Syntisen rukouksesta ?

ViestiLähetetty: 01.06.2015 10:33
Mä olen ollut aika monessa kokouksessa, jossa lopulla pyydetään eteen ihmisiä, jotka tahtoo antaa elämänsä Jeesukselle. Tilanne on päättynyt siihen, että saarnaaja/pappi kehottaa etsiviä rukoilemaan perässään syntisen rukouksen. Alla yksi esimerkki

"Tulen eteesi Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Tuon eteesi kaikki syntini, kaikki taakkani ja kaiken sen, mikä minua sitoo ja vangitsee.
Isä, pese minut Jeesuksen kalliissa veressä jonka hän vuodatti Golgatalla minun syntieni tähden.
Katkaise synnin ja Saatanan kahleet minun ja omaisteni elämässä.
Pane minuun kalliin veresi merkki.
Halua antaa sinulle henkeni, sieluni ja ruumiini ja olla sinun omasi niin kauan kuin elän täällä maanpäällä ja sitten taivaassa.
Turvaudun uskossa yksin Sinuun, Herra Jeesus Kristus, Sillä sinä olet elävän Jumalan Poika. Ole Herrani ja Vapahtajani tästä hetkestä iankaikkisesti.
Uskon koko sydämestäni sen, mitä nyt suullani tunnustan näin sanoen: Sinä olet minun Vapahtajani, Herrani ja Jumalani. Olen nyt uudestisyntynyt -Jumalan lapsi. Uskon sen ja otan vastaan Jeesuksen nimessä AAMEN"

Mun mielestä tuo rukous on kuin kaavamainen liturgia ja siinä on paljon sanoja, joita tuskin Jumalan puoleen kääntyvä vielä ymmärtää. Mitä mieltä olette tällaisten kaavamaisten rukousten käyttämisestä?
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 01.06.2015 11:43
Tervetuloa vierailemaan foorumille, Tapsa.

Kyllähän Jeesuskin opetti tavallaan hyvin kaavamaisen rukouksen:
Rukoilkaa te siis näin: "Isä meidän ..."

Tuonkin rukouksen voi tietenkin lausua ilman, että sydän on siinä mukana.
Samoin, jos lausumme "syntisen rukouksen" vain muodon vuoksi,
niin silloin ei sydän tosiasiassa ole kääntynyt Jumalan puoleen.

Kohtasin kerran maantien varrella minulle entuudestaan vieraan henkilön.
Hän alkoi jutustella kanssani, ja pian koin sisimmässäni,
että tämä kohtaaminen on Jumalan johdattama.

Ehkä noin vartin kuluttua tästä ensikohtaamisestamme kysyin häneltä,
haluaisiko hän tässä ja nyt antaa elämänsä Jeesukselle.
Ja hän halusi. Pyysin häntä rukoilemaan minun perässäni.
En kuitenkaan lausunut mitään ennaltaopittua rukousta,
vaan yritin tarkoin kuunnella Pyhän Hengen ääntä
ja rukoilla tuon henkilön kanssa juuri sellaisin sanoin kuin koin,
että juuri tuon henkilön tulisi rukoilla. Ja hän teki niin.

Jos en olisi tätä tehnyt,
niin hän olisi ehkä poistunut tuosta kohtaamisestamme
ilman ratkaisun tekemistä - kääntymistä Jumalan puoleen.

Eli sanoisin näin, että rukouksen lausuminen ei ketään pelasta,
mutta sen, joka haluaa pelastua, tulee kääntyä Jumalan puoleen rukouksessa.
Tässä voi olla apuna sellainen ihminen, joka jo tuntee Jeesuksen.
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 02.06.2015 11:00
syntisen rukouksesta Tapsa kirjoitti:Mun mielestä tuo rukous on kuin kaavamainen liturgia ja siinä on paljon sanoja, joita tuskin Jumalan puoleen kääntyvä vielä ymmärtää. Mitä mieltä olette tällaisten kaavamaisten rukousten käyttämisestä?


Itse en käytä rukoillessani mitään opittuja kaavoja; uskonikin tunnustan omin sanoin ilman kaavoja. On kuitenkin totta se, mitä veli Kalamos ylempänä sanoi Jeesuksen opettamasta Isä meidän rukouksesta. Totta myös, että olkoonpa rukous 'kaavamainen' tai 'ilman kaavoja' on se turhaa, jos sydän ei ole rukouksessa mukana ts. rukous ei nouse Jumalan puoleen sydämestä.

Rukouksesta ajattelen, että ihmisen tulisi ymmärtää se, mitä hän puhuu Jumalalle. Lähtökohta on, että ihminen tahtoo jotain, itselleen tai muille, ja lähestyy siksi Jumalaa sanoilla. Aito rukous on sydämen ja suun yhtäpitävää puhetta Jumalalle. Tietenkin voimme rukoilla myös äänettömästi, mutta silloinkin on rukouksessa ymmärrys mukana. Rukouksessa on mielestäni aina ihmisen oikea mielenlaatu ja tahtotila tärkeä, jotta rukous tulisi kuulluksi. Koska kirjoitan nyt ajatuksiani vastaukseksi 'syntisen rukoukseen' niin jätän tässä pois sen rukouksen muodon, kun uskovan ihmisen sisimmässä Pyhä Henki rukoilee Jumalaa sanattomin huokauksin ja myös sen ihanan tosiasian rukouksesta, että Jeesus rukoilee omiensa puolesta Isää taivaassa.

Mutta palaan vielä tuohon esittämääsi mallirukoukseen. Siinä oli sanat: "Pane minuun kalliin veresi merkki". Olen aika vakuuttunut siitä, että useimmat synnin tuntoon tulleet ihmiset ja Jeesusta avukseen rukoilevat eivät ymmärrä noiden sanojen merkitystä, vaikka ne toistaisikin.

Syntisen rukouksessa ei ole tärkeintä sanamuodot vaan sydämen asenne ja Jumalan Sanan synnyttämä usko Jeesukseen, joka antaa synnit anteeksi ja pelastaa.
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 03.06.2015 19:11
Aamen Kalamos ja Jukka. Meillä on vapaus rukoilla valmiiden kaavojen, tai Jeesuksen mallin "Isä meidän..." mukaan.
Kuin myös vapaasti omin sanoin tai vain huokaillen sanattomasti Jumalan / Jeesuksen puoleen.

Eipä ristin ryövärikään muuta pyytänyt kuin "Herra muista minua.... ".

Muiden puolesta voimme pyytää konkreettisesti heille jotain tarpeen mukaan, tai pyytää Isää siunaamaan, sillä HÄN parhaiten tietää mitä kukin kipeimmin tarvitsee, eikä meistä ole häntä neuvomaan silloin.
Joskus olen huomannut miten Pyhä Henki rukoilee minussa. En aina tiedä mitä ja kenen puolesta.
Rukouksen henki ikään kuin valtaa. Joskus syvä murhe jonkun puolesta tietämättäni mitä tällä on.
Silloin sallin Herran käyttävän minua "rukousalustana".
Ymmärrän olevani käytössä vaikka en tiedä aina tarkoitusta.

Meillä on hyvä Jumala, joka rakastaa meitä. Hänen poikansa veri puhdisti meidät synnistä, ja siirsi meidät Jumalan valtakunnan lapsiksi.
Ja saamme lähestyä Isää Jeesuksen nimessä vapaasti ilman pelkoa rukoilemmeko tai anommeko oikein.
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 04.06.2015 08:53
Raamatusta löytyy hyvin yksinkertainen malli syntisen rukoukselle:

Kuva
(Luuk 18:13) Luukas kirjoitti:
Mutta publikaani seisoi taampana
eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti,
vaan löi rintaansa ja sanoi:


'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 04.06.2015 21:17
Kun ihmiselle tulee tosi hätä sielunsa tilasta ja synnit painavat omallatunnolla, niin rukouksetkin tulevat aidoiksi ja turhat sanat jäävät pois. Tuo publikaanin rukous oli lyhyt, mutta lähti sydämestä "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen".

Edesmennyt veljemme Kalevi Lehtinen kertoi, että vaikeissa tilanteissa hän rukoili Jumalaa näin: "Herra, apua". Ja Herra auttoi. Opetuslapsetkin myrskyävällä järvellä rukoilivat lyhyesti: "Auta Herra, me hukumme".

Jotain vielä koskettavampaa oli Makdalan Marian palvova sana ylösnousseelle Herralle. Vain sana kummaltakin, mutta kuinka puhuttelevia,

Kuva
(Joh 20:16) Jeesuksen ja Maria kohtaamisesta Johannes kirjoitti:Jeesus sanoi hänelle: "Maria!"
Tämä kääntyi ja sanoi hänelle hebreankielellä: "Rabbuuni!" se on: opettaja
.
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 06.06.2015 08:54
Vielä 35 uskossaolovuoden jälkeen olen allerginen kaavoille, vaikka olen yrittänyt siedättää itseäni.

Juurikin ns. syntisen rukous on herättänyt itsessäni ihmetystä, mutta muistaakseni olen pitänyt sen omana tietonani.

Oma startti alkoi siitä, kun rukoilin 'jos Jumala olet olemassa, ota minut'. Teologisesti 'jos' ei ole pätevä, sillä Raamatussa sanotaan, että 'joka tulee Jumalan tykö, hänen tulee uskoa, että Jumala on'.

Uskon, että tilannekohtaiset rukoukset ja todistukset ovat kovin erilaisia, mutta sillä hetkellä parhaita mahdollisia.
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 06.06.2015 09:16
Tervetuloa foorumille witness.
Täällä on muun muassa keskusteluosio Todistus
joka nimimerkistäsi päätellen näyttää olevan kuin pyhitetty sinua varten,
ja onkin ollut tähän asti kovin pieni viestimäärältään.

witness kirjoitti:Oma startti alkoi siitä, kun rukoilin 'jos Jumala olet olemassa, ota minut'. Teologisesti 'jos' ei ole pätevä, sillä Raamatussa sanotaan, että 'joka tulee Jumalan tykö, hänen tulee uskoa, että Jumala on'.


Juuri noilla sanoilla moni on todistanut kääntyneensä Jumalan puoleen ja tulleensa uskoon.
Oikeammin sanottuna me saamme tuossa kohtaamisessa lahjaksi uskon.

Tuo Raamatunkohta, jota lainasit, liittyy Eenokin (Hanokin) uskossa vaeltamiseen.

Kuva
(Hepr 11:5-6) Kirjeen kirjoittaja kirjoitti:Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa,
"eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois".
Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle.
Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen;
sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa,
että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.


Siis usko oli vaikuttanut teot, joissa Hanok oli vaeltanut.
Mutta usko syntyy Jumalan kohtaamisessa, kääntymisessä,
johon todella hyvin sopii syntisen ja epäilevänkin rukous:
'jos Jumala olet olemassa, ota minut'
LainaaIlmoita tämä viesti
ViestiLähetetty: 06.06.2015 21:04
Kiitos.

Lueskelen aluksi, ja kiva nähdä tuttuja nickejä. :)
LainaaIlmoita tämä viesti

Paluu Rukous

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa