Eli Israel olisi saanut elää tuossa paikassa
tämän maan päällä koko ajan tauottomasti,
jos olisivat tehneet hyvin.
Jer 7:3) kirjoitti:Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala:
Vaeltakaa hyvin ja tehkää hyviä tekoja,
niin minä annan teidän asua tässä paikassa.
Eli nyt puhutaan Israelin maa-alasta,
ei tästä planeetasta.
Tämä Maa oli tuhoutunut jo ennenkuin ihminen tuli tähän maailmaan.
Synti oli olemassa jo ennenkuin ihminen luotiin.
Raamatun toinen jae käyttää ilmaisua,
mikä tarkoittaa hävityksen jälkeistä kaaosta.
Uudessa Maassa on vain Elämänpuita,
ei hyvän- ja pahantiedon puuta.
Siellä ei ole paholaista,
joka langettaa ihmisenkin syntiinsä,
niinkuin tapahtui tämän Maan päällä.
Ja Aadam tämän Maan valtiaana lankesi syntiin
ja tuon yhden ihmisen kautta
synti ja kuolema tuli maailmaan.
Ja niin nyt todellakin kaikki tekee kuolemaa.
Ja niin Saarnaajakin aloittaa ajatuksensa pohdinnalla:
Salomo (Saarn 1:1-10) kirjoitti:
Saarnaajan sanat, Daavidin pojan,
joka oli kuninkaana Jerusalemissa.
Turhuuksien turhuus,
sanoi saarnaaja,
turhuuksien turhuus;
kaikki on turhuutta!
Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä,
jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?
Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee,
mutta maa pysyy iäti.
Ja aurinko nousee,
ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa,
josta se jälleen nousee.
Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen,
kiertää yhä kiertämistään,
ja samalle kierrollensa tuuli palajaa.
Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty;
samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat.
Kaikki tyynni itseänsä väsyttää,
niin ettei kukaan sitä sanoa saata.
Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta.
Mitä on ollut, sitä vastakin on;
ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu.
Ei ole mitään uutta auringon alla.
Jos jotakin on, josta sanotaan:
"Katso, tämä on uutta",
niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina,
jotka ovat olleet ennen meitä.
Ei jää muistoa esi-isistä;
eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat,
jää muistoa niille,
jotka heidän jälkeensä tulevat.
Salomo on tylsistynyt,
ja pohtii elämän tarkoituksettomuutta.
Sukupolvi tulee ja menee.
Ja näin on tietenkin vain tämän Maan päällä,
niin kauan kuin täytämme Aadamaille ja Eevalle annettua tehtävää.
Mooses (Gen 1:28) kirjoitti:Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa
Entä sitten, kun maa on täyttynyt.
Silloin tapahtuu jotakin.
Matteus (25:34) kirjoitti:Tulkaa, minun Isäni siunatut,
ja omistakaa se valtakunta,
joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
Siis jo ennen ihmistä ihmisen syntiinlankeemusta
ja jopa jo ennen Aamuruskon pojan (Luciferin) lankeemusta
oli ihmiskunnalle eli Isän siunatuille valmistettuna jossain Valtakunta.
Me emme vielä ole
eikä Aadamkaan ollut
- ei edes ennen syntiinlankeemusta -
Jumalan Valtakunnassa.
Mutta ihmislapsille annettu lupaus on,
että me saamme kerran siellä olla.
Isän Siunatut Isän Kodissa.
Johannes (Ilm 21:1-4) kirjoitti:Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan;
sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet,
eikä merta enää ole.
Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin,
minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä,
valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan:
"Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä!
Ja hän on asuva heidän keskellänsä,
ja he ovat hänen kansansa,
ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä,
eikä kuolemaa ole enää oleva,
eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva,
sillä kaikki entinen on mennyt."
Jumala vieraili Eedenin Paratiisissa.
Mutta se ei ollut Jumalan Valtakunta.
Se oli Aadamin hallintaan annettu valtakunta,
jota varjosti sen keskipisteessä oleva hyvän- ja pahantiedon puu.
Jumalan Valtkunta oli olemassa.
Mutta sinne ei ole pääsevä mitään epäpyhää.
Synti erottaa meidät Jumalasta.
ja siksi syntikysymys oli ensin käsiteltävä pois päiväjärjestyksestä,
koska se oli jo syntynyt Aamuruskon pojan sydämessä.
Siksi Jumalan täytyi asettaa ensin ihminen tämän Maan päälle,
jotta pyhittyisimme eli erottuisimme Jumalalle syömällä Elämän puusta.
Mutta valitettavasti ensimmäinen Aadam valitsi väärin.
Onneksi on toinen Aadam eli Jeesus Kristus,
joka voitti synnin vallan.
Ja niin meillä on revanssi.
Golgatalle pystytetty sovituksen puu,
josta me saamme syödä.
Israel ei siitä syönyt.
Ja niin Israel joutui viimeiselle sakkokierrokselleen.
Mutta vielä Israelkin on ottava Herransa vastaan.
Matteus (6:53-58) kirjoitti:Niin Jeesus sanoi heille:
"Totisesti, totisesti minä sanon teille:
ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa,
ei teillä ole elämää itsessänne.
Joka syö minun lihani ja juo minun vereni,
sillä on iankaikkinen elämä,
ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta,
niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta.
Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat;
joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti."
Meille tarjolla oleva ikuinen elämä on Jeesuksessa.
Se oli tarjolla ensin Elämän puussa.
Mutta tuo Elämän puu ei sijainnut Jumalan Valtakunnassa,
joka oli jo tuolloin olemassa,
ja josta meillä on kuvaus Ilmestyskirjan loppusivuilla.
Se on ollut alusta asti ihmisille tarkoitettu määränpää.