Joka voittaa ...

[kalamos]

Näin minä ymmärrän.
Me emme vielä ole Jumalan Paratiisissa
jne.

Tuo Valkoinen Kivi
samoinkuin muutkin lupaukset,
jotka sisältyvät seitsemälle seurakunnalle annettujen viestien
loppuhuipennukseen:
mitä Henki seurakunnille sanoo
on kaikille Jeesuksen tähden pelastetuiksi tulleille kuuluva asia.

Siis kaikki Jeesuksessa pelastetut
- saavat käyskennellä Jumalan Paratiisissa
- kuuluvat joukkoon, jota ei toinen kuolema vahingoita
- saavat Valkoisen Kiven
- saavat Kointähden
- puetaan Valkeisiin vaatteisiin
- tehdään pylvääksi Jumalan temppeliin
- istuvat Valtaistuimella

Valkoinen kivi on ilmaisu,
joka liittyy tuomarointiin.

psefos = kivi, äänestyskivi, laskukivi, ääni

Tuomari laitti äänestyksessä uurnaan
Valkoisen Kiven vapauttavan tuomion merkiksi.
Musta kivi merkitsi päinvastaista.
Jokainen Jeesuksen tähden Voittava
tulee saamaan vapauttavan tuomion.
Samaa sanaa käyttäen Paavali kirjoittaa:

Aapeli Saarisalo

Niin teinkin Jerusalemissa.
Suljin paljon pyhiä vankiloihin saatuani ylipapeilta vallan,
ja kun heitä tapettiin, äänestin puolesta.

Kirjaimellisesti kääntäen Paavali sanoo:

... esitin [äänestys]kiven ...

Kun me tämän elämämme jälkeen joudumme
Kristuksen palkintotuomioistuimen eteen,
niin tuossa tuomiossa ei yksikään saa kadotustuomiota.

Kun sitten alkaa tuhat vuotta kestävä Jumalan Valtakunta eli Kristuksen Valtakunta maan päällä,
niin silloin me asumme taivaallisessa Jerusalemissa eli Isän kodissa,
joka on jossain lähellä maanpäällistä Jerusalemia,
jonka valtaistuimella on Daavid.

Sieltä taivaallisesta Jerusalemista käsin me teemme ne hallintatehtävät,
jotka Jeesus meidän tehtäväksemme tuossa aikakaudessa antaa.
Taivaallisessa Jerusalemissa on Jumalan valtaistuimen ympärillä
muita valtaistuimia.

Ja valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentä neljä valtaistuinta,
ja niillä valtaistuimilla istui kaksikymmentä neljä vanhinta,
puettuina valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli päässänsä kultaiset kruunut.

Palaan vielä hiukan tuohon valkoiseen kiveen,
jota erityisesti kysyit.

Nimittäin myös urheilukilpailuihin liittyvässä tuomaroinnissa
voittajille annettiin valkoinen kivi,
joka sitten oikeutti joihinkin etuisuuksiin.

Valkoinen kivi oli myös ystävyyden ja uskollisuuden sinettinä käytetty esine.
Valkoinen kivi jaettiin kahtia,
ja kumpikin kirjoitti puolikkaaseen nimensä.
Ja sitten kivet vaihdettiin.
Ja näin vain tuo ystävä tiesi ystävänsä nimen.

ja annan hänelle valkoisen kiven
ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen,
jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja

[kalamos]

No, uskotko,
että Sinä saat kerran ihan oikeasti
syödä hedelmiä Elämän puusta?

Ja hän näytti minulle elämän veden virran,
joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.
Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu,
joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä

Ensimmäinen
seurakunnille eli jokaiselle uskovalle
annettu lupaushan oli tämä:

Sen, joka voittaa,
minä annan syödä elämän puusta,
joka on Jumalan paratiisissa.

[kalamos]

Kun esimerkiksi Jeesus kertoi vertauksia,
niin ei hän koskaan silti valehdellut.

Jos joku pieni lapsi ei ymmärtänyt ollenkaan vertausta syvällisemmin,
vaan otti kertomuksen ihan kirjaimellisesti, niin silti se oli aina tosikertomus.

Esimerkiksi:
"Kylväjä lähti kylvämään ..."
Ei tuossa Jeesuksen vertauksessa ole mitään sellaista,
mikä ei olisi totta, vaikka sitä ei ollenkaan ajateltaisi vertaukseksi.

Ei Jeesus eikä Jumalan Sana voi valehdella.
Ei Jumala ole vertauskuva,
ei Valtaistuin ole vertauskuva,
ei elämänvirta ole vertauskuva,
ei elämänpuu ole vertauskuva.

Kun minä kerran pääsen tuohon paikkaan,
josta Raamattu kertoo,
niin ilman muuta oletan,
että saan syödä virran rannalla sellaisesta puusta,
josta Aadam ja Eeva olisivat voineet jo 6000 vuotta sitten syödä,
jos eivät olisi syöneet viereisestä kielletystä puusta.

[kalamos]

Ei pienokaiselle todellakaan ole tarpeen kertoa tulijärvestä.
Hehän ovat juuri niitä, joiden Jumalan Valtakunta.
Siksi heille kannattaa kertoa

Rakastavasta Jumalasta
Ihmeellisestä Valtaistuimesta,
Elämän virrasta,
Elämän puista ja
niiden hedelmistä, joita tulee joka kuukausi uudet.

Edelleen lapsille kannattaa kertoa siitä, että

Me saamme nähdä siellä Jumalan kasvot
Eikä yötä ole enää oleva
Eikä siellä tarvita lampun valoa

Ja pienokainen ymmärtää tämän kaiken aivan oikein,
juuri niinkuin on kirjoitettu.
Ja nämä sanat ovat vakaat ja todet.

Raamattu ei ole satukirja.
Se on Jumalan Sana.
Jumalan ilmoitus ihmislapsille.
Ja se on kokonansa Totuus.

Mutta ketjun aiheeseen.
Jo pieni lapsi ymmärtää,
että me emme vielä ole tuossa kuvatussa paikassa.

[kalamos]

No, kun Raamattu ei ole satukirja,
niin silloin virran molemmilla puolilla on Elämänpuu,
joka tuottaa 12 hedelmät eli joka kuukausi uuden sadon,
ja niitä hedelmiä me saamme syödä.

Ja lapsi ymmärtää tämän.
Ja varmasti myös iloitsee siitä,
että silloin ei yötä enää ole eikä tarvita lampun valoa koskaan.

Mutta siis ketjun aiheeseen,
joka oli se, että toteutuvatko
Ilmestyskirjan seitsemän lupausta seurakunnille
nyt tänä aikana vai vasta tämän jälkeen.

On selvää, että vielä emme tuossa paikassa ole,
josta Jeesus ensimmäisen lupauksen antoi.

Samoin kaikki muutkin lupaukset voittajille
ovat vielä tulevaisuutta.

[kalamos]

Tekemiini synteihin kuollut henkeni on kokenut ihmeen.
Minä olen syntynyt uudesti ylhäältä Hengestä.
Minä olen syönyt sovituksen puusta, joka pystytettiin Golgatalle.
Minä olen syönyt Hänen lihansa ja juonut Hänen verensä ehtoollisessa.

Joka syö minun lihani ja juo minun vereni,
sillä on iankaikkinen elämä,
ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

Siis minä - tarkkaan ottaen minun henkeni - on nyt Elävä.
Mutta ruumiini ei vielä sitä ole. Se on kuolevainen.
Se on kuoleva ja kerran heräävä ruumiin ylösnousemuksessa.
Mutta minä - siis henkeni - ei enää ole kuollut.

Totisesti, totisesti minä sanon teille:
joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt,
sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi,
vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.

Siis minut, joka olin kuollut synteihini, on jo tehty eläväksi.

Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät,
jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne

Siis minun henkeni on herätetty eloon.
Mutta minun ruumiini on edelleen kuoleman oma.
Se ei ole uudestisyntynyt vielä.
Sen lunastus tapahtuu vasta ruumiin ylösnousemisessa.

Niin kauan kuin minä asun tässä ruumiissa,
minä en vielä ole kotona Jeesuksen luona Jumalan Paratiisissa.

Minun ruumiini on harvinaisen hyvä muistuttamaan minua siitä,
että minä en taatusti ole vielä Jumalan Paratiisissa.

Siis henkeni on jo pelastunut.
Mutta ruumiini ei vielä sitä ole.
Sekin kuolee, niinkuin henkeni oli kuollut.
Mutta myös ruumiini tulee kokemaan uudestisyntymisen ihmeen
ruumiin ylösnousemuksessa.

Ja silloin minä saan tuossa kirkastetussa ruumiissa käyskennellä Jumalan Paratiisissa
ja syödä Elämän puiden hedelmiä virran rannalla.

Siis olen täysin varma siitä asiasta,
että minä en ole nyt Paratiisissa - pikemminkin tulisessa pätsissä kovissa tuskissa.

Maailmassa meillä on ahdistus.
Näin on Jeesus omilleen luvannut.

Mutta kerran kun olen Herran luona Jumalan Paratiisissa,
niin kaikki kivut ja tuskat ovat poissa.

Toki olen saanut kokea maistiaisia taivaallisista jo nyt.
Niinkuin moni muukin on saanut.
Mutta lopulta jokainen ihmeparantumisiakin kokenut
kuitenkin lopulta jättää tämän kuolevaisen ruumiin.
Mutta Jumalan Paratiisissa ei kuolemaa enää ole oleva.

[kalamos]

Tarkoitin ruumiillisia kipuja. Mutta se ei ollut pointti.
Kaikella kirjoittamallani olen vain yrittänyt valaista sitä tosiasiaa,
että ihan varmasti me emme vielä ole Jumalan Paratiisissa.

Siis Ilmestyskirjan luvuissa 2-3 annetut lupaukset seurakunnille
alkaen siitä, että saamme syödä Elämän puista, jotka ovat Jumalan Paratiisissa,
eivät koske tätä nyt meneillään olevaa aikakautta.

Noista Elämän puista me saamme syödä aikanaan.
Mutta nyt meidän täytyy syödä Sovituksen puusta.

Katsopa avausta Elämänpuu
Ehkä siinä on myös vastaus esittämääsi kysymykseen,
juommeko viinin vai Jeesuksen veren.
Tästä asiasta voimme jatkaa keskustelua tarkemmin
vaikkapa tuossa ketjussa.

Jatketaan tässä ketjussa keskustelua
seurakunnille annetuista
Ilmestyskirjan luvuissa 2-3 olevista
seitsemästä lupauksista.

Joka voittaa ...

Itse asiassa alkutekstissä on tuossa kohden vain yksi sana.
Ei siis sanota, että jos voitat... tai joka voittaa.
Siinä sanotaan vain:

Voittava ...

Ja jos mennään tuon alkutekstissä olevan sanan juurille,
niin oikeastaan siinä sanotaan:

Pelastuva ...

Siis ei sanota, että jos voitat tai jos pelastut.
Ei näin.
Noissa luvuissa on seitsemän lupauksen Sanaa
Voittaville
tai vielä oikeammin ilmaistuna
Pelastuville.

[kalamos]

Me olemme jo pelastetut yksin armosta.

on tehnyt meidät,
jotka olimme kuolleet rikoksiimme,
eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut -

Minäkin olen siis jo pelastettu, kun olen syntynyt uudesti Hengestä.
Mutta minä olen elävä vasta henkeni osalta.
Se on syntynyt uudesti.
Mutta minun ruumiini odottaa vielä lunastuksen täytäntöönpanoa.
Eli minun kuolevainen ruumiini ei ole pelastettu.
Minä asun nyt katoavaisessa telttamajassa, joka kerran puretaan.
Vasta ruumiin ylösnousemuksen jälkeen meidät puetaan kirkkauteen.
Minä en siis vielä ole Isän kotona taivaassa,
jossa minua odottaa Jumalan lapselle kuuluva perintö.

Hänessä on teihinkin,
sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin,
uskoviksi tultuanne
pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
sen, joka on meidän perintömme vakuutena,
hänen omaisuutensa lunastamiseksi - hänen kirkkautensa kiitokseksi.

Siis koska me olemme armosta pelastetut,
me olemme pelastuvia myös sielumme ja ruumiimme osalta.
Meillä on tästä panttina Pyhän Hengen sinetti.
Ja siitä me tiedämme varmasti, että saamme kerran Jumalan Paratiisissa
syödä virran molemmin puolin olevista Elämän puista niiden hedelmiä. Jne.
Kaikki se, mitä luetellaan Ilmestyskirjan luvuissa 2-3
kunkin seurakunnan kohdalla aina viimeisessä osiossa
lupauksena voittaville/pelastuville,
on lahjaa, joka kuuluu tuohon perintöön,
joka on jokaiselle Jumalan lapselle tuleva.