Esitän tässä muutaman ajatuksen tämän ketjun aloitukseen. Huomauttaessaan korinttilaisille, että Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa, Paavali viittaa Korintissa valtaan ja julistustehtäviin nousseisiin harhaopettajiin, jotka puhuivat voimallisen tuntuisesti ja vakuuttavasti. Noiden harhaopettajien sanoissa ei voinut olla Pyhän Hengen vaikuttamaa voimaa, koska julistus ei ollut totuuden Sanan mukaista. Paavali toteaa jopa suoraan, että kyseiset harhaopettajat ovat pöyhkeitä ja valheellisia.
Dramaattista oli, että korinttilaisten niellessä harhaopettajien sanoman, Paavali samalla mitätöitiin. Paavali pystyi kuitenkin seisomaan pystyssä, sillä hänen identiteettinsä ei nojannut ihmisten suosioon - vaikka Korintossa monet tuomitsivat Paavalin, niin hän vaelsi omatunto puhtaana joutumatta kohtuuttomiin itsesyytöksiin. Ratkaisevaa merkitystä ei ole ihmisten tuomiolla, kun varsinainen tuomari kaikessa on Herra.
(1 Kor 4:3) Paavali kirjoitti: Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni, sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra.
Sen sijaan sanoissa on voimaa, jos ne ovat Jumalan Sanoja. Kalamos huomauttaa, että julistaja itse voi kokea suurta heikkoutta ja vavistusta - Paavalin tavoin jopa julistamisen hetkellä. Ainoa auktoriteetti uskovalle ja myös julistajalle on Raamatun Sana. Kun Sanaa julistetaan tai tuodaan esille oikein, niin Pyhän Hengen voima vaikuttaa Sanassa. Kaiken kristillisen toiminnan keskus on Kristus ja kaiken julistuksen voimanlähde on evankeliumi riippumatta siitä, millaista heikkoutta julistaja tai todistaja saattaa itsessään tilanteessa kokea.
(Room 1:16) Paavali kirjoitti:Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
Jumalan valtakunnan voima ei suinkaan aina ole mitään koettavaa voimaa, eikä Jumalan voima ole siellä, jossa ihminen näyttäytyy vahvana ja ponnekkaana. Korintissa valtaan päässeet valhejulistajat kerskuivat voimastaan, Paavali kerskasi heikkoudestaan. Syvästi puhutteleva ja usein lainattu kohta on se, jossa Jumala sanoo Paavalille armon riittävän kaikkeen.
(2 Kor 12:9) Paavali kirjoitti: Ja hän sanoi minulle:
"Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa".
Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.
Tunnustekojenkin hetkillä kaikki liittyy totuuden Sanaan - vain evankelimi pelastaa ja tunnusteko viittaa aina Jeesuksen Kristuksen tarjoamaan ja lahjana vastaanotettavaan evankeliumin ilosanomaan. Mitä merkitystä on tunnusteolla, ellei samalla tuoda esille evankeliumia, joka voi pelastaa syntisen iankaikkiselta kadotukselta? Jumalan valtakuntaa ei kaupata pontevilla puheilla helppoheikkien toreilla. Meidän on tiedostettava, että me teemme kaiken Jumalan edessä.
(2 Kor 2:17) Paavali kirjoitti: Sillä me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme.
Haluammeko me todella, että Jumalan valtakunta vaikuttaa sisimmässämme, että Jeesus saa entistä enemmän tilaa meissä? Jos me haluamme, niin meidän on tultava täysin riippuvaisiksi Jeesuksesta ja Hänen Sanastaan - hengessämme olemme rutiköyhiä, meissä ei ole omasta takaa mitään hengellistä, ei mitään otollista Jumalalle. Kuinka helposti me lumoudummekaan Korintissa vaikuttaneiden julistajien kaltaisiin puhujiin ja puheisiin, joissa voimavaikutuksia korostetaan ohi Jumalan Sanan. Jeesuksen käyttämä sana "
autuas" tarkoittaa Jumalan siunaamaa, Jumalan hyväksymää.
(Luuk. 6:20) Luukas kirjoitti: Ja hän nosti silmänsä opetuslastensa puoleen ja sanoi:
"Autuaita olette te, köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta."
(Matt 5:3) Matteus kirjoitti:Autuaita ovat hengellisesti (hengessä) köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Me haluamme kokea itsemme voimakkaiksi ja hengessämme aina palaviksi. Meidän tulee elää Pyhässä Hengessä joka hetki, mutta helposti käy niin, että etsiessämme voimaa, menemme Korintin harhaopettajien lailla oman lihamme voimantuntoon, itsemme korostamiseen ja esitämme hengellisyyttämme tavalla, johon Korintissa vaikuttaneet valheveljet olivat langenneet. Siinä on suuri ero, mihin me ajatuksissamme suuntaudumme: meidän ei tule etsiä voimaa, vaan Kristusta. Kristuksen lähellä Hänen Pyhä Henkensä antaa meille voiman todistaa Vapahtajastamme.
Mielenkiintoinen ja paljon pohdintaa on aiheuttanut Kalamoksen lopussa mainitsema Johanneksen evankelimin kohta:
(Joh 2:22) Johannes kirjoitti:Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille:
"Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.
Tämä Pyhän Hengen puhaltaminen tapahtui ennen helluntaita, jolloin Pyhän Hengen voimakas läsnäolo ja täyteys valtasi opetuslapset. Olen Kalamoksen kanssa samaa mieltä, että jo tuona hetkenä, ennen helluntaita "Ja siitä hetkestä alkaen Jumalan Valtakunta eli vanhurskaus, rauha ja ilo Pyhässä Hengessä oli heissä". Pyhän Hengen voimaa me tarvitsemme todistaaksemme Kristuksesta, Jumalan valtakunnan todellisuutta. Helluntaina opetuslapset saivat kokea valtaisan Pyhän Hengen vaikutuksen ja ilosanoma Jumalan valtakunnasta lähti voimallisesti liikkeelle. Pyhän Hengen läsnäolon voimakkaalla kokemuksella helluntaina oli vain yksi tarkoitus: tehdä opetuslapsista rohkeita Jumalan valtakunnan todistajia.
(Ap.t 1:8) Luukas kirjoitti: vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka"
Huomautan vielä, ettei Paavalin kerskaama heikkouskaan ole mikään, mitä meidän tulee tavoitella. Paavalin kautta tapahtui voimallisia tunnustekoja ja hän sai konkreettisesti kokea myös Jumalan voimavaikutuksia. Jumalan valtakunnan todistajina me saa olla sitä, mitä me kulloisessakin tilanteessa olemme - koemme sitten heikkoutta tai jotain muuta. Tunnetiloista riippumatta Jumalan valtakuntaa tulee julistaa totuudellisesti ja rohkeasti. Me saamme luottaa siihen, että kaikessa vaikuttaa Jumalan armo.
(1 Kor 15:10) Paavali kirjoitti: Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani.
Esitän tässä muutaman ajatuksen tämän ketjun aloitukseen. Huomauttaessaan korinttilaisille, että Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa, Paavali viittaa Korintissa valtaan ja julistustehtäviin nousseisiin harhaopettajiin, jotka puhuivat voimallisen tuntuisesti ja vakuuttavasti. Noiden harhaopettajien sanoissa ei voinut olla Pyhän Hengen vaikuttamaa voimaa, koska julistus ei ollut totuuden Sanan mukaista. Paavali toteaa jopa suoraan, että kyseiset harhaopettajat ovat pöyhkeitä ja valheellisia.
Dramaattista oli, että korinttilaisten niellessä harhaopettajien sanoman, Paavali samalla mitätöitiin. Paavali pystyi kuitenkin seisomaan pystyssä, sillä hänen identiteettinsä ei nojannut ihmisten suosioon - vaikka Korintossa monet tuomitsivat Paavalin, niin hän vaelsi omatunto puhtaana joutumatta kohtuuttomiin itsesyytöksiin. Ratkaisevaa merkitystä ei ole ihmisten tuomiolla, kun varsinainen tuomari kaikessa on Herra.
:bible: [quote="(1 Kor 4:3) Paavali"] [color=#004000]Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni, sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra.[/color][/quote]
Sen sijaan sanoissa on voimaa, jos ne ovat Jumalan Sanoja. Kalamos huomauttaa, että julistaja itse voi kokea suurta heikkoutta ja vavistusta - Paavalin tavoin jopa julistamisen hetkellä. Ainoa auktoriteetti uskovalle ja myös julistajalle on Raamatun Sana. Kun Sanaa julistetaan tai tuodaan esille oikein, niin Pyhän Hengen voima vaikuttaa Sanassa. Kaiken kristillisen toiminnan keskus on Kristus ja kaiken julistuksen voimanlähde on evankeliumi riippumatta siitä, millaista heikkoutta julistaja tai todistaja saattaa itsessään tilanteessa kokea.
:bible: [quote="(Room 1:16) Paavali"][color=#004000]Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.[/color][/quote]
Jumalan valtakunnan voima ei suinkaan aina ole mitään koettavaa voimaa, eikä Jumalan voima ole siellä, jossa ihminen näyttäytyy vahvana ja ponnekkaana. Korintissa valtaan päässeet valhejulistajat kerskuivat voimastaan, Paavali kerskasi heikkoudestaan. Syvästi puhutteleva ja usein lainattu kohta on se, jossa Jumala sanoo Paavalille armon riittävän kaikkeen.
:bible: [quote="(2 Kor 12:9) Paavali"] [color=#004000]Ja hän sanoi minulle:[/color]
[color=#804000]"Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa".[/color]
[color=#004000]Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.[/color][/quote]
Tunnustekojenkin hetkillä kaikki liittyy totuuden Sanaan - vain evankelimi pelastaa ja tunnusteko viittaa aina Jeesuksen Kristuksen tarjoamaan ja lahjana vastaanotettavaan evankeliumin ilosanomaan. Mitä merkitystä on tunnusteolla, ellei samalla tuoda esille evankeliumia, joka voi pelastaa syntisen iankaikkiselta kadotukselta? Jumalan valtakuntaa ei kaupata pontevilla puheilla helppoheikkien toreilla. Meidän on tiedostettava, että me teemme kaiken Jumalan edessä.
:bible: [quote="(2 Kor 2:17) Paavali"] [color=#004000]Sillä me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme.[/color][/quote]
Haluammeko me todella, että Jumalan valtakunta vaikuttaa sisimmässämme, että Jeesus saa entistä enemmän tilaa meissä? Jos me haluamme, niin meidän on tultava täysin riippuvaisiksi Jeesuksesta ja Hänen Sanastaan - hengessämme olemme rutiköyhiä, meissä ei ole omasta takaa mitään hengellistä, ei mitään otollista Jumalalle. Kuinka helposti me lumoudummekaan Korintissa vaikuttaneiden julistajien kaltaisiin puhujiin ja puheisiin, joissa voimavaikutuksia korostetaan ohi Jumalan Sanan. Jeesuksen käyttämä sana "[color=#804000]autuas[/color]" tarkoittaa Jumalan siunaamaa, Jumalan hyväksymää.
:bible: [quote="(Luuk. 6:20) Luukas"] [color=#004000]Ja hän nosti silmänsä opetuslastensa puoleen ja sanoi:[/color]
[color=#804000]"Autuaita olette te, köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta."[/color][/quote]
:bible: [quote="(Matt 5:3) Matteus"][color=#804000]Autuaita ovat hengellisesti (hengessä) köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.[/color][/quote]
Me haluamme kokea itsemme voimakkaiksi ja hengessämme aina palaviksi. Meidän tulee elää Pyhässä Hengessä joka hetki, mutta helposti käy niin, että etsiessämme voimaa, menemme Korintin harhaopettajien lailla oman lihamme voimantuntoon, itsemme korostamiseen ja esitämme hengellisyyttämme tavalla, johon Korintissa vaikuttaneet valheveljet olivat langenneet. Siinä on suuri ero, mihin me ajatuksissamme suuntaudumme: meidän ei tule etsiä voimaa, vaan Kristusta. Kristuksen lähellä Hänen Pyhä Henkensä antaa meille voiman todistaa Vapahtajastamme.
Mielenkiintoinen ja paljon pohdintaa on aiheuttanut Kalamoksen lopussa mainitsema Johanneksen evankelimin kohta:
:bible: [quote="(Joh 2:22) Johannes"][color=#004000]Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille:[/color]
[color=#804000]"Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.[/color][/quote]
Tämä Pyhän Hengen puhaltaminen tapahtui ennen helluntaita, jolloin Pyhän Hengen voimakas läsnäolo ja täyteys valtasi opetuslapset. Olen Kalamoksen kanssa samaa mieltä, että jo tuona hetkenä, ennen helluntaita "Ja siitä hetkestä alkaen Jumalan Valtakunta eli vanhurskaus, rauha ja ilo Pyhässä Hengessä oli heissä". Pyhän Hengen voimaa me tarvitsemme todistaaksemme Kristuksesta, Jumalan valtakunnan todellisuutta. Helluntaina opetuslapset saivat kokea valtaisan Pyhän Hengen vaikutuksen ja ilosanoma Jumalan valtakunnasta lähti voimallisesti liikkeelle. Pyhän Hengen läsnäolon voimakkaalla kokemuksella helluntaina oli vain yksi tarkoitus: tehdä opetuslapsista rohkeita Jumalan valtakunnan todistajia.
:bible: [quote="(Ap.t 1:8) Luukas"] [color=#804000]vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka"[/color][/quote]
Huomautan vielä, ettei Paavalin kerskaama heikkouskaan ole mikään, mitä meidän tulee tavoitella. Paavalin kautta tapahtui voimallisia tunnustekoja ja hän sai konkreettisesti kokea myös Jumalan voimavaikutuksia. Jumalan valtakunnan todistajina me saa olla sitä, mitä me kulloisessakin tilanteessa olemme - koemme sitten heikkoutta tai jotain muuta. Tunnetiloista riippumatta Jumalan valtakuntaa tulee julistaa totuudellisesti ja rohkeasti. Me saamme luottaa siihen, että kaikessa vaikuttaa Jumalan armo.
:bible: [quote="(1 Kor 15:10) Paavali"] [color=#004000]Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani.[/color][/quote]