Magda-siskon uskoontulo

Magda-siskon uskoontulo

ViestiKirjoittaja Magda-sisko » 07.03.2016 14:46

1980-luvun alussa olin yksinäinen ja elämän tarkoitus oli hukassa. Sisälläni oli suuri tarve löytää itseäni suurempi voima, joka tietää ja on luonut kaiken, ja joka osaa johtaa elämääni oikein. Aloin etsiä sitä uskonnoista, mietiskelystä, filosofioista, energioista ja jopa kulteista. Sivusin okkultismia niin, että säikähdin tarpeeksi lopettaakseni jatkamisen sillä tiellä. Oli yksi asia, johon en löytänyt mistään vastausta; rakkaus, ei mikään haaveiden, laulujen ja runojen valheellinen kuva vaan ylläpitävä, aktiivinen rakkaus. Odotin turhaan ihmisiltä rakkautta ja merkityksellisiä sanoja, jotka voisivat tyydyttää sisäisen nälkäni. Maailma pudotteli tyhjää ja typerää sanahelinää, kun minä odotin aitoja helmiä. Maailma ei minua auttanut.
Jos Jumalaa voidaan ajatella, Hän on myös olemassa. En vain pettävien jumaluuksien sekamelskassa tiennyt, kuka se on. Niinpä koko sydämestäni aloin rukoilla:

”Sinä Jumala, jota en tunne, mutta joka olet totuudellinen, rakastava ja kaikkea ylläpitävä, haluan yhteyden sinuun. Valaise tieni luoksesi ja ohjaa minua tuntemaan sinut.”

En tiennyt, minne johtuisin, vai johtuisinko minnekään. Ensin ei tullut mieleenikään, että Tosi Jumala voisikin olla rakkaan kuolleen mummoni tuttu Jeesus, josta saisin tietoa vain ojentamalla käteni ja ottamalla kirjahyllystäni Raamatun. Siellä lukee muun muassa:

”...jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maail­maan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita, mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.” (Jh 3:15-18).

Siis vain uskoa Jeesukseen, onko se totta? Mielestäni olisi pitänyt mennä jonnekin, pukeutua jotenkin, suorittaa rituaaleja, olla mystiikkaa ja salaperäisyyttä. Olisinko naiivi, jos noin vain uskoisin elämäni noille särjetyillle käsivarsille? Toisaalta, kuka rakastaa minua niin paljon, että meni vaikka kuolemaan puolestani. Siihen kysymykseen oli vain yksi vastaus, jonka sydämeni jo tässä vaiheessa tiesi: Jeesus.
Elämääni alkoi virrata asioita, joilla oli selvä suunta. Ilmaantui kirjoja ja senaikaisia C-kasetteja, joku sujautti minulle lentolehtisen. Sain uskovan ystävän, joka vei minua hengellisiin tilaisuuksiin. Uskovan mummoni tapa rukoilla ja käydä ”rukoushuoneella” palautui kristallinkirkkaana mieleeni. Ihmettelin uutta erilaista maailmaa, johon minut oli vetäisty. Sitten muistin oman rukoukseni: ”Valaise tieni luoksesi” Siihen oli vastattu!
Nyt oli minun vuoroni vastata kutsuun. Olin valmis, mutta ajatuksia nousi vastustamaan. Kuulemma pitäisi julkistaa uskonsa muille ihmisille. Olisiko se hirveän noloa? Mitä kaikki sanoisivat minusta? Että se sekosi ja hurahti johonkin uskoon? Kaiken voittava haluni saada yhteys Jumalaan voitti taistelun, ja vastasin Jumalalle KYLLÄ. Rukoilin:

”Herra taivaassa, olen rikkonut lähimmäisiäni ja Sinua vastaan. Olen syntinen ihminen, eikä minulla ole, millä syntivelkani maksaisin. Olen ansainnut joutua kadotuksen kuiluihin. Sinä sanot sanassasi, että olet voittanut synnin ja paholaisen vallan ja että veresi pesee syntisen ihmisen lunta valkeammaksi. Pyydän, että armosi tähden otat minut omaksesi ja että veresi pesee minutkin puhtaaksi kaikista synneistäni. Tällaisena minä tulen ristin luo Golgatalle. Ota minut lapseksesi ja opeta minut vaeltamaan uskossa niin että pääsen ikuiseen osaani Sinun valtakunnassasi.”

Tunsin fyysisesti Jumalan rakkaudellisen läsnäolon. Olin uskossa saanut ottaa vastaan Vapahtajan antaman uudestisyntymisen ihmeen taivaasta, Hänen armostaan, en yhdenkään ”hyvän” tekoni tähden. Etsintäni oli päättynyt onnellisesti.
Okkultismin ja muut valheen verhot silmin nähden vetäistiin elämäni näyttämöltä, ja Jumalan valo alkoi loistaa kirkkaana tielleni. Tapahtui sellainen ihme, että välittömästi uudestisyntymisen jälkeen en enää muistanut, millaista oli uskoa paholaisen valehtelemiin uskomuksiin.
33 vuotta on yhä enemmän kirkastanut suurta ja ihanaa Jeesusta ja olen oppinut tuntemaan Hänen mieltään ja tahtoaan. Olen onnellinen ja vaatimattomaan osaani tyytyväinen, enkä häpeä tunnustaa Herraa ihmisten edessä. Elämänvoimani saan paitsi Jeesukselta itseltään, rukouksesta, Raamatun opiskelusta ja ystävistä seurakunnassa. Niin kuin ensin hiukan pelkäsin, en ole menettänyt mitään, päinvastoin voittanut itselleni ikuisen elämän. En ole muuttunut kummajaiseksi, en ole joutunut luopumaan omasta persoonastanii. Järkenikin on tallella. Uskoisin saaneeni henkien erottamisen armolahjan, koska olin ennen uskoontuloa tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, joita en suosittele kenellekään.
Minun kohdaltani se meni näin. Kiitos kaikesta kuuluu Isälle Jumalalle Jeesuksessa Kristuksessa ja Pyhässä Hengessä.
Magda-sisko
 

Re: Magda-siskon uskoontulo

ViestiKirjoittaja kalamos » 08.03.2016 07:29

Todella väkevä henkilökohtainen todistus.

Rakkautta ihmiset etsivät,
mutta vääristä paikoista ja asioista,
sillä Jumala on Rakkaus.

Mutta Hänet voidaan löytää,
eikä Hän ole kaukana yhdestäkään meistä.
Etsivän kannattaa rukoilla vaikka ihan niin kuin sinä rukoilit:

Sinä Jumala, jota en tunne,
mutta joka olet totuudellinen, rakastava ja kaikkea ylläpitävä,
haluan yhteyden sinuun.
Valaise tieni luoksesi ja ohjaa minua tuntemaan sinut.


Ja Hän vastaa aina.
Tavalla tai toisella Hän tulee kaipaavan ihmisen lähelle
ja tekee Itsensä tiettäväksi. Hän lahjoittaa uskon.
Ja siitä kohtaamisesta alkaa uskonsuhde Jeesukseen.

Kuva
Johannes (3:15-18) kirjoitti:...jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut,
että hän antoi ainokaisen Poikansa,
ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi,
vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maail­maan tuomitsemaan maailmaa,
vaan sitä varten,
että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita,
mutta joka ei usko, se on jo tuomittu,
koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.


Jumalan näin kutsuessa meitä, me saamme Aadamin lailla pysähtyä,
kääntyä ja kohdata meitä etsivän Herramme,
tunnustaa syntimme, ja tulla puetuksi Jumalan Karitsan veriseen vaippaan,
joka peittää syntimme ja alastomuutemme.

Herra taivaassa, olen rikkonut lähimmäisiäni ja Sinua vastaan.
Olen syntinen ihminen, eikä minulla ole, millä syntivelkani maksaisin.
Olen ansainnut joutua kadotuksen kuiluihin.
Sinä sanot sanassasi,
että olet voittanut synnin ja paholaisen vallan
ja että veresi pesee syntisen ihmisen lunta valkeammaksi.
Pyydän, että armosi tähden otat minut omaksesi
ja että veresi pesee minutkin puhtaaksi kaikista synneistäni.
Tällaisena minä tulen ristin luo Golgatalle.
Ota minut lapseksesi ja opeta minut vaeltamaan uskossa niin
että pääsen ikuiseen osaani Sinun valtakunnassasi.


Kiitos Jumalalle, joka on vapauttanut sinut maailman alkeisvoimista,
ja siirtänyt sinut Rakkaan Poikansa Valtakuntaan.
Avatar
kalamos
 
Viestit: 6551
Liittynyt: 27.08.2014 07:31


Paluu Todistus

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa