Tämäkin ketju osoittaa, että me annamme erilaisia merkityksiä sanoille. Koska panettelu on Suomen rikoslaissa rangaistava teko, niin laitan tähän alkuun, miten tuo sana lain laatijoiden ja lain vahvistaneen valtiovallan mukaan pitäisi kansalaisten keskuudessa ymmärtää. Rikoslaki määrittelee panettelun näin (tummennus minun”):
”Panettelu eli toisen pahantahtoinen häpäiseminen suullisesti tai kirjallisesti voidaan katsoa yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseksi tai kunnianloukkaukseksi, jotka ovat rikoslaissa rangaistaviksi säädettyjä rikoksia.”Asian on mielestäni erittäin hienosti oivaltanut Kirjoittaja (tummennus minun).
Kirjoittaja kirjoitti:”Niin, varmaan panettelun ja Jumalan mielen mukaisen asian toisen selän takana kertomisen erottaa, mikä on se tarkoitusperä. Esim. jos vain halutaan mustamaalausta niin se on sitten panettelua. Jos halutaan varoittaa jostakusta, niin se on oikein.”
Tästäkin viestistä, tyypillistä minulle, tulisi hyvin pitkä, jos pureutuisin perusteellisemmin aiheeseen. Tyydyn nyt vain sanomaan, että Jumalan Sana vahvistaa monin tavoin Kirjoittajan osuneen naulan kantaan. Myönnän itse Kirjoittajan rinnalle sen, että en ole selvinnyt tässäkään asiassa puhtain paperein. Näin Kirjoittaja nöyrästi totesi: ”Itsekkin välillä olen panetellut.”
Mitä tuohon Kirjoittajan mainitsemaan tarkoitusperään tulee, niin sekä puheessa, että teoissa meidän tulee aina noudattaa totuutta rakkaudessa. Jos siinä, mitä sanomme tai tuomme julki, ei ole mukana rakkautta, olisimme vain kuin kiliseviä kulkusia. Meidän tulee varoa sydäntämme ja kieltämme, että emme lankeaisi siihen, mitä panettelu Jumalan Sanan mukaan on. Jos koen tarpeelliseksi, niin pureudun tähän puoleen myöhemmin.
Paavali (Ef.4:15) kirjoitti:”vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus.”
Paavali (1.Kor.13:1) kirjoitti:”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.”
