Kuinka valtava sanoma
voikaan kätkeytyä
yhteen Raamatun jakeeseen.
Ihmiset ajattelevat Jumalan
olevan tyranni.
Mutta Hän istuukin
armon valtaistuimella.
Ja siksi me uskallamme
rohkeasti käydä
Hänen valtaistuimensa eteen.
Paholainen tekee kaikkensa,
ettemme menisi.
Ensin se maalaa Jumalasta
sellaisen kuvan,
että Jumala on kuin paholainen.
Kuolet jos lähestyt Häntä.
Jos tämä ei tehoa,
niin se aloittaa viivytystaistelun.
Siistiydy nyt sentään ensin.
Et kai sinä tuollaisena
Kaikkivaltiaan eteen mene.
Jos tämäkään ei tehoa,
niin sitten se ottaa aseekseen
huomisen päivän.
Mene huomenna Jumalan eteen
hyvin nukutun yön jälkeen.
Mutta pelastuksen päivä
ei ole koskaan huomenna.
Se on tänään.
Nyt.
Eihän hukkuva suunnittele,
että kyllä ainakin
märät vaatteeni riisun ja vaihdan ensin.
Kyllä siinä menisi
pelastuksen päivä ja hetki ohi.
Jeesus on ollut kaikessa kiusattu.
Ei meidän tarvitse teeskennellä
Hänen edessään yhtään
sen parempaa kuin olemme.
Hän tietää meistä kaiken.
Hän näkee meidät koko ajan.
Ei meitä muuta
mikään oma yrittämisemme.
Kaikki meidän oma vanhurskautemme
on kuin saastainen vaate.
Mikä meidät muuttaa.
Armo.
Se muuttaa sydämen.
Esillä ollut edeltävä jae
puhuu Jeesuksesta,
joka ihmisenä on ollut
kaikessa kiusattu
ihan samalla tavalla kuin mekin.
Hän tietää.
Hän tuntee.
Hän ymmärtää.
Ja päivän sanamme
viittaakin alussa Jeesukseen.
Sentähden, että Jeesus
tietää, tuntee, ymmärtää
kaiken ihmisen elämästä,
me saamme kirjaimellisesti kääntäen
käydä armon valtaistuimen eteen.
Aina.
Juuri nyt on oikea aika
saada armo avuksemme
tähän päivään.
Sydämellinen kiitos Annulle
tästä Päivän Sanasta.
Kiitos Jeesus Annusta.
Kiitos siitä,
että me saamme yhdessä Annun kanssa
rohkeasti kääntyä Sinun puoleesi.
Saamme tulla armon valtaistuimen eteen.
Ja Sinä olet meille armollinen.
Olet meille suosiollinen.
Ja me saamme armosta/suosiosta
osallisina palvella toisiamme,
niinkuin Annukin on nyt meitä palvellut
ja rohkaissut meitä tulemaan Sinun eteesi.