O. Hallesby; Rukouksen maailmasta

[Vieraslaji]

Tässä Vieraslajin tekemä tiivistys rukousystävälle mainitusta kirjasta. Sisältää rippasen omaa persoonaanikin.
Kirja löytyy antikvaareista, sama kirja myös nimellä Rukouksen ihmeellinen maailma.

Tiivistetty rukouskoulu O. Hallesbyn opetuksen mukaan

Aina on rukouksen aika. ”Rukoilkaa lakkaamatta (säännöllisesti) jo­ka ti­lassa”.

Aloitan kiittämällä ja ylistämällä Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä = IPPH. Kiitän erityi­sesti Jeesuksen kärsimyksestä ihmiskunnan puoles­ta ristillä. Sen jälkeen kaikesta mie­leen tulevasta. Pyydän auttamaan epäus­koi­suudessani. Pyydän, että rukoukseni ei olisi raskas velvolli­suus, vaan suu­renmoista IPPH:n läsnäoloa, jonka suloisuu­teen halajan aina tulla. Ru­koukseni on parhaimmillaan lepoa IPPH:n läheisyydessä.
Pyydän Jeesusta tulemaan rukoukseeni. Rukoilen kaikessa Jeesuk­sen ni­messä ja niiden toteutuessa annan kaiken kunnian hänelle. Minä olen vain maallinen välikappale.
Pyydän IPPH:n tuomaan minulle sanat ja aiheet rukoillakseni Henges­sä ja totuudessa. Hädän, ahdistuksen, tai tuskan – minun tai mui­den – kohdatessa muistan aina ensin rukouk­sen.

En neuvo IPPH:ta, miten rukoukseni toteutetaan. Vain esitän ne Hänel­le us­koen, että Hän alkaa heti työn, joka on nähtävissä Hänen valitsemanaan aikana. Kun rukoukseni on vää­rä, Hän ei anna sen toteutua, vaan tuo­mitsematta ja kärsivällisenä jatkaa opettamistani rukouksen kou­lussa, jos­sa ei jäädä luo­kalle. Opetus jatkuu prosessina, askel kerrallaan.

En unohda Jeesuksen opettamaa Isä Meidän -rukousta.

Tunnustan, että omin ihmisvoimin olen täysin avuton mihinkään hy­vään. Kerron avoi­mesti IPPH:lle epäonnistumiseni ja puutteellisuuteni ja pyy­dän niihin neuvoa. Pyydän, että rukouksesta tulee minulle mie­luinen ja säännöllinen teh­tävä ja elämäntapa.

Keskustelen IPPH:n kanssa omin persoonallisin sanoin ääntä­ni miten­kään muut­tamatta, silti äärimmäisellä kunnioituksella ja pelol­la Luo­jaani kohtaan.

Rukoukseeni tarvittavaa uskoa on jo se, että lähestyn IPPH:eä ru­kouk­sin­eni ja pyyntöine­ni. Hän opettaa minulle enemmän uskoa ja an­taa rukouksen kypsyttää uskon hedelmää.

Ennen rukousta pyhitän itseni rukoukseen tunnustamalla ja pyytä­mällä an­teeksi kaikki syntini, tietoiset ja tiedostamattomat. Puhdis­ta, Jeesus, ru­koukseni! Anna minulle sydä­mellistä rakkautta rukoiltavia­ni koh­taan. Rukoilen itselleni nöyryyttä ja kykyä antaa ja pyytää anteeksi.
Esitän IPPH:lle kaikki pyyntöni aloittaen maailmanlaajuisista asioista tullen lähemmäk­si ja lopulta oman lähipiirini pyyntöihin. Rukoilen esirukouksia ihmisten ja asioiden puo­lesta sitä mukaa kuin IPPH muis­tut­taa.
Pyydän, että opin kaikessa yhtymään IPPH:n rukouk­siin, epä­it­sekkäästi ru­koilemaan.

Rukousta on sanatonkin molemminpuolinen viestintä. Pyydän saada vii­pyä Jumalan lohdullisessa il­ma­pii­rissä sanoitta­kin. Olematta kaiken ai­kaa itse ää­nes­sä pyy­dän Jumalaa puhumaan minulle!

Niin kuin aloitin kiitoksella, niin kiitokseen myös lopetan:

”Kiitos IPPH, että lupauksesi mukaisesti olet omiesi kanssa joka päivä maa­ilmanai­kojen loppuun ja ikuisesti. Taivaallinen Isämme, lähetä Poi­ka­si jo pian perustamaan val­ta­kuntasi!
Amen.”