Lisää runojani

[עֵד]

Ilosta kivikin kääntyi
ja kuivasi kostean tien,
kun pisaroistaan täyttyi
lasimalja rukousten.

Tällä paikalla syntyi
uusi luomus ylhäinen,
kun janostaan ehtyi
oma hehku ihmisen.

Lisää https://witness61.wordpress.com/runoni/

[עֵד]

Etsin sinua kivenkolosta,
koivunvihreän välistä,
sieltä, josta
lähelle ihmistä

ei ylemmäs nousta,
ei irti reväistä.
Se niin arvollista
on pysähtymistä.

2.6.16

[עֵד]

Sormenjälkeni ensin
ei sinusta katoa.
Ja niin, että tietäisin,
ei hiukses yksikään putoa.

Pysy luotuna sinä, minun,
vaikk' jo rakastaa toista osaat.
Vain yhdessä enää muutun,
jos häness' minut tunnistat.

16.8.16

[עֵד]

Ja olin ihan varmana
niin viimeiseen ja ainoaan asti,
etten kenenkään satuttamana
voisi rakastaa taitavasti.

Kun pelko, hätä ja huolet
lisää juottavat maljastaan,
tiedän, Sinä elät ja olet
kanssani kahdestaan.

11.11.16

[עֵד]

Sade

Kun pisaroina
satoi maahan alas,
vastaan tuhansina
nous rukous vuolas.

Niinä iltoina,
sateelta tovin salas,
sanoina ainoina
kiitos luoksesi palas.

25.7.17

[עֵד]

Jouluenkeli

Enkeli irtosiipi,
ei niinkuin nuo toiset,
hiljaa luokseni hiipi:

”Tulen jouluna kotiin,
jossa kanna ei siivet,
kun minut siksi luotiin.”

Enkeli kultasiipeni,
se sinä minulle olet,
siunaa jouluni pieni!

5.11.17

[עֵד]

Koti

Niin hiljaisaa,
niin rauhaisaa,
kun kulkijaa
tervehtää valkoinen maa.

Sanoista yhden jos voisin,
sen ääneensä pukisin,
oveensa koputtaisin
ja kodiksi kutsuisin.

28.12.2017

[עֵד]

Jäähyväiset

Sait valkean rungon
ja värit Suomeni maan,
kun viimeisen auringon
jätit minulle loistamaan.

Ne lumiset talvet
ei enää sadakaan,
ja ne sulaneet nurmet
ei ota askeltakaan.

8.10.18

[עֵד]

Kun äidin silmin
katselen pienintä maan,
se suruissakin iloisin
kuin syli turvanaan.

Siinä on rakkaus,
ei kotoisin täältä:
vain rukous ja halaus,
ne on lahjoja ylhäältä.

25.12.18

[עֵד]

Mennään yhtä mukaa
sinne asti,
missä taivaat alkaa
ihan oikeasti.

26.4.19