Kirjoitan tämän auki, vaikkakin tämä voi herättää moninaisia ajatuksia...
Alkuvuodesta, tammikuussa, sain sydämelleni vahvan sanan keskipäivän rukoushetkestä klo 12, erityisesti Suomen ja Israelin puolesta. En edes ole kovin ahkera rukoilija, mutta huokailija tjsp.
Jonkin ajan kuluttua klo 9 tuli toiseksi, itse sitä sommittelematta. Tässä vaiheessa olin hiljaa, kun ajattelin, että minua pidetään uskonnollisena ja muotomenoisena.
Tänään klo 18 paikkeilla en voinut olla hiljaa, vaan vieraalla kielellä ihan lyhyesti ylistin polvillani ja palvoin Häntä, jolla yksin on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.