vilja kirjoitti:2. On ihmisiä, jotka eivät millään pääse kokemaan ns. pelastusvarmuutta, vaikka heidän kanssaan rukoillaan, heille julistetaan kaikki synnit anteeksi, heille luetaan Sanasta, ettei Jumala heitä pois luotaan ketään, joka Hänen tykönsä tulee ja he sanovat uskovansa tuon kaiken, mutta silti toteavat päälle. etteivät ole koskaan siitä huolinatta kokeneet pelastusvarmuutta tai mitään sellaista, että voisivat olla varmoja pelastuksestaan.
Voiko esim. tuossa 2. tapauksessa vain todeta, että se riittää, kun uskot todeksi tuon, mitä Raamattu sanoo?
Lyhyt vastaus olisi:
Kyllä.
Eli osuit mielestäni ihan naulan kantaan.
Ongelma on todellakin tuossa uskon syntymisessä.
Kaikkihan alkaa siitä, minkä
Raamattu - vieläpä Jeesus itse -
ilmaisee näin:
Markus (1:15) kirjoitti:tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi
Parannus on hiukan harhaanjohtava ilmaisu.
Oikeampi käännös on yksinkertaisesti
kääntykää.
No tämä kääntyminenhän on näiden kysymiesi ihmisten kohdalla
tuon kuvauksesi perusteella tapahtunut.
Joten ongelman täytyy olla tuossa jälkimmäisessä osassa.
Uskokaa evankeliumi.
Ja silloin meidän ei mielestäni oikein auta muu kuin
Paavalia siteeraten ....
jälleen kivulla synnyttää Ja miten se synnyttäminen tapahtuu.
Samaisessa Galatalaiskirjeessä Paavali käyttää ilmaisua ...
joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna Tämä oli se perustus, joka nyt oli murentumassa Galatalaisten kohdalla.
Heidän pelastuksensa ei enää perustunutkaan täytettyyn työhön
vaan johonkin muuhun.
Eli kun ajattelemme Jeesuksen vastausta Nikodemukselle siihen,
miten
uudestisyntyminen tapahtuu,
niin alkujohdannon jälkeenhän
Jeesuksen vastaus on lopulta se,
että meidän tulee nostaa katseemme Puuhun ripustettuun.
Tämä ja vain tämä synnyttää meissä uskon
ja näin meidät sitten siirretään kuolemasta Elämään.
Jos nyt joku ei koe pelastusvarmuutta,
niin ei siinä ehkä selittelyt paljon auta.
Ei siinä voi kuin huudahtaa Johannes Kastajan tavoin:
Katso! Jumalan Karitsa!
[quote="vilja"]2. On ihmisiä, jotka eivät millään pääse kokemaan ns. pelastusvarmuutta, vaikka heidän kanssaan rukoillaan, heille julistetaan kaikki synnit anteeksi, heille luetaan Sanasta, ettei Jumala heitä pois luotaan ketään, joka Hänen tykönsä tulee ja he sanovat uskovansa tuon kaiken, mutta silti toteavat päälle. etteivät ole koskaan siitä huolinatta kokeneet pelastusvarmuutta tai mitään sellaista, että voisivat olla varmoja pelastuksestaan.
Voiko esim. tuossa 2. tapauksessa vain todeta, että se riittää, kun uskot todeksi tuon, mitä Raamattu sanoo?[/quote]
Lyhyt vastaus olisi: [b]Kyllä[/b].
Eli osuit mielestäni ihan naulan kantaan.
Ongelma on todellakin tuossa uskon syntymisessä.
Kaikkihan alkaa siitä, minkä
Raamattu - vieläpä Jeesus itse -
ilmaisee näin:
[img]http://forum.netmission.fi/core/images/smilies/bible_1.gif[/img][quote="Markus (1:15)"][color=#804000][b]tehkää parannus[/b] ja [b]uskokaa evankeliumi[/b][/color][/quote]
Parannus on hiukan harhaanjohtava ilmaisu.
Oikeampi käännös on yksinkertaisesti [b][color=#804000]kääntykää[/color][/b].
No tämä kääntyminenhän on näiden kysymiesi ihmisten kohdalla
tuon kuvauksesi perusteella tapahtunut.
Joten ongelman täytyy olla tuossa jälkimmäisessä osassa.
[b][color=#804000]Uskokaa evankeliumi[/color][/b].
Ja silloin meidän ei mielestäni oikein auta muu kuin
Paavalia siteeraten ....
[color=#004000]jälleen kivulla synnyttää[/color]
Ja miten se synnyttäminen tapahtuu.
Samaisessa Galatalaiskirjeessä Paavali käyttää ilmaisua ...
[color=#004000]joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna[/color]
Tämä oli se perustus, joka nyt oli murentumassa Galatalaisten kohdalla.
Heidän pelastuksensa ei enää perustunutkaan täytettyyn työhön
vaan johonkin muuhun.
Eli kun ajattelemme Jeesuksen vastausta Nikodemukselle siihen,
miten [url=http://kalamos.keskustelu.info/viewtopic.php?f=358&t=567][b]uudestisyntyminen[/b][/url] tapahtuu,
niin alkujohdannon jälkeenhän
Jeesuksen vastaus on lopulta se,
että meidän tulee nostaa katseemme Puuhun ripustettuun.
Tämä ja vain tämä synnyttää meissä uskon
ja näin meidät sitten siirretään kuolemasta Elämään.
Jos nyt joku ei koe pelastusvarmuutta,
niin ei siinä ehkä selittelyt paljon auta.
Ei siinä voi kuin huudahtaa Johannes Kastajan tavoin:
[b][url=http://kalamos.keskustelu.info/viewtopic.php?f=373&t=27]Katso! Jumalan Karitsa![/url][/b]