Kirjoittaja Natanael » 07.02.2019 19:58
Jumala tahtoi antaa viikoittaisen lepopäivän ihmisille siunaukseksi, jossa koko ihminen, henki, sielu ja ruumis saa levätä. Jumala on kaikkivoipa ja kaikkivaltias, ei Hän koskaan väsy – ihminen väsyy. Ihminen tarvitsee lepoa – jo pelkästään fysiikkamme vuoksi nukumme keskimäärin noin. 8 tuntia vuorokaudessa. Sapatti on meitä väsyneitä ihmisiä varten. Kaikkivaltias ja kaikkivoipa Jumala sen sijaan tekee väsymättä työtään.
Johnnes (Joh.5:17) kirjoitti:"Mutta Jeesus vastasi heille: "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä."
Jumalan lepääminen luomistyön päätteeksi seitsemäntenä päivänä ei ole vain viittaus ihmisen tarvitsemaan viikoittaiseen lepopäivään, vaan myös meille luvattuun lopulliseen ”suureen lepopäivään Taivaassa.” Lepopäivänä emme muistele vain meidät synnin orjuudesta vapauttanutta Jeesusta (vrt. Israelin kansa vapautui Egyptin orjuudesta), vaan saamme katsoa toiveikkaana lopulliseen sapatin lepoomme Taivaassa. Tämä lepo on luvassa meille, jotka olemme tulleet uskoon. Se, että vietämme kerran viikossa Jumalalle omistetun lepopäivän, vahvistaa meidän uskoamme siihen, että lopullinenkin sapatinlepo on kerran koittava. Hebrealaiskirjeen neljättä lukua ei suotta kutsuta levon luvuksi. Armosta elävä saa levätä, tekoihinsa luottava ei pääse lepoon.
(Hebr.4:1,3) kirjoitti:”Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle. Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niin kuin hän on sanonut: "Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'", vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti.”
Jumalan Sana kehottaa meitä kilvoittelemaan jalon kilvoittelun. Tässä ajassa me kilvoittelemme, ja matkamme jälkeen saamme voittopalkinnoksi ikuisen sapatin levon Taivaassa. Kilvoittelumme on kovin vajavaista, mutta Jumala lupaa että saamme levätä omista teoistamme Jeesuksen Kristuksen armon varassa. Meidän tekomme ovat vajavaisia, Jeesuksen sovitustyö ristin puulla oli täydellinen.
(Hebr.) kirjoitti:”Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, sen jälkeisestä päivästä. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.”
Ne, jotka eivät kaipaa armon lepoa, eivät myöskään kaipaa iankaikkista sapatin lepoa Isän luona Taivaassa.
”lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.” Myös me, jotka voimme kokea mielessämme syytöksiä omasta rakkaudettomuudestamme, palvelujemme ja auttamisemme puutteellisuudesta sekä siitä, että emme jaksa aina luottaa edes Jumalaan ja Hänen apuunsa, saamme siirtää katseemme pois itsestämme ja katsoa sydämemme silmin Jeesuksen Kristuksen täytettyyn työhön ja omistaa itsellemme sen perusteella lepo Hänen armossaan. Lepo sapattina on lepoa armossa.
Jumala tahtoi antaa viikoittaisen lepopäivän ihmisille siunaukseksi, jossa koko ihminen, henki, sielu ja ruumis saa levätä. Jumala on kaikkivoipa ja kaikkivaltias, ei Hän koskaan väsy – ihminen väsyy. Ihminen tarvitsee lepoa – jo pelkästään fysiikkamme vuoksi nukumme keskimäärin noin. 8 tuntia vuorokaudessa. Sapatti on meitä väsyneitä ihmisiä varten. Kaikkivaltias ja kaikkivoipa Jumala sen sijaan tekee väsymättä työtään.
:bible: [quote="Johnnes (Joh.5:17)"]"Mutta Jeesus vastasi heille: [color=#804000]"Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä.[/color]"[/quote]
Jumalan lepääminen luomistyön päätteeksi seitsemäntenä päivänä ei ole vain viittaus ihmisen tarvitsemaan viikoittaiseen lepopäivään, vaan myös meille luvattuun lopulliseen ”suureen lepopäivään Taivaassa.” Lepopäivänä emme muistele vain meidät synnin orjuudesta vapauttanutta Jeesusta (vrt. Israelin kansa vapautui Egyptin orjuudesta), vaan saamme katsoa toiveikkaana lopulliseen sapatin lepoomme Taivaassa. Tämä lepo on luvassa meille, jotka olemme tulleet uskoon. Se, että vietämme kerran viikossa Jumalalle omistetun lepopäivän, vahvistaa meidän uskoamme siihen, että lopullinenkin sapatinlepo on kerran koittava. Hebrealaiskirjeen neljättä lukua ei suotta kutsuta levon luvuksi. Armosta elävä saa levätä, tekoihinsa luottava ei pääse lepoon.
:bible: [quote="(Hebr.4:1,3)"]”Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle. Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niin kuin hän on sanonut: "Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'", vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti.” [/quote]
Jumalan Sana kehottaa meitä kilvoittelemaan jalon kilvoittelun. Tässä ajassa me kilvoittelemme, ja matkamme jälkeen saamme voittopalkinnoksi ikuisen sapatin levon Taivaassa. Kilvoittelumme on kovin vajavaista, mutta Jumala lupaa että saamme levätä omista teoistamme Jeesuksen Kristuksen armon varassa. Meidän tekomme ovat vajavaisia, Jeesuksen sovitustyö ristin puulla oli täydellinen.
:bible: [quote="(Hebr.)"]”Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, sen jälkeisestä päivästä. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.” [/quote]
Ne, jotka eivät kaipaa armon lepoa, eivät myöskään kaipaa iankaikkista sapatin lepoa Isän luona Taivaassa.
:bible3: [i]”lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.”[/i] :bible3: Myös me, jotka voimme kokea mielessämme syytöksiä omasta rakkaudettomuudestamme, palvelujemme ja auttamisemme puutteellisuudesta sekä siitä, että emme jaksa aina luottaa edes Jumalaan ja Hänen apuunsa, saamme siirtää katseemme pois itsestämme ja katsoa sydämemme silmin Jeesuksen Kristuksen täytettyyn työhön ja omistaa itsellemme sen perusteella lepo Hänen armossaan. Lepo sapattina on lepoa armossa.