Kirjoittaja kalamos » 14.07.2023 07:09
Huikea avaus.
Olisi tehnyt mieli
heti välittömästi lähteä liikkeelle
ja vastata siihen.
Mutta mitään ei annettu ylhäältä.
Lihan käsivarrella olisin
jotakin voinut kirjoittaa.
Airoilla pärskiä.
Olen tottunut siihen,
että täytyy odottaa Tuulta.
Ja silloin on liikkeelle lähdön aika.
Yleensä herätessä
ennenkuin ehdin mitään
omilla ajatuksillani pilata,
saan jotakin ylhäältä.
Joskus tosin keskellä päivääkin.
Joskus vasta iltasella
päivän askareiden jälkeen.
Ja nyt kun heräsin,
niin heti koin,
että nyt Tuuli on lähestymässä.
Nyt on aika lähteä liikkeelle.
Pikaiset aamutoimet
ja nyt olen tässä,
purjeet on ylhäällä.
Ja pyydän:
Täytä, täytä.
Muuten ei purteni liiku mihinkään.
Etunimeni saattaa jollain
tavalla muodostua
jollain kielellä sanasta purje.
Ja tässä purje nyt odottaa
että Tuuli puhaltaisi.
Purje täyttyisi.
Hänen puhalluksensa
kulkisi kalamoksen (ruokopillin) läpi.
Ja silloin kalamos (rukokynä) voisi kirjoittaa.
Kalamos saisi olla ruoko,
jota Tuuli huojuttaa.
Synnit täytyi tunnustaa.
Jeesuksen veren pudistusta pyytää.
Ja sitten heti aamusta
Jumalan kansa lähti liikkeelle
ja kiireesti kohti luvattua maata.
Ja kulki pitkän matkan
Pilven alla.
Egyptin kansa suorastaan
ajoi sen liikkeelle.
Lahjoitti kansalle kaikkea,
että se lähtisi.
Kuinka mahtava hetki tuo olikaan.
Jumalan kansa liikkeellä
kohti Jumalan maata.
Tämä hetki oli esikuva
Uudestisyntymisestä,
joka tulisi tapahtumaan
Uudessa liitossa.
Matkamme Pilven alla alkaa siten,
että me tunnustamme syntimme.
syömme PääsiäisKaritsan.
Veri sivelee sydämemme oven
pihtipielet.
Olemme nyt sovitetut
viattomalla verellä,
joka myös varjelee
sydämemme oven.
Kuoleman henkivalta
on voimaton kohdallamme.
Olemme lähteneet liikkeelle
Egyptistä eli maailmasta.
Olemme kastetut eli upotetut
Pyhän Hengen pilveen.
Jumalan lapsena.
Jumalan kansaan kuuluvana.
Tuohon pilveen upottamisen seurauksena
me koko ajan elämme
jokaisella Hengen vedolla tuosta Pilvestä.
Me hengitämme sitä.
Se on meidän Elämämme.
Se kiertää veren mukana
kaikkialle jokaiseen soluumme.
Me olemme uusia luomuksia Jeesuksessa,
joka Henkensä kautta asuu meissä.
Mutta sitten vaellus törmää esteeseen.
Meri estää etenemisemme.
Ja hui!
Takaa kuuluu faaraon armeijan melu.
Maailma lähestyy meitä.
Nyt emme voi liikkua mihinkään.
Mutta Pilvi hoitaa asian.
Pilvi ei ole meidän elämämme
pelkästään niin,
että hengitämme sitä.
Se on myös tuli,
joka suojelee meitä viholliselta.
Henki sotii meidän puolestamme.
Ja niin maailma ei tavoita meitä.
Ja nyt saamme taas lähtökäskyn.
Tuuli tekee tehtävänsä.
Ja meri aukeaa eteemme.
Ja sitten me saamme taas
käskyn lähteä liikkeelle.
Vesimassat vellovat
molemmin puolin.
Mutta me ylitämme
meren kuivin jaloin.
Olemme saaneet kasteen meressä.
Maailma on lopuolliseti jäänyt taaksemme.
Ja taas on pysähdyksen paikka.
Tamburiini soi ja on aika iloita
ja kiittää ja ylistää Herraa,
joka Hengellään pelasti meidät
maailman käsistä.
Tapahtuu kolmas kaste.
Astiamme täytetään Pyhällä Hengellä.
Ja sitten taas matka jatkuu.
Erämaahan.
Kohta unohtuu ne ihmeet,
mitkä ovat jo
peruuttamattomasti tapahtuneet.
Vettä! Vettä! Vettä!
Jokainen solumme huutaa.
Mooseksen sauvalla on taas töitä.
Ja Kalliosta puhkeaa vesilähde.
Matka erämaan halki
kohti Kotia edellyttää
jatkuvaa Hengellä täyttyilemistä.
Mutta myös kiinteää ravintoa.
Ja taas Jumalan kansa
on ihmeissään ja unohtaa kaiken,
mikä olisi nähtävissä peruutuspeilistä.
Jostain kaukaisuudesta se
muistaa vain Egyptin lihapadat.
Ja taas taivas vastaa.
Jostain pilvien lomasta
laskeutuu valtaisa lihamäärä
keskelle erämaata.
Luulisi Jumalan kansan jo oppineen.
Ei Taivas jätä heitä pulaan.
Mutta niin vain kävi,
että liikkeelle lähtenyt kansa
jäi erämaataipaleelle
Moosesta ja Aaronia myöten.
Mutta Joosuan johdolla
meni uusi sukupolvi
kuin esikuvana
uudestisyntymisestä uudessa liitossa
perille Joosuan (Jeesuksen) kanssa.
Ja kerran
Jeesuksen ristinkuoleman tähden
myös Mooses,
joka jo näyttäytyikin
kolmelle Jeesuksen opetuslapselle
yhdessä Eliaan kanssa
juuri ennen Jeesuksen ristinkuolemaa,
ja muukin erämaataipaleelle
jäänyt Israelin kansa
herää eloon ruumiin ylösnousemuksessa
ja on perillä Jumalan maassa,
jossa silloin asuu
Israelin kaikki sukukunnat.
Siis Israel (Jumalan kansa)
herätetään eloon
ja sitten alkaa Messiaan
tuhat vuotta kestävä Valtakunta,
jolloin Jumalan Maa
on sen kansan asuttama,
jolle Jumala on tuon Maansa luvannut.
Daavid hallitsee kuninkaana
maan päällä.
Daavidin Poika Kuninkaana
vihityn Morsiamensa kanssa
taivaallisessa Jerusalemissa
maan päällisen yläpuolella.
Ja Israelista käsin julistetaan
Valtakunnan evankeliumi
todistukseksi kaikille kansoille
ja sitten tulee loppu.
Synkkien pilvien päivät on ohi.
Jumalan Maja
on ihmisten keskellä.
Jumalan Vaimo Israel
ja Pojan vaimo
eli Kristuksen vihitty Morsian
asuvat tuossa Jerusalemissa.
Muut kansat vaeltavat sen valossa.
Eikä yötä enää ole.
Ei tarvita tulen patsasta.
Mutta tuo Kirkkauden Pilvi
ympäröi meidät aina ja ikuisesti.
PS
Jollain tavalla
Jeesus oli siinä karitsassa,
jonka kukin Israelin kansan
perhekunta söi tuona yönä,
jonka jälkeisenä aamuna
lähdettiin liikkeelle.
Jeesus oli jollain tavalla
siinä veressä,
joka siveltiin oven pihtipieliin.
Jeesus oli jollain tavalla
siinä Pilvessä,
joka kulki kansan mukana.
Jeesus oli jollain tavalla
Tuulessa, joka avasi tien
meren läpi.
Jeesus oli jollain tavalla
Kalliossa,
josta puhkesi vesilähde.
Hän oli myös siitä puhjennut vesi,
jota kansa joi.
Jeesus oli jollain tavalla
ruokana Jumalan kansalle
viiriäisissä,
jotka lasekeutuivat pilvistä
maan päälle,
meidän syötäväksemme.
PPS
Jeesus on Herra,
joka oli tulena pensaassa,
joka ei kuitenkaan kulunut.
Jeesus oli Jumala,
joka lupasi Aadamille ja Eevalle
Pelastajan Vaimon siemenenä.
Jeesus on Jumalan Sana.
Raamatun ensimmäinen
ja viimeinen Sana tarkoittavat Häntä,
ja kaikki,
mitä on niiden välissä
kirkastaa Jeesusta.
Hyvää päivän jatkoa
Jeesuksen seurassa
erämaataipaleelle.
Nyt minun on aika pysähtyä,
ja lopettaa tämän viestin kirjoittaminen.
