Elämän leipää

[kalamos]

Elämän leipää vuoden jokaiselle päivälle.

Kirjoittanut C. O. Rosenius

Rovasti Olavi Peltolan kotisivu
http://rovasti.fi

[Annu]

Roseniuksen elämän leipää tänään 6/3 oli taas niin hyvää luettavaa, että haluan se tässä tuoda esiin teille kaikille.

MAALISKUUN 6 PÄIVÄNÄ.

Minä olen se hyvä paimen: Hyvä paimen panee henkensä lammasten edestä. Joh. 10: 11.

Nämä sanat ovat tuttuja ja ennestään kuultuja. Kukapa nyt tahtoisi niitä taas tutkistella. Mutta jos Jumalan Henki saa valaista ymmärryksemme, niin juuri tämä aihe tekee jääkylmän sydämemme palavaksi ja kuolleen eläväksi. Oi, pysähdy ja kuule, mitä Herra Jeesus itse sanoo: »Panen henkeni lammasten edestä». Olet ehkä rauhaa ja iloa vailla, kylmä ja onneton. Sinulla ei ole lämmintä, rakastavaa sydäntä, johon voisit nojata väsyneen pääsi. Mutta totisesti sanon sinulle, miten sinä itse voit saada lämpimän, onnellisen ja rauhallisen sydämen. Miten se tapahtuu? Siten, että kiinnität katseesi Vapahtajan kasvoihin hänen sanoessaan: »Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen panee henkensä lammasten edestä».

Kun tämä tunkeutuu sydämeesi, niin totisesti se lämpenee ja sen täyttää sanomaton rauha ja ilo. Pyydä Jumalaa, että hän armossaan antaa sinulle hiljaisen, tutkistelevan hengen ja avoimet korvat, kun kuulet Herran puhuvan näitä sanoja. Muista kuka sinulle puhuu. Muista, se on hän, jota rukouksessa lähestyt, Vapahtajasi. Katso häneen ja kuuntele, kun hän sanoo: »minä olen se hyvä paimen ja minä panen henkeni lammasten edestä».

Etkö huomaa hänen hyvyyttään ja sydämellistä lempeyttään hänen näin puhuessaan. Tahi luuletko, että hän todella on niin kylmä ja välinpitämätön sinuun nähden, kuin uskoton, kylmä sydämesi luulottelee? Ota nämä sanat mukaasi rukoukseesi ja kun olet eniten raskautettu ja kiusattu ja tahdot huojentaa hänelle sydäntäsi, mutta et tunne saavasi rakkautta häneltä, niin tarkkaa häntä sielusi silmillä, katso häntä silmiin, kun hän sanoo: »Minä olen se hyvä paimen ja panen henkeni lammasten edestä».

Olet vasta tarkastanut hänen sanojaan. Tarkasta sitten häntä siinä teossa, josta tässä puhutaan. Katso hänen vapaaehtoista kärsimistään, hänen katkeraa kuolemaansa. »Minä panen henkeni lammasten edestä.» Anna näiden sanojen olla edessäsi selittämässä sielullesi, niitä näet. Katso, miten hän vapaaehtoisesti yrttitarhassa menee pimeyden valtoja vastaan. Kuule miten hän sanoo: »Jos minua etsitte, niin antakaa näiden mennä.» »Panen henkeni lammasten edestä.» Katso, miten hiljaa, »niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään», hän menee teloituspaikalle. Hän antaa heidän lävistää nauloilla kätensä ja jalkansa, ja he saavat ripustaa hänet ristinpuuhun. Nähdessäsi hänet kuoleman kauhuissa sinä kuulet hänen sanovan: »Panen henkeni lammasten edestä.»

Rohkenetko vielä epäillä hänen lempeyttään ja rakkauttaan. Uskotko vieläkin pimeää, valheellista sydäntäsi ja perkelettä, joka sanoo: »Hän ei sinusta hädässäsi välitä. Hän tahtoo, että itse voitat pahan. Hän antaa lampaan itse taistella sutta vastaan.» Oi, kauhistu toki semmoisia pimeyden puuskia ja anna Vapahtajasi olla mikä hän on, iankaikkinen, käsittämätön laupeus, joka ei voinut antaa kansan kärsiä nälkää erämaassa, eikä voinut nähdä miehen kuivettunutta kättä auttamatta häntä.

Kuinka voisi hän olla auttamatta nähdessään sielusi olevan hädässä ja vaarassa. Onhan hän tullut maailmaan juuri sieluja pelastamaan. Ymmärrän miten koko Kristuksen persoona ja työ maailmassa osoittaa suurinta rakkautta ihmissukua kohtaan ja näen, että hän itse tahtoo, että sen niin käsitän, koska hän sanoo: »Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että panee henkensä ystäväinsä edestä». Siksi voin tehdä sen johtopäätöksen, ettei se, mitä saan kokea, mitä näen, tunnen ja ajattelen voi olla yhtä varmaa kuin se, minkä Kristus antamalla henkensä todisti varmaksi.

Lähettäköön hän minulle miten raskaita koetuksia tahansa, jättäköön hän minut perkeleen ja pahan valtaan miten pitkäksi aikaa tahansa, niin tiedän kuitenkin, että hänen sydämensä palaa rakkaudesta minua kohtaan. Koska vielä elän armonajassa ja tuomitsen itseni, mutta pakenen hänen laupeutensa turviin, niin hän ei voi toden teolla minua jättää. Ei, hän ei voi valhetta puhua. Hänen sydämessään on ilo kadonneesta, mutta jälleen löydetystä lampaasta.

Kun Kristus on antanut koko persoonansa, henkensä, niin tämän suuren rakkauden tähden tulee sinun niin uskoa häneen, että mitä hän sinulle tehneekin, miten hän tahtoneekin elämäsi järjestää, sittenkin uskot siihen suureen todistukseen hänen rakkaudestaan. »Hyvä Palmen panee henkensä lammasten edestä.» Mikä siis sydäntämme painaneekin, uhkaa, pelottaa ja kiusaa, niin voimme luottaa hänen rakkauteensa ja paimenuskollisuuteensa. Paetkaamme sen turviin, joka tahtoo ja voi meitä kaikessa auttaa.