Kadotus

[kalamos]

Siitä on paljon aikaa.
Olin virkamatkalla.
Samaan kokoukseen osallistunut tohtori
(ei lääketieteen)
oli tarjonnut minulle kyydin.

Hän ei ollut virkamies,
mutta edusti tahoa,
jonka tähden näitä kokouksia
täytyi pitää.

Pitkän ajomatkan aikana
tulee sitten puhuttua kaikenlaista.

Puheet sitten paljastavat usein senkin,
onko ihminen minkälaisessa suhteessa Jumalaan.

Luultavasti hän oli tietoinen siitä,
että minä uskon Jumalaan.

No tuon tohtorin
jutut paljastivat ehkä,
että hän ei niin uskovainen ollut.

Minä en paljonkaan kommentoinut.
Mutta yhdessä vaiheessa ehkä olisi pitänyt.

En muista,
miten tuohon puheen aiheeseen päädyimme,
mutta hän oli kyllä tietoinen siitä,
että minä olin paljon sairastellut
ja käynyt läpi jo useitakin kriittisiä leikkauksia.

Hän kertoi omasta kokemuksestaan.
Hän oli kai leikkauspöydällä operaatiossa.

Sitten yht'äkkiä hän katsoi itseään
ja hänen ympärillään häärivää joukkoa,
jolle tuli kova kiire ja hätä.

Hän ilmeisesti kuoli.
Hän sanoi katselleensa itseään
jostain katon tasosta.
Ja hän näki kaiken,
mitä tapahtui.

No tiedätkin,
että hän selvisi tilanteesta.

En tainnut mitään tähänkään kommentoida.
Olen siitä kantanut syyllisyyttä
jo monta vuosikymmentä.

Olisin minä voinut sanoa,
että hänen ruumiinsa oli tuolla
leikkauspöydällä,
mutta hänen sielunsa ei enää ollut,
ja sielunsa silmillä hän näki itsensä
ja muut tuossa tilanteessa.

Ja olisin voinut jatkaa sitten
vaikka tämän nyt avaamani
keskustelun aiheella.

Ruumis kuoltuaan maatuu.
Mutta sielu ei.

Sielu menee tuonelaan.
Tosin Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen
uskovien sielut eivät enää päädy
alas tuonelaan vaan ylös
kolmanteen taivaaseen
Jumalan Paratiisiin.

Olisin voinut kertoa tilanteesta,
josta Jeesus kertoi
ennen Ristinkuolemaa.

Siis rikkaasta miehestä
ja köyhästä Lasaruksesta.

Kumpikin päätyi tuonelaan,
mutta eri osastoihin.
Rikas mies oli kovissa tuskissa.
Osat olivat vaihtuneet siitä,
mitä ne olivat olleet maan päällä.

Ja sitten Jeesuksen
ristinkuoleman jälkeen
ensitöikseen Jeesus
vei Aabrahamin helman
Jumalan Paratiisiin,
jossa ottivat ensimmäisenä
vastaan ristinryövärin,
joka siis oli ensimmäinen,
joka kuoltuaan ei päätynyt
alas tuonelaan.

Minulla olisi siis ollut
tuhannen taalan paikka puhua.
Mutta en tainnut kommentoida
ollenkaan tuon tohtorin kokemusta.

Ja hän sanoi heille:

"Menkää kaikkeen maailmaan
ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.

Joka uskoo ja kastetaan,
se pelastuu;
mutta joka ei usko,
se tuomitaan kadotukseen.

Tuossa on tuo sana: kadotus.
Vai onko? Ei ole!
Tuo katkelma päättyy sanaan

κατακριθήσεται = tuomitaan

Siis kysymyksessä on verbi

κατακρίνω = tuomita
katakrinō

Tarkkaan ottaen

krinō = tuomita

Eli etuliite
kata
huomioiden

katakrinō = alastuomitaan

Esimerkiksi tilanteessa,
jossa Jeesus ja kolme opetuslasta
kulkivat alas kirkastusvuorelta
ilmaistaan verbillä

katabainō = alaskulkea

Mutta nyt siis olemme
verbissä
katakrinō
joka merkitsee
tuomitsemista jonnekin alas.

Mutta substantiivia kadotus
ei tuossa jakeessa ole.

Ja hän sanoi heille:

"Menkää kaikkeen maailmaan
ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.

Joka uskoo ja kastetaan,
se pelastuu;
mutta joka ei usko,
se tuomitaan[kadotukseen].

Alkutekstistä löytyy
kuitenkin erillinen sanakin,
joka on käänetty
sanalla kadotus.

ἀπώλεια = tuho
apōleia

Tämä tulee verbistä

apollymi = tuhota

Tarkkaan ottaen

ollymi = tuhota

Ja etuliite
apo
huomioiden

apollymi = poistuhota

Otan taas vertailuksi
verbin baino

apobainō = poismennä


Kadotus on siis
käännösvastine
alkutekstin ilmaisuille,
jotka liittyvät

- tuomioon
- tuhoon

Tuonela on tavallaan esiaste
tuosta paikasta.

Ja siellä rikas mies on edelleen
kovissa tuskissa liekkien keskellä.
Eikä kukaan ole tuonut
hänelle vesipisaraakaan.

Ja hän huusi sanoen:

'Isä Aabraham,
armahda minua
ja lähetä Lasarus
kastamaan sormensa pää veteen
ja jäähdyttämään minun kieltäni,
sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'

Tuo on tosiasia,
jonka olisin silloin kauan sitten
voinut tuolle tohtorille sanoa.

Ehkä hän suorastaan toivoi sitä.
En tiedä.

[Kirjoittaja]

Tuttu tunne myös minulle. Sellaiset tilanteet varsinkin harmittaa joissa kyseinen henkilö on sitten kuollut. Näitä on sattunut ainakin yksi minulle.

[kalamos]

Sitten toisaalta,
minä olen puhunut ja todistanut
aivan sopimattomissa paikoissa.

Kummallista,
että sopivissa ei niinkään.
No hengellisissä tilaisuuksissa
tietenkin olen.

Mutta takaisin aiheeseen.
Kadotukseen.

Kun suomennoksemme puhuu
kadotuksesta,
niin taustalla on
jokin sellainen ilmaisu,
johon liittyy
- tuomio
- tuho

Ja suunta tapahtumalle on
- ylhäältä alas
- Jumalan luota pois

Ensimmäisenä tällaisen siirron
ylhäältä taivaasta Jumalan puutarhasta
alas maahan sen syvimpään kuiluun
koki kaikkein korkea-arvoisin kerubi.

Ihmislapsi,
viritä itkuvirsi Tyyron kuninkaasta
ja sano hänelle:
Näin sanoo Herra, Herra:
Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti,
täynnä viisautta,
täydellinen kauneudessa.

Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit.
Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet;
karneolia, topaasia ja jaspista,
krysoliittia, onyksia ja berylliä,
safiiria, rubiinia ja smaragdia
sekä kultaa
olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa,
valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin.

Sinä olit kerubi,
laajalti suojaavainen,
ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle;
sinä olit jumal'olento
ja käyskentelit
säihkyväin kivien keskellä.

Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi
siitä päivästä, jona sinut luotiin,
siihen saakka,
kunnes sinussa löydettiin vääryys.

Aamuruskon poika
enkelijoukkoineen
asettui Jumalaa vastaan.
Taivaassa syttyi sota,
ja tuo joukko heitettiin
taivaasta alas
syvyyteen pimeyden kuiluihin
eli tuonelaan.

Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä,
jotka syntiä tekivät,
vaan syöksi heidät syvyyteen,
pimeyden kuiluihin,
ja hylkäsi heidät
tuomiota varten säilytettäviksi.

VT:n puolella löytyy jatkuvasti ilmaisu
'alas tuonelaan',
mutta silloin Aabrahamin helma oli
toinen osa tuonelasta.

Eli kaikki ihmiset kuoltuaan
siirtyivät alaspäin tuonelaan,
kunnes Jeesus avasi taivaan portit.

Ja nyt tuonela on enää
niiden säilytyspaikka,
jotka joutuvat tuomittaviksi.

Ja vain kuolleet tuomitaan.
Ja tämä ilmaisu tarkoittaa
nimenomaan hengellisesti kuolleita.
Vaikka tietenkin viimeisellä
tuomiolla kaikki ovat
ruumiillisen kuoleman
ja ylösnousemuksen kokeneita.

Mutta vain ne tuomitaan,
jotka ovat kuolleita
suhteessa Jumalaan.

Ja perkele, heidän villitsijänsä,
heitetään tuli- ja tulikivijärveen,
jossa myös peto ja väärä profeetta ovat,
ja heitä vaivataan yöt päivät,
aina ja iankaikkisesti.

Ja minä näin
suuren, valkean valtaistuimen
ja sillä istuvaisen,
jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat,
eikä niille sijaa löytynyt.

Ja minä näin kuolleet,
suuret ja pienet,
seisomassa valtaistuimen edessä,
ja kirjat avattiin;
ja avattiin toinen kirja,
joka on elämän kirja;
ja kuolleet tuomittiin sen perusteella,
mitä kirjoihin oli kirjoitettu,
tekojensa mukaan.

Ja meri
antoi ne kuolleet,
jotka siinä olivat,
ja Kuolema ja Tuonela
antoivat ne kuolleet,
jotka niissä olivat,
ja heidät tuomittiin,
kukin tekojensa mukaan.

Ja Kuolema ja Tuonela
heitettiin tuliseen järveen.
Tämä on toinen kuolema,
tulinen järvi.

Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu,
se heitettiin tuliseen järveen.

Jos nimi oli jouduttu pyyhkimään pois
Elämän kirjasta,
jossa se on maailman perustamisesta ollut,
niin sitten määränpää on tulinen järvi.
Kirjaimellisesti kääntäen teksti puhuu
järvestä tulen ja tulikiven.

Synti erottaa ihmisen Jumalasta.
Tämän ongelman Jumala on ratkaissut niin,
että Jumalan ainokainen Poika
otti meidän syntimme päälleen
ja kärsi niistä aiheutuvan seuraamuksen
eli kuoleman ja eron Jumalasta.

Kuolema (henkivalta)
ja
Tuonela (henkivalta)
eivät voineet kuitenkaan pidättää
Jeesusta vankinaan,
koska Jeesus ei ollut syntinen.

Ja niin kävi aivan päinvastoin.
Jeesus voitti kuoleman vallan.
Ja Hän vei voittosaaliinaan
koko Aabrahamin helman
kolmanteen taivaaseen
jossa Jumalan Paratiisi sijaitsee.

Nyt siis kaikille on tarjolla
Jumalan Rakkauden
eli Jumalan Pojan tähden
pääsy Jumalan tykö.

Mutta Rauhaan ja Rakkauteen
ei voi pakottaa.
Jos voisi, niin ei olisi
enää kysymys Rakkaudesta.

Ja niin meillä on edessämme valinta,
jonka jokainen ihminen
tavalla tai toisella tekee.
Sellainenkin,
joka ei ole Jeesuksesta mitään kuullut.

Eli jokainen tekee valinnan
Valkeuden ja pimeyden välillä
Elämän ja kuoleman välillä.

Mutta tämä on
tuomio,
että valkeus on tullut maailmaan,
ja ihmiset rakastivat pimeyttä
enemmän kuin valkeutta;
sillä heidän tekonsa olivat pahat.

Mutta tämä on
iankaikkinen elämä,
että he tuntevat sinut,
joka yksin olet totinen Jumala,
ja hänet,
jonka sinä olet lähettänyt,
Jeesuksen Kristuksen.

Jompi kumpi saa pitää sydämemme.
Valkeus tai pimeys.
Ja sen mukaan meitä odottaa
joko tuomio tai iankaikkinen elämä.

On siis vain kaksi joukkoa.
Me,
jotka tunnemme Jeesuksen
eli Jumalan Rakkauden.
Ja he,
jotka eivät suostu
tuohon Rakkauteen.

Yksi näkyvä vaihe
tässä kahtiajaossa on
Jeesuksen näkyvä tuleminen maan päälle.

koskapa Jumala katsoo oikeaksi
kostaa ahdistuksella niille,
jotka teitä ahdistavat,

ja antaa teille,
joita ahdistetaan,
levon yhdessä meidän kanssamme,
kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta
voimansa enkelien kanssa
tulen liekissä

ja kostaa niille,
jotka eivät tunne Jumalaa
eivätkä ole kuuliaisia
meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.

Heitä kohtaa silloin
rangaistukseksi iankaikkinen kadotus
Herran kasvoista
ja hänen voimansa kirkkaudesta,

kun hän sinä päivänä tulee,
että hän kirkastuisi pyhissänsä
ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa,
sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme.

Tuossa oli taas käännösvastine
kadotus.
Nyt alkutekstissä on substantiivi.

ὄλεθρος = turmio
olethros

Kirjaimellisesti kääntäen

jotka rangaistuksena maksavat
turmion
pois kasvoista Herran
ja
pois kirkkaudesta voiman Hänen

Tähän liittyvä toinen kohta
menee näin:

Sitten hän myös sanoo
vasemmalla puolellaan oleville:
'Menkää pois minun tyköäni,
te kirotut,
siihen iankaikkiseen tuleen,
joka on valmistettu perkeleelle
ja hänen enkeleillensä.

Eli kun ihminen sitten menee
tuomittuna alas,
niin tuolla alhaalla häntä vastassa
on paikka, joka on valmistettu
perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
Ja sen paikan olemus on tuli.

πῦρ = tuli
pyr

Ja tuossa edellä Ilmestyskirjasta
kävi ilmi, että kysymyksessä on
järvi tulen ja tulikiven.

θεῖον = tulikivi, rikki
theion

[kalamos]

Kerrataanpa lyhyesti:

Eli kadotus
Raamatun alkutekstissä
tuodaan esille
ainakin seuraavilla ilmaisuilla:


katakrinō = alastuomitaan

Ja hän sanoi heille:

"Menkää kaikkeen maailmaan
ja saarnatkaa evankeliumia
kaikille luoduille.

Joka uskoo ja kastetaan,
se pelastuu;
mutta joka ei usko,
se tuomitaan kadotukseen.

Tuossa on tuo sana: kadotus.
Vai onko? Ei ole!
Tuo katkelma päättyy sanaan

κατακριθήσεται = tuomitaan

Siis kysymyksessä on verbi

κατακρίνω = tuomita
katakrinō

Tarkkaan ottaen

krinō = tuomita

Eli etuliite
kata
huomioiden

katakrinō = alastuomitaan

Mutta substantiivia kadotus
ei tuossa jakeessa ole.

Ja hän sanoi heille:

"Menkää kaikkeen maailmaan
ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.

Joka uskoo ja kastetaan,
se pelastuu;
mutta joka ei usko,
se tuomitaan[kadotukseen].

apollymi = poistuhota

Tämä ilmaisu esiintyy myös substantiivina
esimerkiksi seuraavassa.

Menkää ahtaasta portista sisälle.
Sillä se portti on avara ja tie lavea,
joka vie kadotukseen,
ja monta on,
jotka siitä sisälle menevät;

mutta se portti on ahdas ja tie kaita,
joka vie elämään,
ja harvat ovat ne,
jotka sen löytävät.

ἀπώλεια = tuho
apōleia

Tämä tulee verbistä

apollymi = tuhota

Tarkkaan ottaen

ollymi = tuhota

Ja etuliite
apo
huomioiden

apollymi = poistuhota

Paavali käyttää samasta verbistä
muodostettua sanaa seuraavasti:

koskapa Jumala katsoo oikeaksi
kostaa ahdistuksella niille,
jotka teitä ahdistavat,

ja antaa teille,
joita ahdistetaan,
levon yhdessä meidän kanssamme,
kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta
voimansa enkelien kanssa
tulen liekissä

ja kostaa niille,
jotka eivät tunne Jumalaa
eivätkä ole kuuliaisia
meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.

Heitä kohtaa silloin
rangaistukseksi iankaikkinen kadotus
Herran kasvoista
ja hänen voimansa kirkkaudesta,

kun hän sinä päivänä tulee,
että hän kirkastuisi pyhissänsä
ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa,
sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme.

ὄλεθρος = turmio
olethros

Kirjaimellisesti kääntäen

jotka rangaistuksena maksavat
turmion
pois kasvoista Herran
ja
pois kirkkaudesta voiman Hänen

Eli tässäkin ihmistä kohtaa asia,
joka vie hänet pois Jumalan kasvoista.

Eli alkutekstistä löytyy tuo
apo = pois
nyt kahdestikin.


pyr = tuli

Sitten hän myös sanoo
vasemmalla puolellaan oleville:
'Menkää pois minun tyköäni,
te kirotut,
siihen iankaikkiseen tuleen,
joka on valmistettu perkeleelle
ja hänen enkeleillensä.

πῦρ = tuli
pyr

Ja tekstistä löytyy jälleen tuo
ap = pois

Ilmestyskirjassa puhutaan
järvestä tulen ja tulikiven.

θεῖον = tulikivi, rikki
theion

Ilmestyskirjan kohta ei enää
puhu vain menemisestä pois.

Nyt käytetään verbiä

ballō = heittää

Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu,
se heitettiin tuliseen järveen.