Runoni "Jumalan lintusen" inspiroimana

ViestiLähetetty: 13.11.2017 21:47
Elon polulla

Jumalan lintunen kirjoitti:
No kun sen lintusen kohtasit... ja alussa sanoa varoitit...
- mä susien luokse käyn kuin varkain...

voitonko veit veliseni, rakas kuomaseni, kun suden vaattehet "ylleni puit"?



En voittoa kaipaa mä kultaakaan, en loistoa maallisen, en onnettomuutta siipirikkoisen.

Sushukkasen matkallain tapasin, yritti purra ja niellä. Oli kova sorkka nelonen pitkä luu kova kuhmuinen, tukki suden suun auvoisen, sai kohtauksen susi poloinen ja kaatus maahan elottonna.

Lammas musta neuvokas, nylki suden ja turkin otti päällensä lämpöisen. Aikoi sutten luo käydä varkain, suojassa susilta toivoi olevan.

Lähti lammas sutten näköinen vaeltamaan kylmään koleaan metsähän, luokse sutten valtakuntahan, mutta paljasti lopulta lampaan tuoksu villainen susille keinon konstikkaan ja lähti lauma lammasta suden asuista jahtaamaan...

Kohtas matkalla linnun Jumalan, antoi almun riittoisan. Ei sopinut lintuselle turkki sutten poloisten ja taas jatkui pako sorkat lampaan kopisten.

Voittoa en vienyt lintusein, en saanut mainetta ja mammonaa, mut en sitä kaipaakaan. On sieluin oma Herran ja taivaas toivon tapaamani lintuseinkin kerran.


Jumalan lintunen kirjoitti:
Se oli hieno runo, ystäväin,
mä mietin minne matkaisin, tästä eteenpäin.
Jäätkö tänne, ruokapöytään?
Jää hetkeks kahdeks, ota paikkani, riisu kenkäsi.
Jos joku sulle vadin vettä tois, ja jalkasi pestä vois.


Pesisin jalkasi pienet sirot suloiset, oi lintusein pienoisein, mutta on sorkkani suuret konstikkaat, kyhmyiset ja kömpelöt, en taida pesua hentoista, vois satuttaa pientä lintusta siipirikkoista.

Mä koitan keinoa kotikutoista ja siunata sinua tahdon tän hetken hengähdyksen, on susilauma kannoillain, ja auttaa sinuakin voi vain Jumalain.


Jumalan lintunen kirjoitti:
Mä voisin hymyillä sulle,
- Kuiskaan, oothan ystäväin

Oli kiva tavata, "sorkkaman" ;)



Sua jo ikävöin lintunen ethän kauas lennä tai jos lennätkin, niin minuakin siunaten muista, lammasta sutten näköistä, ei siroa ja hentoa vaan karua ja rujoa kömpelöäkin ja välillä luupäistä, tunteille herkille ymmärtämätöntä, mutta hyvää tarkoittavaa ja lintusiakin auttavaista. Oon ystävä mä sulle lintu pieni siroinen, mut on kovin raju tieni ja monttuinen...yksin mä susia pakoon helposti koitan, mut vain Jeesuksen avul mäkin sutten voitan.


Jumalan lintunen kirjoitti:
En tiedä minne lentäisin,
ehken minnekään kauas,
kotosuomessa paikkahan se lintusen on.

Kuiskaan jälleen sulle; "huomaatkos kuinka piirsit kultatussilla,
tauluun ihmisen".
Se jälkenä sydämessä on.

Vaikka joskus radalla on kilpa moinen ja voi näyttää kuin kiviä siellä ois,
ei silti voi tietää ihminen, mitä kaikkea se tullessaan tuoda vois. :)


_______

KERTOJA: Sutten hampaista veristen, karkuun ontuen - laahautuen lumessa, sudentaljan suojaksen riistänyt lammas esittää lintuselle pienoiselle viimeisillä voimillaan laulusen...

https://www.youtube.com/watch?v=WgJ-C08ty_E
Viimeksi muokannut Emil päivämäärä 14.11.2017 12:02, muokattu yhteensä 3 kertaa
LainaaIlmoita tämä viesti

Paluu Runo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa