ensimmäisestä käskystä ja miten sen tulisi ilmetä meissä ja
elämässämme. Sitä lukiessa voi todella tuntea, kuinka armon
tarpeessa ja varassa olemme.
Onneksi, jottei meidän aivan tarvitse jäädä masennukseen
on lopussa vielä rukous, joka voi antaa toivoa:
Rosenius kirjoitti:
Oi, Herra Jumala,
joka olet rakkauden lähde,
ja olet meitä rakastanut iankaikkisella rakkaudella.
Sinä pyydät meiltä kokonaista sydäntä.
Minun täytyy taas tunnustaa,
etten ole rakastanut sinua yli kaiken
ja lähimmäistäni niin kuin itseäni.
Olen siis rikkonut sinun pyhän tahtosi
ja ansainnut kuoleman.
Mutta rakas Poikasi on
minun syntieni tähden kuollut
ja minunkin puolestani
kaiken vanhurskauden täyttänyt.
Opeta minua Henkesi kautta tämä uskomaan.
Anna minulle uusi sydän,
joka sinua rakastaa, kiittää ja kunnioittaa!
Amen.
Suosittelen lukemaan koko tuon tammikuun 14. päivän sanan:
https://rovasti.fi/node/288#14
