Uskokaa saaneenne

[kalamos]

kaikki,
mitä te rukoilette ja anotte,
uskokaa saaneenne,
niin se on teille tuleva.

[kalamos]

Tämä Jeesuksen lupaus on
niin ihmeellinen
ja suorastaan epäuskottava,
että uskovakin mielellään
alkaa selittämään ja vesittämään sitä.
Näin ei tietenkään pidä tehdä,
vaan olla uskovainen.

äläkä ole epäuskoinen,
vaan uskovainen

Ja niin haluan oikein
sydämen korvin kuulla,
mitä Jeesus tarkkaan ottaen sanoi
kiroamansa viikunapuun luona,
joka nyt oli kuivettunut.

Ja kun he varhain aamulla kulkivat ohi,
näkivät he viikunapuun kuivettuneen
juuria myöten.

Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat
ja sanoi hänelle:

"Rabbi, katso,
viikunapuu, jonka sinä kirosit,
on kuivettunut".

Viikunapuu on symboli Israelista.
Kyseinen Markuksen tallentama
tapahtumasarja alkoi siten,
että Jeesus tuli
Hoosianna-huutojen saattelemana
aasin varsalla ratsastaen Jerusalemiin
ja meni pyhäkköön ja katseli kaikkea.

Oli jo myöhäinen.
Ja niin Jeesus sitten meni
niiden kahdentoista kanssa Betaniaan.
Aamulla nälkäisenä Jeesus näki kaukaa
viheriöivän viikunapuun.
Mutta Jeesus ei löytänyt siitä hedelmää.

Jo toinen katselukierros.
Ensin pyhäkkö sitten viikunapuu.

Ja Jeesus kirosi viikunapuun
ja ajoi ulos pyhäköstä
myyjät ja rahanvaihtajat.

Minun huoneeni
on kutsuttava
kaikkien kansojen
rukoushuoneeksi

Jeesus puhuu kirjaimellisesti kääntäen
talosta rukouksen.

Ja samaa sanaa rukous
hän käyttää päivän sanassamme,
kun kehottaa meitä
rukoilemaan
ja
pyytämään/anomaan/vaatimaan.

Kirjaimellisesti kääntäen
päivän sanamme siis menisi näin:

kirj

kaikki
mitä rukoillen anotte
uskokaa
että saatte
ja tulee teille

Siis uskokaa saavanne.

Tosin lähdeteksteissä on pieniä eroja,
ja löytyy myös vaihtoehto,
jonka mukaan Jeesus kehottaakin:

kirj

uskokaa
että saitte
ja tulee teille

Siis uskokaa saaneenne.

Mutta avain kaikkeen
on joka tapauksessa se,
että pidämme uskon Jumalaan.

Jeesuksen lausuma alkaakin
juuri tuolla kehotuksella:

Pitäkää usko Jumalaan.

Siis emme usko asiaamme
vaan uskomme Jumalaan.

Meillä on kuitenkin sydämellämme asia,
ja avaamme rukoillen yhteyden Jumalaan.

Jumalan huone
on kaikkien kansojen rukoushuone.
Viikunapuu eli Israel
oli tehnyt siitä ryövärien luolan.

Me voimme astua siihen
ja tehdä siitä rukoushuoneen
ja rukoillen pyytää/anoa/vaatia
ja me saamme sen,
mitä rukoillen anomme.

Mutta jos astumme sisään
ja vain pyydämme/anomme/vaadimme
niin tärkein ja numero yksi on jäänyt pois.

Ja silloin seuraavatkin vaiheet
tuosta päivän Sanasta
raukeavat mahdottomuuteen.

1

rukoilkaa

2

anokaa

3

uskokaa

[Annu]

Olen aina ihmetellyt tuota tapahtumaa, jossa Jeesus sanoo
viikunapuulle, että älköön kukaan siitä enää ikinä syökö
hedelmää. Samassa yhteydessähän on todettu, ettei ollut
viikunoiden aika. Siihen nähden kirous on minusta tuntunut
aika kohtuuttomalta reaktiolta.

Tuo toteamus, että viikunapuu on Israelin symboli kyllä
avaa minullekin asiaa jonkin verran, mutta en varmasti
kovin hyvin asiaa vielä käsittänyt.

[kalamos]

Tuo yksi puukasvi
sai olla profeetallisessa tehtävässä.

Paljon hurjempaa on se,
mitä esimerkiksi VT:n profeetat
kokivat palvelustehtävässään
ennustaessaan Israelin kohtaloita.

Mutta siis ...
vaikka Jumalan Valtakunta ei
nyt tullut nähtävällä tavalla,
eli ei ollut vielä viikunoiden aika,
niin varhaisviikunoiden aika olisi ollut.

Johannes Kastaja
oli raivannut tietä Jeesukselle
sanoen:

Jo on kirves pantu puitten juurelle;
jokainen puu,
joka ei tee hyvää hedelmää,
siis hakataan pois ja heitetään tuleen.

Minä kastan teidät vedellä parannukseen,
mutta se, joka minun jäljessäni tulee,
on minua väkevämpi,
jonka kenkiäkään
minä en ole kelvollinen kantamaan;
hän kastaa teidät
Pyhällä Hengellä ja tulella.

Viikunapuun eli Israelinkin juurella
oli kirves valmiina.

Israelin eli Viikunapuun
tulisi tehdä parannus
eli kääntyä,
kun Messias saapuu sen luokse.

Tämä kääntyminen olisi ollut
se varhaisviikuna,
jota Jeesus etsi.

Mutta sitä ei löytynyt.
Ja niin Jeesus itki
Jerusalemin ja Israelin kohtaloa.

Israel olisi voinut rukoilla pyhäkössä,
mutta siitä oli tullut markkinahuone.

Israel olisi voinut sitten anoa ja pyytää
vuorta eli hallitsevaa Roomaa
kohoamaan ja heittäytymään mereen.

Mutta Israel vetosi keisariin,
vaatien Roomalaisia
ristiinnaulitsemaan Jeesuksen.

Ja niin se oman kylvönsä mukaisesti
joutui itse ristiinnaulittavaksi
lukemattomiin risteihin
sukupolven vaihtuessa 40 vuotta
Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta.

Sanalla sanoen
Israel olisi voinut uskoa.

Mutta mikään ei saanut sitä
kääntymään.

Mutta meillä on uusi mahdollisuus
itse kullakin.

Markus,
jonka evankeliumista,
on päivän sanamme,
kirjoittaa evankeliuminsa alkupuolella:

Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen,
meni Jeesus Galileaan
ja saarnasi Jumalan evankeliumia
ja sanoi:

"Aika on täyttynyt,
ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle;

tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".

Jumalan Valtakunta on meitä
yhtä lähellä kuin se oli silloin,
kun Jeesus
Valtakunnan Kuninkaana
oli Israelin kansan keskuudessa.

Me voimme
rukoilla, anoa, uskoa.

Ja saamme sen,
mitä rukoillen pyydämme.

Mutta jos emme käänny
ja rukoillen lähesty Jumalaa,
niin emme myöskään voi
anoa emmekä uskoa.

Jumalan Valtakunta
eli Jumalan hallitusvalta
ympäröi meitä,
kun rukoilemme Jumalaa.

Ja tässä kasvuympäristössä
Hengen sateen ja todellisen Valkeuden
vaikutuksesta
meihin kasvaa varhaisviikunoita.

Saamme maistiaisia
tulevasta Jumalan Valtakunnasta.

Kun rukoillen anomme,
uskomme myös saaneemme sen,
sillä rukoillen anominen
merkitsee kaksisuuntaista yhteyttä,
jolloin rukoilemme
Jumalan mielen mukaisesti.

Ja silloin toteutuu se,
että kaikki,
mitä rukoillen anomme,
uskomme saaneemme,
ja se on meille tuleva.

[עֵד]

Tässä kohtaa tulee miettineeksi armon ja ansion rajapintaa: Mark. 11:24 on lausuttu opetuslapsille, jotka lähtivät seuraamaan Jeesusta. He jättivät kaiken muun.

Se, mitä uskovalle tapahtuu, on armoa. Samaan aikaan puhutaan antautumisesta ja Jumalan tahtoon alistumisesta.

Yhteinen nimittäjä on kuitenkin se, että kaikki tapahtuisi Jumalan kunniaksi ja että Hänen Nimensä kirkastuisi. Uskon, että kyse on Jumalan tahdon mukaisesta rukouksesta, jonka Pyhä Henki vaikuttaa meissä, niin että henkemme rukoilee. Kyse on uskon rukouksesta ja se voi kaiken.

Omassa ja lähipiirini elämässä on monia asioita, joihin tarvittaisiin uskon rukousta.

[Annu]

Kiitos, Kalamos, että jaksoit selventää asiaa.
Nyt uskoisin ymmärtäneeni sen oikein.

Yhteinen nimittäjä on kuitenkin se, että kaikki tapahtuisi Jumalan kunniaksi ja että Hänen Nimensä kirkastuisi. Uskon, että kyse on Jumalan tahdon mukaisesta rukouksesta, jonka Pyhä Henki vaikuttaa meissä, niin että henkemme rukoilee. Kyse on uskon rukouksesta ja se voi kaiken.

Omassa ja lähipiirini elämässä on monia asioita, joihin tarvittaisiin uskon rukousta.

Tunnen samoin, että tuolle uskon rukoukselle olisi kovasti tarvetta.

[kalamos]

Matteus on tallentanut
kuvauksen samasta tilanteesta.

Koska Matteuksen evankeliumi
on kirjoitettu nimenomaan
Israelin kansaa silmällä pitäen,
niin siinä vieläkin selvemmin
kuin Markuksen tekstissä,
ovat pääosissa
Viikunapuu ja vuori.

Viikunapuu oli kohtalonsa sinetöinyt.
Siitä ei enää koskaan hedelmää kasvaisi.

Viikunapuu oli paikoillaan
vielä sukupolven mitan verran.
Ja sitten vuori eli
Rooman hallitusvalta hävitti sen.

Kun opetuslapset tämän näkivät,
ihmettelivät he ja sanoivat:
"Kuinka viikunapuu niin äkisti kuivettui?"

Jeesus vastasi ja sanoi heille:
"Totisesti minä sanon teille:
jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi,
niin ette ainoastaan voisi tehdä sitä,
mikä viikunapuussa tapahtui,
vaan vieläpä,
jos sanoisitte tälle vuorelle:
'Kohoa ja heittäydy mereen',
niin se tapahtuisi.

Ja näin tulikin sitten tapahtumaan.
Vuori kohosi ja upposi mereen.

Ja vielä suurempi ihme kohtasi Viikunapuuta.
Se on jälleen paikoillaan vehreänä.

Ja kun on Messiaan Valtakunnan aika,
niin silloin hallitseva Vuori on Israel.

Aikojen lopussa on
Herran temppelin vuori seisova vahvana,
ylimmäisenä vuorista,
kukkuloista korkeimpana,
ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne.

Näin suurissa linjoissa.
Mutta samat ihmeet voimme
kokea yhden ihmisen mittakaavassakin.

Matteus päättää
edellä lainaamani
katkelmansa
päivän sanaamme
näin kuuluen:

Ja kaiken,
mitä te anotte rukouksessa, uskoen,
te saatte.

Siis avain on rukous,
joka avaa kaksisuuntaisen yhteyden
Jumalaan.

Ja tässä Hengen yhteydessä
me anomme Jumalan tahdon mukaisesti,
ja meidän uskomme on Jumalan Pojan usko.

[עֵד]

Minuakin tuo aloituksen jae puhuttelee yhä uudelleen. Kaikkina näinä vuosina/vuosikymmeninä olen yrittänyt käsittää sen niinkuin se on kirjoitettu, mutta jotakin on jäänyt uupumaan.

Yllättävää tapahtuikin tänä aamuna aamuvuoroon lähtiessä, kun ajattelin lukea lyhyen hetken Raamattua. Ennenkuin pääsin sen luo, tulin aivan kuin pysäytetyksi! Kristallinkirkkaana hengelleni puhuttiin juuri tuo jae näin:

”Käyttäydy kuin olisit saanut, mitä rukoilit.”

Ja kun avasin sitten Raamatun, vuorossa oli Apt:n aloitus. Tuttu jae lohdutti kuin vakuudeksi :

Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä,
jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut.

Minulle kelpaa.

[kalamos]

Kymmenen spitaalista
käyttäyi juuri tuolla periaatteella.
Ja vieläpä Mestarin käskystä.

Ja hänen mennessään erääseen kylään
kohtasi häntä kymmenen pitalista miestä,
jotka jäivät seisomaan loitommaksi;
ja he korottivat äänensä ja sanoivat:

"Jeesus, mestari, armahda meitä!"

Ja heidät nähdessään hän sanoi heille:

"Menkää ja näyttäkää itsenne papeille".

Ja tapahtui heidän mennessään,
että he puhdistuivat.

Jos eivät olisi käyttäytyneet noin,
niin mitään ei olisi tapahtunut.

[NäilläNäppäimillä]

”Käyttäydy kuin olisit saanut, mitä rukoilit.”

Mun rukous ja ainainen murhe on, miten omaisteni käy tuomiolla; heistä yksikään ei ollut ainakaan sanallisesti/julkisesti uskossa,
paitsi toinen isoäitini oli.

Jos uskottelisin itselleni ja muille, että kyllä he pelastuvat, niin enkö pettäisi itseni ja mulle hymähdeltäisiin?
Mietin miten "käyttäytyminen" oikeasti tässä toimii?