Avain UT:n sanomaan
melkein kaikissa asioissa
on Vanhan Testamentin
ja samalla siis koko Raamatun
ensimmäinen Sana,
joka kätkee sisäänsä
muun muassa seuraavat asiat:
PääRistin kautta takaisin KotiinLuoja ja Lunastaja Alfa ja Omega Alkutekstissä oleva ilmaisu
בְּרֵאשִׁ֖ית bəreshittulee sanajuuresta
roshjolla ilmaistaan pää
tarkoittaen ensimmäistä ja korkeinta,
mikä hallitsee
kaikkea muuta siihen liittyvää.
Niin kuin ihmisen tai eläimen pää
hallitsee sen ruumista,
tai kansakunnan pää kansaansa,
ylempänä kaikkea muuta
kuin vuoren huippu,
tai korkeudessa ja ylhäisyydessä
kuin tähti taivaalla.
Siis kaikissa noissakin kuvauksissa
on käytetty tuota ilmaisua
rosh Suomennettuna
Raamatun ensimmäinen Sana
בְּרֵאשִׁ֖ית bəreshit on:
Alussa
Alun kautta
Esikoisessa
Esikoisen kautta
Raamattu puhuu koko ajan
tuosta Persoonasta,
joka Raamatun viimeisessä kirjassa
yhdessä ja samassa virkkeessä
sanoo olevansa
Alku ja
Aamen.
Hän on Jumalan
ainokainen Poika / ainutsyntyinen Jumala,
joka vielä Raamatun viimeisessä luvussa
sanoo olevansa
Alku ja Loppu.
Avauksessa lainattu jae
sisältää siis substantiivin
roshJolla ilmaistaan sanalla sanoen:
PÄÄ.
Mutta sama sana tarkoittaa myös
MYRKKYÄ.
ROSH =
Jumalan antama lupaus toteutui Golgatalla.
Jeesuksen kantapää murskattiin,
mutta samalla murskattiin
paholaisen PÄÄ eli valta,
ja samalla myös sen voima ja teho
eli synnin MYRKKY.
Mutta jos ihminen ei halua,
että Jeesus on hänen päänsä,
niin sitten paholainen on sitä.
Ja kumpikin voi antaa ihmiselle
valtuuksia.
Jumala teki alunperin
ihmisen Jumalan kuvaksi.
Siis Valtiaaksi.
Ja sanoi:
Vallitkoot he Ihminen oli Pää.
Mutta sitten tuli käärme.
Kaikkein älykkäin eläin.
Ja se alkoi puhelemaan Eevalle.
Ymmärrän tuon tilannekuvauksen niin,
että käärme oli hyvän- ja pahantiedon puussa
ja popsi sen hedelmiä.
Ja Eeva oli ihmeissään.
Ja sitten tuo käärme avasi keskustelun.
Tilanne oli kaiken kaikkiaan niin hämmentävä,
että Eeva ei ihmetellyt sitä,
kuinka tuo käärme osasi puhua.
Tuo puhe käärmeen suusta ulos tulleena
ei kuitenkaan ollut ihmisen normaalia ääntä.
Se oli kuiskimista.
Käärmeen tietotaso oli
valovuosia Eevan tietotasoa edellä.
Ja niin Eeva söi tuon puun hedelmän.
Eikä mitään pahaa tapahtunut.
Hehkeämpänä kuin koskaan
Eeva tarjosi samaa hedelmää myös Aadamille.
Aadam oli niin hämmentynyt,
että päätti panna kaiken likoon sen puolesta,
että käärme puhuu totta
ja Jumala valhetteli hänelle.
Ja niin Aadam,
jonka olisi pitänyt olla käärmeenkin Pää,
antoikin käärmeen olla pää hänelle,
ja söi hedelmän,
jonka Jumala oli häneltä kieltänyt.
Ihminen ei enää ollut Jumalan kuva.
Jumalan kirkkaus ei enää peittänyt heitä.
He olivat alasti.
Ja mikä pahinta.
Heihin oli imeytynyt synnin myrkky.
Ja itse kuolema astui heidän jokaiseen soluunsa.
Siis ihminen muuttui ulkonaisesti
Jumalan kuvasta alastomaksi olennoksi.
Mutta myös sisäinen ruumiin rakenne
muuttui jokaista solua myöten.
Valta
eli hallitsijan sauva
oli nyt paholaisella.
Koko planeetta kaikkineen
oli annettu hänen valtaansa.
Se ei ollut enää Aadamin vallassa.
Mutta Jumala lupasi,
että aikanaan tulisi Vaimon siemen,
joka murskaisi käärmeen pään
eli paholaisen vallan.
Ja tätä tapahtumaa kuvaa
Raamatun ensimmäinen maininta
velhoista.
Jumalan sauva oli Aaronin kädessä.
Aaron tulevana pappina käytti
Jumalan suomaa valtaa.
Mooses Jumalan lähettiläänä
antoi sanan ja käski
Aaronin heittää sauva
paholaista palvovan faaraon eteen,
joka oli tottunut ihmetekoihin.
Ja velhot sitten pystyivätkin samaan.
Mutta esitys päättyi siihen,
että Israelin Jumalan sauva,
joka oli muuttunut käärmeeksi,
söi velhojen käärmeet.
Siis heidän sauvansa eli valtansa katosi.
Jeesus on se vaskikäärme,
synnitön mutta synniksi tehty,
johon myrkkykäärmeen pureman saaneet
saivat erämaassa nostaa katseensa
ja jäädä eloon.
Ja lopputäyttymys kaikelle tälle
oli Golgata,
jossa synnin myrkky eli synnin valta
murskattiin.
Jokainen, joka nostaa katseensa
Golgatan puuhun ripustettuun,
saa uuden elämän,
ja myrkkykäärmeen puremasta huolimatta,
ei joudukaan paholaisen ikuiseen valtaan.
Velho käyttää valtaa,
mutta tuon vallan takana
on paholaisen valta.
Ja paholaisen valta
on tosiasiassa synnin myrkky.
Siis paholainen on
Pää
rosh velholle.
Mutta se merkitsee aina
automaattisesti sitä,
että synnin
myrkky
roshon vallannut velhon läpikotaisin.
Velho on yhtä paholaisen kanssa,
niinkuin haureus yhdistää ihmisen toiseen.
Mutta joka yhtyy Herraan,
on yksi henki Hänen kanssaan.
Velhous on siis
paholaisen tekojen suorittamista
ja pahoalaisen vallan käyttämistä.
Mutta samalla velho
on asettanut itsensä suhteeseen,
jossa paholainen on hänelle
Pää
rosheli
Myrkky
roshKun Vanhan Testamentin teksti
käännettiin hepreasta kreikaksi,
niin velho ja velhous
käännettin kreikan sanoilla,
jotka viittaavat tuohon myrkkyyn.
Ja vastaavat ilmaisut
löytyvät myös UT:n puolelta.