"niinkuin mekin annamme anteeksi"

Lähetä vastaus

Vahvistuskoodi
Syötä koodi siten kuin se on näkyvillä. Huomioi kirjaisinkoko
Hymiöt
:agape: :bible2: :bible: :exclaim: :question: :arrow: :idea: :smile: :think: :thumbup: :wave: :clap: :confused: :cry: :sad: :surprised: :wink: :neutral: :redface: :rolleyes: :yawn: :bible3:
Lisää hymiöitä
BBCode on Käytössä
[img] on Käytössä
[flash] on Poissa käytöstä
[url] on Käytössä
Hymiöt ovat Käytössä
Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: "niinkuin mekin annamme anteeksi"

Re: "niinkuin mekin annamme anteeksi"

Viesti Kirjoittaja kalamos » 04.12.2015 12:43

Eli kun me Jumalan lapset rukoilemme Isäämme,
niin tuossa kohden tuota rukousta olemme siirtyneet
osioon, joka käsittelee tätä ajallista elämää:

Kuva
Matteus (6:11-13) RK kirjoitti:

Anna meille tänä päivänä
meidän jokapäiväinen leipämme.

Ja anna meille meidän velkamme anteeksi,
niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme.

Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.

Re: "niinkuin mekin annamme anteeksi"

Viesti Kirjoittaja Natanael » 30.11.2015 06:48

Hyvin tärkeä lisäys Kalamokselta. Juuri Jumalan ehdottoman rakkauden ja ristillä täyttämänsä työn vuoksi Jeesuksen sanat "anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme" laittavat meidät pohtimaan noiden sanojen merkitystä. Pinnalllisesti tarkasteltuna lause antaa vaikutelman, että meidän anteeksiantamisemme on pelastuksemme ehto. Joku saattaa jopa ajatella, että meidän anteeksiantamisemme olisi oiva malli myös Jumalalle! Jumalan tulisi seurata meidän esimerkkiämme ja antaa meille anteeksi:

"niinkuin mekin annamme anteeksi."


Me emme todellakaan tule Jumalan lapsiksi ja saa syntejämme anteeksi sen vuoksi, että me ensin annamme lähimmäisillemme heidän rikkomuksensa anteeksi. Osallisuutemme Jumalan valtakuntaan perustuu yksin syntien sovitukseen Jeeuksen veriuhrissa. Vain sen kautta meillä on oikeus ja lupa lähestyä pyhää Jumalaa.

Hebr. 10:19 "Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään."


Vain Pyhä Henki Jumalan Sanan kautta voi vaikuttaa meissä niin, että anteeksiantava mielenlaatu saa meissä entistä enemmän tilaa ja me suostumme Hänen kehotuksestaan antamaan lähimäisillemme anteeksi.

Re: "niinkuin mekin annamme anteeksi"

Viesti Kirjoittaja kalamos » 29.11.2015 18:37

Jeesus puhui nuo sanat nimenomaan Israelin kansalle.
Hänet oli lähetetty Israelin huoneen kadonneitten lampaiden tykö.

Jeesus siis puhuu Jumalan valitulle kansalle.
Eli kysymys ei ole siitä,
että antamalla lähimmäiselle anteeksi
meistä tulisi Jumalan lapsia ja Jumalan kansaa.

Vaan kysymys on siitä,
miten Jumalan kansan ja siis Jumalan lasten tulee toimia.
Jumalan lapset rukoilevat: "Isä ...".

Me Jumalan perheväkeen kuuluvatkin olemme Jumalallisten lakien alaisia tässä elämässä.
Yksi näistä on kylvämisen ja niittämisen laki.
Me niitämme jo tässä elämässä sitä, mitä kylvämme tässä elämässä.
Jos emme anna anteeksi jollekin lähimmäisellemme jotakin, vaan vaadimme tuomiota,
niin Jumala toimii meitä kohtaan vastaavalla tavalla "tänä päivänä".

Re: "niinkuin mekin annamme anteeksi"

Viesti Kirjoittaja Natanael » 29.11.2015 16:51

Kyseessä olevan kohdan ymmärtäminen on hyvin tärkeää, sillä sama asia toistuu Raamatussa myös muualla. Matt. 18:35:ssä ja Mark 11:25-26:ssa Jeesus käsittelee samaa asiaa.

Olen oikeastaan jo tarkastellut tätä kysymystä laajasti, mutta koetan vielä selventää, mitä Jeesus sanoillaan tarkoitti. Alkukielinen, kreikankielinen, teksti osoittaa sen, että kyseisen kohdan suomennus on hyvä. Jeesuksen sanat on käännetty asiallisesti oikein. Me kuulemme Jeesuksen sanat oikein, meidän tulee nyt myös ymmärtää ne, että voimme toimia niiden mukaan omassa elämäsämme. Palaan Matteuksen evankeliumiin, jossa asia on ilmaistu lausepareina.

Matt.6: "jos te annatte anteeksi.....niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi..."


Jumalan valtakunta on anteeksiantamuksen valtakunta. Jeesukseen uskova ja pelastunut ihminen on uudestisyntynyt ylhäältä ja hänessä vaikuttaa Pyhä Henki. Hän uskoo kaikki syntinsä anteeksiannetuiksi Jeesuksen ristin sovituksen perusteella ja uudestisyntymisen, uskoon tulon, jälkeen hän elää toisenlaista elämää. Hän ojentautuu elämässään Jumalan Sanan mukaan ja iloitsee armosta ja Taivaallisen Isänsä rakkaudesta. Hän ei ole enää synnin orja vaan Hän palvelee uudella sydämellä Herraansa ja Vapahtajaansa. Tämä muutos näkyy mm. siinä, että synnit anteeksi saanut ihminen antaa lähimmäisilleen anteeksi. Armon kohdanneella on uusi sydän, anteeksiantava mieli - kuinka hän ei antaisi lähimmäisilleen anteeksi heidän rikkomuksiaan, jotka näyttäytyvät pieninä niiden uskovan tiedostamien omien syntien rinnalla, jotka Jeesus on sovittanut ristillä.

Monilla meistä on traumaattisiakin elämäntilanteita, joissa meitä on kohdeltu väärin, luottamuksemme on petetty, itsetuntomme poljettu maan rakoon ja sydämemme on haavoitettu syvästi. Uusi sydän ja armo vaikuttaa kuitenkin niin, että me haluamme seurata Jeesusta ja nöyrtyä Hänen Sanojensa alle. Me annamme lähimäisillemme anteeksi ensiksiksin siksi, että olemme itse saaneet niin paljon anteeksi Herraltamme ja toisaalta siksi, että Jeesus itse kehottaa meitä antamaan lähimmäisillemme anteeksi. Me nöyrrymme antamaan tahdollamme muille anteeksi ja jäämme sen armon varaan, että Herramme vaikuttaa sydämissämme hoitaen meitä ja sulattaen katkeruutta ja joskus ankarastikin mieltämme piinaavia muistoja.

Matteuksen evankeliumissa olevat Jeesuksen sanat voidaan näin ollen ymmärtää seuraavasti:

"Sillä jos te olette uudestisyntyneet ylhäältä, jos te olette minun omiani ja saaneet uuden sydämen, niin te annatte ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa. Anteeksiantavina te elätte siinä armossa, jossa teidän taivaallinen Isänne antaa myös teille anteeksi. Minä näen, että sinuun yhä sattuu. Minä, sinun armahtajasi, sanon sinulle: anna anteeksi, minä olen sinun kanssasi siunaan, hoidan ja kannan sinua."


Vanhurskauden nälässä ja janossa me tulemme Jeesuksen luokse, tunnustamme syntimme, teemme parannusta ja lähdemme seuraamaan Herraa, jonka rakkaus muuttaa meitä. Anteeksiantamaton mieli on synnin orjuutta, mutta Jeesuksen omina me emme enää ole synnin orjia vaan Vapahtajamme seuraajia. Vuorisaarnassa Jeesus puhuu tästä muutoksesta- vanhurskautta kaipaava tulee ravituksi ja samalla hänestä tulee laupias muita kohtaan, puhdassydäminen, joka haluaa säilyttää puhtaan omantunnon lähimäistensä kanssa ja rauhantekijä, joka haluaa elää suhteessa lähimmäisiin rauhassa ja rakkaudessa.

Matt.5:6-9 "Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan. Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.


Jos kristitty kieltäytyy antamasta lähimmäisilleen anteeksi, niin hän torjuu Herransa sanat ja osoittaa, että hän ei elä siinä anteeksiantamuksessa ja armossa, jota Jeesus Kristus meille tarjoaa. Hän ei ole sisäistänyt lainkaan, mistä ristin sovituksessa ja syntien anteeksiantamuksessa on kysymys.

Re: "niinkuin mekin annamme anteeksi"

Viesti Kirjoittaja kalamos » 28.11.2015 19:41

Eli ... mitä Jeesus sitten tarkoitti, kun Hän sanoi:

Kuva
Matteus (6:14-15) kirjoitti:Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa,
niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi,
niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.


Kaiketi Hän tarkoitti sitä, mitä sanoi, mutta siis ... mitä Hän juuri tuossa kohden sanoi?

Re: "niinkuin mekin annamme anteeksi"

Viesti Kirjoittaja Natanael » 26.11.2015 07:39

Kalamoksen esittämän kysymyksen kysyvät sellaiset uskovat, jotka haluavat todella sisäistää Herramme sanat, ymmärtää niitä sekä ajatuksessa, että teoissa - kuulla sydämellään, mitä Hyvä Paimen sanoo. Alkuun voimme kysyä jo sitäkin, mikä on mallirukouksen tarkoitus meidän hartauselämäämme ajatellen. On aivan hyvä, että Isä meidän -rukousta toistetaan rukoustilanteissa sana sanalta; sillä tavalla sisäistämme aina uudelleen, kuinka meidän tulisi rukoilla. Kuulun kuitenkin niihin, joiden mielestä Isä meidän -rukous on kaikkien rukoustemme ydin, sellainen kantarukous, joka sisältyy kaikkiin rukouksiimme. Ilman Isä meidän rukouksen henkeä, sisäistä sanomaa, rukouksemme muuttuvat helposti lihallisiksi, itsekeskeisiksi ja meidän itsemme ympärillä pyöriviksi. Jokaisessa rukoushetkessä on siis tiedostettava, että lähestymme meidän Isäämme, joka on Taivaassa, joka on pyhä, jonka valtakunnan on oltava sisällämme Pyhässä Hengessä, jotta alistuisimme ja antaisimme Hänen tahtonsa tapahtua ja niin edelleen. On ihanaa tiedostaa rukoushetkissämme, että meillä on taivaallinen Isä, emmekä ole yksin - Hän on meidän Isämme: on muitakin Isämme lapsia, vaikka en olisi heihin suorassa kontaktissakaan. Yksinäisyydessämme saamme tiedostaa, että jossain on muitakin Isämme perheeseen kuuluvia.

On mahdollista, että Herramme antamaa mallirukousta toistetaan ilman, että sydämessämme millään lailla tiedostamme puhuvamma Taivaalliselle Isällemme. Näin voi tapahtua sellaisissa jumalanpalveluksissa, joissa seurakunta yhteen ääneen kyseisen rukouksen lausuu. Moni voi lausua ilman, että varsinaisesti rukoilee.

Matt.6:7 "Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan."


Mitä Kalamoksen esittämään kysymykseen tulee, niin siitä muutama ajatus. Ensiksikin, Jumalan anteeksianto ja armo eivät ole ehdollisia.
"jos te annatte anteeksi..."

Toiseksi, me emme osaa antaa anteeksi samalla tavalla kuin Jumala.
"niin kuin mekin annamme anteeksi..."


Ehdollista anteeksiantoa selventää hyvin Herramme antama vertaus, jossa palvelija saa anteeksi suunnattoman suuren velan, mutta on sydämessään ankara ja kova lähimmäiselle, joka on hänelle vain pienen summan velkaa. Vertaus osoittaa, että jos olet saanut kaikki syntisi anteeksi, sydämesi on muuttunut, olet uudestisyntynyt, ja mielesi on anteeksiantavainen lähimmäisiäsi kohtaan. Jos vain sisästämme saaneemme koko syntielkamme anteeksi, me annamme anteeksi myös lähimmäisillemme. Vertauken kovasydäminen palvelija osoittaa ankaruudellaan, että hän ei ole sisäistänyt lainkaan saamaansa armoa ja laupeutta. Armo ei ole pehmentänyt hänen sydäntään rahtusenkaan vertaa.

Matt. 18 " Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki.' Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi. Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa.' Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle.' Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa."


Toinen asia on sitten meidän kykymme antaa anteeksi. Meillä on muisti ja valitettavasti usein monet asiat, jotka haluaisimme unohtaa ja jotka olemme saaneet Herraltamme anteeksi, saattavat vaivata meitä. Emme useinkaan huomaa, että pyörittäjänä on itse sielumme vihollinen, jota Raamattu kuvaa osuvasti veljiemme syyttäjäksi. Emme ole yksin syyttäjän hyökätessä; Paavali oli saanut kaikki syntinsä anteeksi, mutta kuitenkin vanhat muistot elivät hänen mielessään.

1.Ko. 15:9 "Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa."


Monet jalot uskovat ovat kokeneeet elämänsä aikana sellaista pahaa, että he taistelevat ja pyytävät aina vain uudestaan Jumalaa vapauttamaan heidät traumaattisista muistoista. Lapsena hyväksikäytetty, raiskatuksi joutunut, narsistin uhrina vuosia ollut, ne, joiden itsetunto on jo lapsuudessa maahan poljettu, lukuisten vääryyksien, valheiden ja väärintekemisten kohteena ollut uskova saattaa kokea hyvin raskaana sen, että hän ei pysty antamaan anteeksi rikkojilleen niin kuin hän haluaisi. Vain Jumala on täydellinen. Kun Hän antaa anteeksi, Hän ei enää muista meidän rikkomuksiamme eikä Hän halua nostaa virheitämme ja haavojamme meidän arkielämäämme jatkuvasti rasittamaan.

Heb. 8:12 "Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä."


Jumala käyttää aikaa parantaessaan meidän haavojamme. Kokonaan eheytyneiksi emme tässä ajassa koskaan tule. On ihanaa tietää, että Jumala auttaa meitä Pyhässä hengessä kasvamaan Taivaallisen Isämme lapsina. Mitä enemmän kasvamme armossa, sitä anteeksiantavaisemmaksi me tulemme sekä itseämme, että lähimmäisiämme kohtaan. Tarvitsemme yhä uudestaan Sanan totuutta, siinä on anteeksiantamuksen ja vapauden voimaa. Jumalalta saamamme armon ja Hänen Sanansa kehotuksen tähden me annamme anteeksi meitä haavoittaneille lähimmäisillemme ja pyydämme samalla varjelusta ja suojelua sielunvihollien syytöksi vastaan sekä vapauttamaan meidät kaikesta katkeruudesta.

Saamme uskova kaikki syntimme anteeksi annetuiksi Vapahtajamme ristinkuoleman perusteella, myös sen, että meidän oma anteeksiantamuksemme on usein puutteellista. Kaikki meissä on puolinaista, Hänen ristinsovituksensa on täydelinen. Armahdettuina saamme olla Herramme kasvatettavina ja Hänen Sanansa totuudesta voimaa ja lohdutusta nauttivia.

2. Piet. 3:18 "ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään."


Joh. 8:32 "ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi."

"niinkuin mekin annamme anteeksi"

Viesti Kirjoittaja kalamos » 01.11.2015 13:03

Jeesus on vuorsisaarnassa juuri opettanut kansalle rukouksen, jossa on kohta:

Kuva
Matteus (6:12) kirjoitti:anna meille meidän velkamme anteeksi,
niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme


Ja sitten kohta tuon mallirukouksen jälkeen Jeesus selittää:

Kuva
Matteus (6:14-15) kirjoitti:Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa,
niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi,
niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.


Tämä on yksi niistä kohdista, jotka saavat minut hämmästellen kysymään,
mitähän Jeesus oikein tarkoitti.
Tietenkin Hän tarkoitti ihan sitä mitä sanoikin, mutta mitä Hän tarkkaan ottaen sanoi?

Ylös