Missä Ilmestyskirjan kohdassa tapahtuu tempaus

[Kirjoittaja]

Johanneksen ilmestys

ja sanoi:
"Älkää vahingoittako maata älkääkä merta,
älkää myös puita,
ennenkuin me olemme painaneet sinetin
Jumalamme palvelijain otsaan".

Suojeleva(?) sinetti laitetaan vain Israelin sukukunnille, pakanoista ei puhuta mitään, joten oletan, että ainakin tuossa vaiheessa seurakunta on temmattu ja jäljelle jääneet parannuksen tehneet pakanat tapettu:

Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa,
ja heille sanottiin,
että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina,
kunnes oli täyttyvä myös
heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku,
joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin.

[kalamos]

Kyllä seurakunta on todellakin
jo temmattu tuossa vaiheessa.

Ja kun seurakunnan tempaus tapahtuu,
siirtyy myös evankeliumin viestikapula
pakanoilta Israelille.
Sen tähden nuo 144000 Israelilaista sinetöidään.

Mutta katsotaanpa tuota joukkoa,
jonka otit toisessa lainauksessa esiin.
Nyt olemme viidennen sinetin kohdalla.

Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin,
näin minä alttarin alla niiden sielut,
jotka olivat surmatut
Jumalan sanan tähden
ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli.
Ja he huusivat suurella äänellä sanoen:
"Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias,
siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta
meidän veremme niille,
jotka maan päällä asuvat?"

Tuo joukko ei käyttäydy niinkuin
uudestisyntyneet käyttäytyvät,
vaan se vaatii kostoa.

Ilmestyskirjasta löytyy
kolme kuvausta niistä,
jotka tulevat tapetuiksi
ahdistuksen aikana.

Mutta vielä aivan
ahdistuksen ajan loppumetreilläkin
julistetaan iankaikkista evankeliumia
sekä pakanoille että Israelin heimoille.

Ja minä näin lentävän keskitaivaalla
erään toisen enkelin,
jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana
maan päällä asuvaisille,
kaikille kansanheimoille ja sukukunnille
ja kielille ja kansoille.
Ja hän sanoi suurella äänellä:
"Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia,
sillä hänen tuomionsa hetki on tullut,
ja kumartakaa häntä,
joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet".

Tuossa tuo ensimmäinen joukko
tarkoittaa nimenomaan pakanoita.

Koko sen ajan kun sinettejä
avataan ensimmäisestä
kirjakäärön sinetistä alkaen,
on seurakunta kuitenkin jo temmattuna
Jumalan taivaassa.

Eli me olemme temmatut taivaaseen
jo ennenkuin edes etsitään
avaajaa sinetöidylle kirjakäärölle.
Ja minä joudun ottamaan nyt esiin
Vanhan Biblian.

Biblia 1776

Ja veisasivat uutta virttä(*), sanoen:
sinä olet mahdollinen kirjaa ottamaan
ja sen sineteitä avaamaan;
sillä sinä olet tapettu
ja verelläs meitä Jumalalle lunastit(+)
kaikkinaisista sukukunnista, ja kielistä, ja kansoista ja pakanoista,
Ja olet meidät tehnyt meidän Jumalallemme
kuninkaiksi ja papeiksi(*),
ja me saamme vallita maan päällä.

Ja otan vielä vahvistukseksi
uusimman suomennoksen:

STLK 2017

ja tehnyt meidät Jumalallemme kuninkaiksi ja papeiksi,
ja tulemme hallitsemaan maan päällä.

Siis oikein käännettynä tuossa lukee me.
Kirkkoraamattumme kääntää he.
Mutta myös KJV kääntää me.

KJV 1758

And they sung a new song, saying,
Thou art worthy to take the book,
and to open the seals thereof:
for thou wast slain,
and hast redeemed us to God by thy blood
out of every kindred, and tongue, and people, and nation;
And hast made us unto our God kings and priests: and we shall reign on the earth.

Siis me olemme jo Valtaistuimen luona,
kun kirjakäärön sinettejä vasta
valmistaudutaan avaamaan.

Ilmestyskirjassa Johannes edustaa
temmattavaa seurakuntaa.
Ja hän nousee taivaaseen
neljännen luvun alussa.

Ja sitten siitä eteenpäin Jeesus
näyttää hänelle,
mitä tämän jälkeen
eli seurakuntakauden jälkeen
tapahtuu.

Ja Johannes näkee ensimmäisenä
Jumalan Valtaistuimen ja
sen ympärillä 24 vanhinta ja neljä olentoa.

Ja tuo joukko on nimenomaan se,
joka laulaa edellä lainaamillani sanoilla:
käyttäen persoonapronomia me

Eli jo neljännen luvun alussa
Johannes näkee meidät kaikki
Jumalan Valtaistuimen edessä
ja on itsekin juuri noussut sinne.

[Kirjoittaja]

Kyllä mielestäni tämä porukka on uskovia, kun heidät kerran Sanan ja todistuksen takia on surmattu ja ovat kanssapalvelijoita ja veljiä. Tuossa tilanteessa tuomion ja koston pyytäminen on varmaankin sopivaa, kun kerran Jumalakin haluaa sen tehdä.


Paavalin mukaan tempaus tapahtuu vasta viimeisen pasuunan soidessa, kun Johannesta pyydetään nousemaan oveen taivaaseen, ei yhtään pasuuna ole vielä soinut

yhtäkkiä, silmänräpäyksessä,
viimeisen pasunan soidessa;
sillä pasuna soi,
ja kuolleet nousevat katoamattomina,
ja me muutumme.

Tämä on viimeinen pasuuna:

Ja seitsemäs enkeli puhalsi pasunaan;
niin kuului taivaassa suuria ääniä, jotka sanoivat:
"Maailman kuninkuus on tullut
meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa,
ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti".

[kalamos]

Paavali käyttää ilmaisuja
- Jumalan pasuuna
- Viimeinen pasuuna

Eli kysymyksessä on ensinnäkin
Jumalan pasuuna ja Jumalan ääni.
Lainaamassasi kohdassa
ei ole kysymys
Jumalasta lähtöisin olevista äänistä.

Viimeinen pasuuna taas tarkoittaa
viimeistä peruuttamatonta lähtökäskyä.
Se on siis sotaanlähdön pasuuna.

Jumalan ääni eli pasuunan ääni
on soinut ensimmäisen kerran
Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa.

Minä, Johannes, teidän veljenne,
joka teidän kanssanne olen osallinen
ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa,
minä olin Jumalan sanan
ja Jeesuksen todistuksen tähden
saaressa, jonka nimi on Patmos.

Minä olin hengessä Herran päivänä,
ja kuulin takaani suuren äänen,
ikäänkuin pasunan äänen

Siis Jumalan (Jeesuksen) ääni,
joka oli kuin pasuunan ääni.

Toisen kerran tuo sama pasuunan ääni
kuullaan juuri neljännen luvun alussa.

Sen jälkeen minä näin, ja katso:
taivaassa oli ovi avoinna,
ja ensimmäinen ääni,
jonka minä olin kuullut ikäänkuin pasunan
puhuvan minulle, sanoi:
"Nouse ylös tänne,
niin minä näytän sinulle,
mitä tämän jälkeen on tapahtuva."

PS

Jumala ei halua kostaa eikä tuomita.
Jumala haluaa,
että kaikki ihmiset pelastuisivat
ja tulisivat tuntemaan Totuuden.

Siis Jumala ei halua kostaa eikä tuomita
yhtään ihmistä,
vaan on rakastanut koko maailmaa niin paljon,
että antoi ainokaisen Poikansa
kärsimään meille kuuluvan tuomion.

Kadotusta ei siis ole ollenkaan valmistettu
ihmistä varten vaan perkeleelle
ja sen enkeleille.

Mutta heitäkään Jumala ei ole vielä tuominnut.
Jumala antaa heidän riehua loppuun asti.
Ja seurakunnan tempaushetkestä lähtien
eli Kristuksen Morsiamen (= Hänen ruumiinsa)
poistumisesta lähtien,
ei maan päällä ole enää mitään
pidättämässä paholaisen hallintavaltaa,
ja niin se saa saantokirjaan merkityllä tavalla
hallita tämä maailmaa määrätyn ajan.

Ja sitä mukaa kuin sinettejä
tuosta Maan saantokirjasta avataan,
saa paholainen valtuudet tehdä sen,
mitä tekee.

Siis edes paholainen ja sen enkelit
eivät ole joutuneet tuomiolle,
vaan itse asiassa Jumala on niin vanhurskas,
että antaa meille ihmisille tuomiovallan.

me tulemme tuomitsemaan enkeleitä

PPS

Johannes Kastaja oli VT:n viimeinen profeetta.
Hän ei kuulu Jeesuksen Morsiusjoukkoon.
Hän on Yljän ystävä.

Jolla on morsian, se on ylkä;
mutta yljän ystävä,
joka seisoo ja kuuntelee häntä,
iloitsee suuresti yljän äänestä.
Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi.

Siis yksikään Vanhan liiton uskova
ei kuulu Kristuksen Morsiusjoukkoon.
Siihen ei kuulu myöskään ahdistuksen aikana pelastuneet.
Eivätkä siihen kuulu
Messiaan Valtakunnan aikana pelastuneet,
joka on kaikkein suurin ihmisjoukko,
kun tuhannen vuoden ajan
Valtakunnan evankeliumia julistetaan
esteettä paratiisimaisissa olosuhteissa
elävälle ihmiskunnalle
paholaisen ollessa sidottuna syvyyden kuilussa.

[Kirjoittaja]

Eihän siinä luvussa puhuttu Jumalan pasunasta, mainittiin vain kerran pasuna. Eikä siinä puhuttu "ikäänkuin" pasuna vaan oli vain "viimeisen pasunan soidessa".

[kalamos]

Paavali käyttää Tessalonikalaiskirjeessä
tuota ilmaisua Jumalan pasuuna.

Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta
käskyhuudon,
ylienkelin äänen
ja Jumalan pasunan
kuuluessa,
ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
sitten meidät, jotka olemme elossa,
jotka olemme jääneet tänne,
temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä
Herraa vastaan yläilmoihin;
ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.

Minä löydän Ilmestyskirjan
neljännen luvun alkujakeesta
nuo kaikki kolme asiaa:
- käskyhuuto
- ylienkelin ääni
- Jumalan pasuuna

Sen jälkeen minä näin, ja katso:
taivaassa oli ovi avoinna,
ja ensimmäinen ääni,
jonka minä olin kuullut ikäänkuin pasunan
puhuvan minulle, sanoi:
"Nouse ylös tänne,
niin minä näytän sinulle,
mitä tämän jälkeen on tapahtuva."

[Kirjoittaja]

minusta Jumalan pasuna voi olla myös enkelin puhaltama. Johannes kuuli äänen, ikäänkuin pasuunan äänen, mutta tempaus ei kuitenkaan ollut vielä tuolloin.

[kalamos]

Ilmestyskirjassa ja muuallakin Raamatussa
ihmisiä ja myös Jumalan Poikaa
nimitetään myös enkeleiksi.

ne seitsemän tähteä ovat
niiden seitsemän seurakunnan enkelit,
ja ne seitsemän lampunjalkaa
ovat ne seitsemän seurakuntaa.
Efeson seurakunnan enkelille kirjoita ...

Mutta ei Johannes tietenkään kirjeitä
taivaan enkeleille kirjoittanut.
Enkeli tarkoittaa Sanansaattajaa.
Ihmisetkin ovat sellaisia.

Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta
käskyhuudon,
ylienkelin äänen
ja
Jumalan pasunan kuuluessa

Tessalonikalaiskirjeessä
mainitun käskyhuudon huutaja
on Jeesus Kristus.
Aivan samoinkuin
Jeesus Ilmestyskirjassa huutaa Johannekselle,
Nouse ylös tänne

Siis ääni,
joka kuullaan on Jeesuksen
eli ylienkelin ääni.
Ja tuo ylienkelin ääni
on kuin pasuunan ääni.

Johannes kuvaa tuota ylienkeliä
ja Hänen ääntään:

hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina

Siis sekä Tessalonikalaiskirjeen kohta
että Ilmestyskirjan kohta
puhuvat vain yhdestä asiasta
eli Jeesuksesta.

Siis sekä tähti että enkeli
ovat ilmaisuja,
joita käytetään myös ihmisistä
ja Jeesuksestakin.

Ja Johannes kirjoittaa
kirjeen seitsemän seurakunnan
tähdelle eli enkelille.

Jeesus itse sanoo kirjeen lopussa
olevansa se kirkas kointähti.

Minä, Jeesus,
lähetin enkelini todistamaan
näitä teille seurakunnissa.
Minä olen Daavidin juurivesa
ja hänen suvustansa,
se kirkas kointähti.

Ja keskellä Ilmestyskirjaa
on samanlainen kuvaus
kuin Johanneksen antama kuvaus
Jeesuksesta
Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa.
Ja tässä Häntä sanotaan enkeliksi.

Ja minä näin erään toisen,
väkevän enkelin tulevan alas taivaasta;
hänen verhonaan oli pilvi,
ja taivaankaari oli hänen päänsä päällä,
ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko,
ja hänen jalkansa niinkuin tulipatsaat,
ja hänellä oli kädessään avattu kirjanen.
Ja hän laski oikean jalkansa
meren päälle ja vasemman maan päälle

Tuo on aivan selvästi kuva Jeesuksesta.
Ja Vanhan Testamentin puolella
hän esiintyy jatkuvasti enkelinä
esimerkiksi nimellä Herran Enkeli
tai Liiton Enkeli.

[Kirjoittaja]

Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta
käskyhuudon,
ylienkelin äänen
ja Jumalan pasunan
kuuluessa,
ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
sitten meidät, jotka olemme elossa,
jotka olemme jääneet tänne,
temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä
Herraa vastaan yläilmoihin;
ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.

Ylienkeli ei välttämättä tässä ole Jeesus, kun siinä sanotaan että Herra tulee taivaasta ja sitten puhutaan ylienkelistä. Jokatapauksessa, käskyhuuto jonka ylienkeli huutaa ja Jumalan pasuuna erotetaan toisistaan "ja" sanalla.

[kalamos]

Niin.
Ei välttämättä.

Mutta noissa kolmessa asiassa
on yksi yhteinen tekijä:

kuuluessa

Siis mikä kuuluu:
- käskyhuuto
- ylienkelin ääni
- Jumalan pasuuna

Ja tuon paketin minä
löydän myös ilmestyskirjan
neljännen luvun alusta.
Ja tuo paketti on
silloin Sanalla sanoen Jeesus.
Eli käskyhuuto on siinä Jeesuksen,
ja sen Sanan voimasta Johannes nousee ylös.
Ja tuo ääni on kuin pasuunan ääni.

Ja vastaavasti näen yhtenä pakettina
tuon Tessalonikalaiskirjeen kohdan,
joka kirjaimellisesti käännettynä
menee näin:

Sillä itse Herra
käskyhuudolla
äänellä ylienkelin
ja pasuunalla Jumalan
laskeutuu taivaasta

Kun ymmärrän tuon
vastaavasti kuin Ilmestyskirjan kohdan,
niin tuo on ymmärrettävä.

Herra tulee käskyhuudolla
eli huutaa käskyn "nouse ylös".
Ja silloin kuolleet nousevat.
Näin on jo kerran tapahtunut
Lasaruksen haudalla, kun
Jeesus huusi suurella äänellä

Jos käskyhuuto
tuossa Tessalonikalaiskirjeen kodalla
on jonkun toisen
ja ylienkeli joku muu kuin Jeesus,
niin herää kysymys,
kuka käskyttäisi ja ketä
- ei kai ainakaan Jeesusta.

Mutta kun ymmärrän sen niin
kuin vastaava kohta on Ilmestyskirjassa,
niin silloin toteutuu myös
toinen Paavalin käyttämä ilmaisu
tuosta Jumalan pasuunasta
eli Viimeinen pasuuna.
Se on sotaanlähdön pasuuna.

Siis viimeinen merkkisoitto
lopulliselle taistelulle.
Kun Kristus (Morsian eli Kristuksen ruumis)
poistuu näyttömöltä,
saa antikristus luvan astua näyttämölle,
niinkuin on käsikirjoituksessa
eli Maan saantokirjassa kirjoitettuna.

Ja tuossa taistelussa
viimeisenä multien päällä seisoo Jeesus.

Eli minä en millään saa
sopimaan seurakunnan tempausta
mihinkään muuhun Ilmestyskirjan kohtaan
kuin neljänen luvun ensimmäiseen jakeeseen.

Mutta kun laitan sen siihen,
niin se aivan hulahtaa paikoilleen
ja kaikki muukin Ilmestyskirjassa,
eikä mitään kohtaa tarvitse runnoa paikoilleen.
Vaan kaikki etenee järjestyksessään
neljännen luvun alusta alkaen
kertoen sen,
mitä tämän jälkeen on tapahtuva
Siis edellä luvuissa 2-3 kuvatun
seurakuntakauden jälkeen,
joka sekin on edennyt aivan
siinä kuvatun mukaisesti tähän päivään asti,
jossa olemme Filadelfian ja Laodikean vaiheilla.