Erittäin oleellista tämän tärkeän aiheen suhteen, on ymmärtää mitä Raamattu opettaa käsitteillä "vanha ihminen" ja "uusi luomus".
Vanha ihminen on synnin orja. Se ei olemukseltaan kykene koskaan olemaan muuta. Se ei pyhity eikä muutu, vaikka miten yrittäisi mitä noudattaa tai toimittaa. Se on synnin tähden tuomittu kadotukseen.
Kun nyt luemme UT:n ohjeita ja käskyjä tätä tosiasiaa vasten, niin ymmärrämme että niitä ei ole annettu sitä varten, että vanhan ihmisen kautta niitä yrittäisimme toteuttaa.
Valitettavan yleinen käsitys kristinuskosta jopa kristityksi tunnustautuvien keskuudessa on sellainen, että meidän pitää parhaamme mukaan yrittää elää joidenkin käskyjen tai arvojen mukaan, ja tarvitsemme armoa "paikkaamaan" sitä jos emme siinä joskus onnistukkaan. Tämä ei kuitenkaan ole varsinaisesti Raamatun sanoma, ja tämä oppi johtaa uskonnollisuuteen joka ei poikkea oleellisesti monesta muusta uskonnosta.
Kristinuskon ydin on ristiinnaulitseminen, jossa Raamatun mukaan meidän vanha ihmisemme ristiinnaulittiin Kristuksen kanssa. Kirjoitukset esittävät tämän jonain paljon syvempänä ja todempana, kuin vain symbolisena tai esikuvallisena tapahtumana jonka avulla päästään taivaaseen.
Kun laitamme luottamuksen Kristuksen sovintovereen, näkee Jumala meidän vanhan ihmisen ristiinnaulittuna yhdessä Hänen kanssa. Tämän kuoleman ja sitä seuraavan kasteessa hautaamisen ja ylösnousemisen kautta meidät uudestisynnytetään hengellisesti. Se on todellinen tapahtuma, joka tapahtuu meidän sisimmässä.
Uudestisyntymässä meihin luodaan uusi sydän.
Vanha ihminen väistyy ristiinaulittuna sivuun
orja ei pysy talossa iäti ja Pyhän Hengen synnyttämä uusi luomus nousee esiin
tulette todellisesti vapaiksi Silloin tulemme todellisesti vapaiksi, koska uusi luomus on olemukseltaan vapaa,
kirjoitusten mukaan se on
luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen (Ef.4:24). Uuden luomuksen vapaus on niinkuin jonkun maan kansalaisuus. Kun vauva syntyy Suomessa suomalaisille vanhemmille, hänestä tulee Suomen kansalainen. Ilman että hän tekee asian eteen itse mitään. Uusi luomus syntyy Jumalan valtakuntaan Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä, ja sen myötä meistä tulee Jumalan valtakunnan kansalaisia. Ja Jumalan valtakunta on vapaa synnistä. "En enää elä minä, vaan Kristus minussa."
Tämä aihe on niin valtava ja laaja, että sitä on vaikea kovin lyhyesti käsitellä. Kirjoitan muutaman ajatuksen jotka juuri nyt tätä kirjoittaessani asiasta nousee mieleen.
Paavali kirjoitti kuolleensa lain kautta pois laista. Mitä tämä kummallisuus oikein tarkoittaa?
Se tarkoittaa sitä, että luonnollisessa tilassaan (vanha ihminen) hänellä tuli yhteentörmäys Jumalan lain kanssa. Hän huomasi, että hän ei pystynytkään elämään sen mukaan vaikka miten yritti. Sen kautta Pyhä Henki osoitti hänelle synnin. Eikä pelkästään yhtä määrättyä syntiä, vaan koko hänen vanhan ihmisensä syntisyyden. Tämän kautta hän ymmärsi, että hän ei ikinä pysty täyttämään lakia miltään osin. Eli toisin sanoen hän kuoli lain kautta pois laista.
Jumalan käskyt ovat kuitenkin hyvä asia, jota meidän tulee noudattaa (tarkoittaen niitä käskyjä, jotka meille ovat voimassa). Miten se tapahtuu, jos kerran niiden kautta kuolemme pois niistä? Uuden luomuksen elämän kautta. Uusi luomus elää Jumalan voimasta, täyttääkseen Jumalan tahtoa. Sillä ei ole mitään tekemistä meidän vanhan ihmisen kanssa. Voimme elää todellisesti Jumalan tahdon mukaisesti vain uuden luomuksen kautta. Silloin me "itse" olemme kuolleita - eli se osa meitä joka yrittää ja ponnistelee ja työskentelee täyttääkseen lakeja, kuitenkaan siinä koskaan onnistumatta - ja armosta saatu Pyhä Henki meissä antaa voiman ja kyvyn elää Jumalan tahdossa levosta ja rauhasta käsin.
Armo ei siis ole vain anteeksianto oman epätoivoisen ja vajavaisen pyhityksemme epäonnistuessa, vaan armo on pyhityksen elinehto ja käyttövoima. Vain armosta voimme millään tavalla aidosti pyhittyä. Niin kauan kun olemme vielä lain alla, eli yritämme omassa voimassamme vanhan ihmisen kautta pyhittyä ja elää Jumalan käskyjen mukaan, niin kauan me olemme kuin orjia jotka yrittävät olla vapaita. Mutta kun tulemme lain kautta vanhan ihmisen pääteasemalle, kuolemme pois laista ja pääsemme armon alle, uuden luomuksen tilaan jossa
olemme todellisesti vapaita.
Miksi sitten uskovat eivät aina elä vapauden mukaan? Mietitäänpä ihmistä, joka on ollut pitkään vankilassa, ja yhtäkkiä hän vapautuu. Ongelmana on usein, että hän ei yksinkertaisesti
osaa elää vapaana. Vankilan tavat ja vangin mielenlaatu on jättänyt häneen niin syvät jäljet, että hänen on vaikea yhtäkkiä sopeutua vapauteen. Hänen täytyy opetella vapaus ja vapaana eläminen askel ja päivä kerrallaan. Kirjoitan tästä ehkä vielä enemmän, mutta jätän tämän nyt sulateltavaksi - tässä tulikin jo aika paljon asiaa.