli heitä ja halusi silittää molempien hiuksia käteni kautta. Mutta poika pian vajosi maahan tajuttomana ja oli siellä pitkään ja tyttö jatkoi kielillä puhumista.
Huomasin että eräs nainen seurasi sivusta tapahtumaa, pää kallellaan hymyillen.
Rumpalipojan ystävät lopulta nostivat pojan ylös ja tämä hoiperteli vielä pitkään ystäviensä tukemana. Ilta oli ollut hyvin vahva ja antoisa. Sunnuntai iltana, ennenkuin lähdin saunaan, pyysin Herralta sanaa ja hän antoi Jesaja 33. ja sen luettua, Pyhä Henki otti minusta vallan. Saunan lauteilla istuessani, aloin hengessä laulamaan kielillä ja sain sanat:

- ”Katso puolisoasi; Hän rakentaa hänelle sillan, joka kulkee Hänen tietään”.

Olin niin hengeä täynnä, että täytyi aivan puhallella suun kautta. Illemmalla katsoin IRRTV:n ohjelmaa ja sieltä tuli Dri Charles Stanleyn ohjelma: Vastoinkäymiset, taakka vai silta? Ja se ohjelma avasi minulle valtavan asian. Osin sen olin jo tiedostanut, mutta nyt huomasin että viikon tapahtumat muuttuivat tässä eläväksi, aivankuin yhteen veto kaikelle. Etenkin Raamatun kohta 2 Korint. 12 luku tuli kohdalleni eläväksi kuin Paavalilla itsellään. Täytyy sanoa kuin Paavali, etten kuitenkaan halua tällä kerskata.
Todellakin meidän taakkamme vain vahvistavat siltaa Jumalan tiellä, kun olemme sairaita, väsyneitä, ahdingossa, surussa ja lyötyinä maahan, nöyrimmillämme, olemme uskossa vahvimmillamme. Mitä pienempänä ja heikompana oma itsemme on, sitä voimakkaammin Jeesus voi tehdä työtään meissä. Ja sitä herkimmin voimme ottaa myös vastaan hänet. Vastoinkäymiset on piikki lihassamme, niinkuin Paavalikin koki.
Voimme siis iloita niistä, sillä silloin olemme Jeesuksessa vahvoja. Mitä enemmän meitä lyödään, sitä voimakkaampi Jeesus on meissä. Olemme tottuneet rukoilemaan opitun kaavan mukaan, mutta kun jättäydymme
Hengen rukoukselle, rukoilemme kielillä, emme tee sitä itsessämme, vaan henki vie rukouksen voimalla Jumalan luo.
Mitä me hengessä opimme jos kaikki on aina ympärillämme hyvää ja makeaa, eikä mistään ole pulaa? Emme voi näin kasvaa. Tämän opin nyt elävästi, itse kantapään kautta kokien, ilmestyksen omaisesti kuin Paavalli. Olin väsynyt, mutta Jeesus minussa oli voimallinen.
- ”Kiitos Herra!”
Kuolemme itsellemme, siis himoillemme, että hän voi asua meissä.
sinetti
 

Re: Todistuksia Jumalan ihmeistä elämässäni

ViestiKirjoittaja sinetti » 05.07.2019 09:09

24.3.2013. näin ohjelman Sennasta, joka oli yksi suosikki formula kuskejani, ja hän kuoli eräässä kisassa 90 luvulla. Senna oli uskova ja oli sanonutkin ettei ole mitään, mikä olisi Jumalaa tärkeämpää. Sen päivän aamuna, kun Senna kuoli, oli hän rukoillut ja pyytänyt, että Jumala puhuisi hänelle. Hän oli ottanut Raamatun ja lukenut sitä. Hän oli saanut vastauksen Herralta:
- ”Saat parhaimman lahjan mitä voi saada, saat Minut”.
Ja samana päivänä Senna kuoli onnettomuudessa. Hän pyysi Jumalan luo joka oli tärkeintä hänellekkin, niinkuin itselleni.
25.3.2013. yöllä näin todella ihmeellistä unta. Minut oli temattu taivaaseen tai johonkin välitilaan. Siellä oli muitakin ihmisiä ja rakennuksia. Jeesus käveli ihmisten keskellä ja keskusteli heidän kanssaan. Yritin myös päästä keskustelemaan ja kysyin kerran Herralta:

”Olenko jossain välitilassa? Voiko täältä nähdä alas maahan, mitä siellä tapahtuu, kun tempaus on vienyt meidät pois sieltä?” Etsiikö edes mieheni minua?”

En saanut vastausta. Jeesus kävi välillä jossain muualla ja kun hän palasi takaisin, kaikki juoksivat iloiten häntä vastaan:
- ”Jeesus tulee!”
Minäkin juoksin häntä vastaan ja huusin, kädet sivuilla levitettyinä:
- ”Jeesus! Jeesus!”
Jeesus myös juoksi kädet sivuilla levällään ja hän tuli minua kohti, huutaen nimeäni. Kun pysähdyimme, katsoen toisiamme, kysyin:
- ”Menemmekö me naimisiin?”
Hän katsoi minuun ja vastasi:
- ”Mitä sinä minulle antaisit?”
Vastasin:
- ”Itseni!”
Jeesus vastasi minulle:
- ”Se ei riitä.”
Kysyin:
- ”Miksei?”
Jeesus vastasi minulle jotain, mutta en ymmärtänyt sanoista mitään, on kuin ne olisi puhuttu väärinpäin. Siihen asti olin ymmärtänyt kaikki hänen sanansa. Tämä oli tarkoitettu jostain syystä vielä salaisuudeksi. Uni oli todella outo? Oliko aika lähteä?
Ymmärsin myöhemmin, uskoni kasvaessa, etten minä, eikä kukaan saa Jeesusta omistaa yksin, vaan olemme Hänen kanssa yhdessä, yksi. ME olemme HÄNEN morsian, yhdessä.
sinetti
 

Re: Todistuksia Jumalan ihmeistä elämässäni

ViestiKirjoittaja sinetti » 06.07.2019 11:16

23.7.2013.
Olimme jo Kainuussa mökillä, kun näin unen keskellä Jumalan sanaa tekstinä. Sitä näytettiin useampia sivuja, joita en muista, mutta kaikissa oli painavaa sanaa, mutta yhtä sivua näytettiin useammin ja siinä luki kuin otsikkona, jotenkin näin: ”Minä olen Kallio.” ”Asumus teissä.”
Tuo tuntui niin tutulle, mutta en tiedä mistä kohtaa Raamattua? Itseasiassa, näin tämän saman edellisellä viikolla kotona, unen keskellä. Laitoin tekstiviestillä ystävälleni ja veljelleni tämän tekstin ja kohta veljeni vastasi:

- ”Huomenia =D kiva uni, terkkuja sinne.”

Kyselin veljeltäni tietäisikö hän mistä tuo sana on tuttu, muttei tiennyt hänkään. Onhan tuo hengellisenä ilmaisuna tuttu. Jumala on todella meidän uskovien turva, vankka peruskalliomme, hänessä saamme asua turvassa, pelkäämättä, ja hänen Pyhä Hengensä asuu meissä.
Kuuntelin radio Kajauksesta Sanansaattajien ohjelmia ja eräässä ohjelmassa eräs evankelista mies kertoi uskoon tulostaan ja halustaan tulla evankelistaksi. Hän haki koulutukseen Perheniemeen ja matkalla sinne, alkoi hän epäilemään, olisiko tämä kuitenkaan Jumalasta, vaiko vain omia aivoituksiaan? Hän kysyi Jumalata tätä:
- ”Onko tämä sinun tahtosi, jos on, vastaa minulle jotenkin?”
Sitten hän poikkesi eräälle huoltoasemalle, jossa ei ollut ketään asiakkaita, se oli aivan tyhjillään, vain paikan pitäjä oli paikalla. Hän joi kahvit ja mietti siinä ettei täältäkään vonut merkkiä tulla, tyhjältä asemalta. Hän oli juuri lähdössä, paikan pitäjä tuli yhtäkkiä tiskin taa ja sanoi:
- ”Niin, minunhan piti sanoa sinulle, puhu sinä, sinua kuunnellaan.”
Näin Jumala vastasi tälle tulevalle evankelistalle. Hän voi puhua meille yllättävillä tavoilla ja siksi meidän tulisi olla avoimia, että huomaamme ja kuulemme hänen puheensa ja vastaukset rukouksiimme.

28.7.2013. aamuyöllä näin unta, jossa olin jossain hengellisessä tapahtumassa. Siellä oli paljon väkeä ja eri tasoilla olevia uskovia. Sitten alettiin testaamaan eri laulutyylejä. Useimmat lauloivat hengellisiä lauluja ulkomuitista ja niinkuin ne kirjoitetaan, jokainen lauloi vuorollaan. Sitten tuli minu vuoroni ja aloin laulaa ylistäen, kirkkaalla äänellä ja niin kovaa että kaikki kääntyivät katsomaan ja kuulemaan.
Lauloin sanoja joita pulppusi mieleeni, lauloin kielillä, ja kun lopetin, minut valtasi Pyhä Henki ja olin onnellinen sen saadessani.
Testaaja oli ihmeissään lahjastani ja muutkin tulivat vierelleni ja sanoivat haluavansa samaa, laulunlahjaa josta sai tuon ihanan tunteen ja onnen ja ilon. Testaaja, joka oli nainen, halusi näyttää minulle jotain, minun lahjani takia, että etenisin taidoissani, mutta en saanut/ kerinnyt nähdä, mistä oli kyse...?
Uni loppui siihen. Ajatuksena tuo uni on niin totta. Usein ihmiset uskovat vain siihen kirjoitettuun, opittuun, he eivät tunne Jumalaa eikä hänen sanaansa elävänä. Itselleni usko kaikkinensa on hyvin elävää, ei vain kirjaimia ja ulkoa opittua, vaan sanoja jotka elää.
Hän näyttää unien ja näkyjen ja rukouksien kautta minulle itsensä. Ja hän näillä muistuttaa myös minua ja samalla todistaa minulle itseään ja johdatustaan.
Hän on minulle elävämpi kuin jäykkä, kova ja ylpeä ihminen, jonka voi sanoa olevan pystyyn kuollut. Tätä tahdon heillekkin, elävän Jumalan tuntemusta, joka antaa meille sanat ylistäessä ja rukoillessa.
- ”Kiitos Herra, ihanasta lahjastasi!”
sinetti
 

Edellinen

Paluu Teemablogit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Administrator ja 1 vierailijaa