Hengellinen opettajuus ei ole tasa-arvokysymys

Lähetä vastaus

Vahvistuskoodi
Syötä koodi siten kuin se on näkyvillä. Huomioi kirjaisinkoko
Hymiöt
:agape: :bible2: :bible: :exclaim: :question: :arrow: :idea: :smile: :think: :thumbup: :wave: :clap: :confused: :cry: :sad: :surprised: :wink: :neutral: :redface: :rolleyes: :yawn: :bible3:
Lisää hymiöitä
BBCode on Käytössä
[img] on Käytössä
[flash] on Poissa käytöstä
[url] on Käytössä
Hymiöt ovat Käytössä
Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Hengellinen opettajuus ei ole tasa-arvokysymys

Re: Hengellinen opettajuus ei ole tasa-arvokysymys

Viesti Kirjoittaja kalamos » 10.06.2016 18:22

No, pappeudesta meillä tämän ketjun keskustelijoilla lienee yksimielisyys.
Mutta ketjun aiheesta eli hengellisestä opettajuudesta ehkä ei aivan.

Seurakunnan kokoontumista koskevassa opetuksessaan Korinttolaisille
Paavali ottaa ensin esille kielillä puhumisen.
Kukaan ei väittäne, että se ei kuuluisi myös naisille.
Sitten Paavali jatkaa profetoimiseen (julistamiseen) ja sanoo:

:bible:
Paavali (1 Kor 14:31) kirjoitti:Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen,
että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta.


Siis kaikki profetoivat eli julistavat Pyhässä Hengessä niin,
että kaikki saavat opetusta.

Re: Hengellinen opettajuus ei ole tasa-arvokysymys

Viesti Kirjoittaja Natanael » 09.06.2016 10:05

Näyttää siltä, että tämä ketju on omalta osaltani tulossa määränpäähänsä. Laittamatta enää tähän siteerauksia totean vielä kerran, että Jumalan Sana rajaa hengellisen opettajuuden miehille koskevaksi tehtäväksi silloin, kun opettaminen tapahtuu seurakunnan yleisissä, yhteisissä kokoontumisissa. Naisen opettajana toimiminen on kanavoitava muihin tilaisuuksiin ja yhteyksiin. Kuka tahansa seurakuntalainen voi kutsusta pitää puheenvuoron seurakunnan kokouksissa, mutta päätehtävä Raamatun opettamisessa kuuluu yksinomaan miehelle – Paavali tuo tämän hyvin yksiselitteisesti esille. Perusteltuaan luomisjärjestyksestä lähtien sitä, että opetustehtävä seurakunnassa kuuluu miehelle Paavali seuraavassa luvussa kuvailee, millainen on sitten se mies, joka sopii seurakunnan kaitsijan tehtävään. Kirje etenee sujuvana jatkumona (erityisen tärkeää tällainen jatkumo, johdonmukainen eteneminen on Vuorisaarnaa luettaessa) . Kaikki eivät sovi vastuuopettajiksi eivätkä kaikki miehet kaitsijaksi. Tässä vaiheessa en voi olla mainitsematta, että olen hyvin kiitollinen niille joillekin naisille, joiden syvällinen Raamatun opetus on rohkaissut ja ilahduttanut minua oikeassa yhteydessä annettuna.

Pohdin hieman sitä, kuinka opilliset muutokset ylipäätänsä seurakuntaelämässä tapahtuvat. Tämä pätee niin naisen asemaan opetus- ja julistustehtävissä kuin moniin muihinkin käytännön asioihin, joissa kristityt ovat ajan myötä luopuneet Jumalan Sanan selkeistä ohjeista.
Ensin minun on annettava täsmennys. Aikaisemmin toin esille, että naisen tulee alistua seurakunnan toiminnasta vastaavalle miehelle ja seurakunnan vanhemmistolle tehtävien suorittamisen suhteen. Kaikkien meidän tulee alistua kaikissa asioissamme Jumalalle. Seurakuntien miesvaltaiset johtajistot ovat erityisesti viime vuosikymmenien aikana antaneet laajalti periksi tälle maailmalle ja suvaitsevaisuuden nimissä hyväksyneet Raamatun vastaisia ilmiöitä yksi toisensa perästä. Luopumuksen ajan lisääntyneet ilmiöt ovat uskoville suuri murheen aihe. Moni nainen on ottanut pastorin ja opettajan viran vastaan sen vuoksi, koska seurakunnan johto on hänet tehtävään valinnut. Kunnioitan suuresti niitä muutamia tuntemiani naisia, jotka ovat julkisesti kertoneet torjuneensa tarjotun tehtävän perustellen sen Jumalan Sanalla. Voimme luopua hyvästä asemasta ja kunniasta nöyrtyessämme kaikkivaltiaan Jumalan edessä.

:bible:
Luukas (Ap.t 5:29) kirjoitti:Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.”


Molemmat sukupuolet kohtaavat seurakuntien linjausten edessä saman ongelman omassatunnossaan, on sitten kyseessä työntekijä tai muu seurakuntalainen. Voinko elää ja toimia niiden päätösten kanssa, jotka uskovien piirissä laajalti ja pitkän ajan valossa ovat epäraittiita ja Raamatun Sanan vastaisia. Sanaan turvaava veli tai sisko Kristuksessa joutuu käytännössä aina kohtaamaan tämän syytöksen: ”Etsit turhaan täydellistä seurakuntaa. Jos sellaisen löydät, niin mentyäsi siihen, se ei enää ole täydellinen”. Jumalaan Sanaan luottava on todellisuudessa kipeästi tietoinen omasta heikkoudestaan ja syntisyydestään. Hänhän uskoo Jumalan Sanaan myös silloin, kun Sana puhuu hänen omista synneistään. Omantunnon kristitty kokee suurta ahdistusta joutuessaan opillisten syiden tähden erilleen siitä yhteisöstä, jonka tulisi häntä eniten tukea ja rohkaista seuraamaan Sanan Herraa. Naisten nouseminen pastoreiksi ja papeiksi on ollut monille veljillemme liikaa ja useat hyvin tuntemani Herraa palvelevat miehet ovat lähteneet muihin tehtäviin. Surullista on ollut nähdä, että uskollisimmat paimenet ajetaan muualle.

Tässä lyhyesti ajatukseni siitä, kuinka opilliset muutokset ja luopuminen Jumalan Sanan ilmoituksesta tapahtuvat. Pieni ryhmä alkaa ensin ajaa uudistusta, joka heidän mielestään sopii paremmin nykyaikaan ja vanhaa käytäntöä pidetään omaan aikaansa ja kulttuuriinsa sidottuna. Paavalin kirjeiden sanomaa ei pidetä ikuisena Jumalan pyhänä Sanana, vaan ”paavalilaisena kulttuuriin sidottuna sen ajan käsityksenä”. Alkuvaiheessa suurin osa uskovista kauhistelee ja torjuu muutoksen Kirjoitusten vastaisena. Runsaan kymmenen vuoden kuluttua keskustelu laimenee ja uusi käytäntö on ajettu sisään seurakuntaan. Pieni Raamattuun sitoutuvaa ryhmää pidetään jyrkkänä, kovana ja rakkaudettomana – Raamatun selvää kannanottoa ei pidetä enää Jumalan antamana kehotuksena, vaan pienen vanhakantaisen ryhmän itsepintaisena väitteenä. Näin on tapahtunut kansankirkossa naispappeuden suhteen ja monissa vapaissa suunnissa naispastoreiden suhteen. Jaloinkaan uskova ei noin vain alistu ja hyväksy Jumalan tahtoa, kun vastassa on valtaenemmistö sekä inhimillisen rakkauden ja yhteishengen vaativat tuulet.

:bible:
Paavali (Room 8:7) kirjoitti:sen tähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.


Muistan lukeneeni Helsingin Sanomista jutun, jossa toimittaja aikoinaan haastatteli Oulun piispa Olavi Rimpiläistä, joka puolusti raamatullista pappeutta. Kuvaavaa on, että heitä usein nimitetään naispappeuden vastustajiksi. Nimi antaa mielikuvan kaiken hyvän ja oikean vastustajasta, joka Raamatun mukaan on itse sielunvihollinen ”veljiemme syyttäjä”. Toimittaja odotti kohtaavansa jyrkän ja kovapintaisen miehen, mutta vastassa oli yllättäen ystävällinen ja rauhallinen piispa, jolta toimittaja oli kysynyt: ”Kuinka on mahdollista, että monet tulkitsevat Raamatun hyväksyvän naispappeuden, jos se kerran Raamatussa selvästi torjutaan?” Tähän Rimpiläinen oli vastannut:

No, sitähän minnää ihmettelen


Omalta osaltani keskustelu tästä aiheesta päättyy tältä erää tähän.

Re: Hengellinen opettajuus ei ole tasa-arvokysymys

Viesti Kirjoittaja kalamos » 08.06.2016 08:35

Kysymykseni olivat - kuten mainitsin - retorisia.
On täysin selvää, että nämä naiset ovat opettaneet ja saarnanneet ja julistaneet
Jumalan tehtävänannon mukaisesti.
Aivan samoin kuin Herra antoi ensimmäisen julistustehtävän ylösnousemuksestaan naisille.

Monesti on hyvä lukea pari riviä eteenpäin tekstikatkelmaa, ja asia selviää lopullisesti.
Paavali jatkaa esillä olleessa Timoteuskirjeen kohdassa näin:

:bible:
Paavali (1 Tim 3:1) kirjoitti:Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan ...


Hengellinen opettajuus ei ole rajattu vain miehille.
Mutta seurakunnan kaitseminen on.
Mies on perheen pää ja pappi.
Samoin on seurakuntaperheen kanssa.

Mutta jotta en enempää toistaisi itseäni
pyydän lukemaan aiemman viestini

Re: Hengellinen opettajuus ei ole tasa-arvokysymys

Viesti Kirjoittaja Natanael » 06.06.2016 16:05

Kiitos kommenteista Witness ja kalamos!

Jotta tulisin oikein ymmärretyksi, niin toistan kahta tärkeää pääkohtaa edellisestä kommentistani. Ensiarvoisen tärkeää on nähdä se, että Paavali torjuu jyrkästi naisen toimimisen opettajana silloin, kun seurakunta kokoontuu yhteen yleiseen kokoukseen. Uudessa Testamentissa ei ole tästä linjauksesta yhtään poikkeusta. Toisaalta Jumalan Sana ei rajoita profetoimisen tai opettamisen armolahjaa vain miehille kuuluvaksi, vaan sen voi saada yhtä hyvin nainenkin. Kaiken edellä olevan esitin jo aiemmassa viestissäni. Tämä näkyi VT:n naisprofeettojen kohdalla ja edelleen se näkyy Jeesuksen seuraajien keskuudessa. Käytännössä oikea tapa on se, että seurakunnan paimen ja vanhemmisto, jotka ovat miehiä, valvovat ja ohjaavat julistamiseen liittyviä lahjoja omaavia miehiä ja naisia toimimaan oikealla tavalla ja oikeissa yhteyksissä. Tällaisessa rakkaudellisessa alamaisuudessa naisella on oikeus pitää puheenvuoroja hengellisissä tilaisuuksissa.

Summa summarum:

1. Jumalan Sana kieltää naista opettamasta yleisessä seurakunnan kokouksessa ja ottamasta hallintavaltaa Jumalan Sanan opettamisen suhteen. Vastuu ja pääopetus on miehelle kuuluva tehtävä.

2. Nainen, jolla on julistamiseen liittyviä armolahja, tulee ohjata puhumaan ja opettamaan oikeissa yhteyksissä. Raamattu ei halua hiljentää kenenkään Jeesuksen seuraajan suuta julistamasta evankeliumia oikeaoppisesti. Sanaa julistavan naisen on alamaisena suostuttava seurakunnan toiminnasta vastaavien miesten ohjaukseen.

Vain tällä tavalla järjestettynä mies voi kantaa hänelle kuuluvan seurakunnallisen opetusvastuun ja valvoa annettua opetusta.
Yllä olevat lähtökohdat mielessä pitäen voin lähteä purkamaan saamaani palautetta. Otan ensiksi esille kolme kohtaa Witnessin kirjoituksista:

witness kirjoitti:Olen viime aikoina tullut hengessäni murheelliseksi siitä, kun yhä useammin nainen nousee sekä julistamaan, todistamaan, opettamaan että saarnaamaan.


Tämä viime aikojen murheesi on Jumalan mielen mukaista . Sanot aivan oikein, että koet murhetta ”hengessäsi”, sillä Pyhä Henki sitoutuu aina Jumalan Sanaan ja siitä poikkeaminen aiheuttaa hengessämme murhetta. Ymmärrän niin, että murheesi nousee siitä, että nainen on ottanut väärän aseman seurakunnallisessa opetustehtävässä.

witness kirjoitti:Olen suhtautunut varauksella naisjulistajiin, mutta ehkä voisin jo vähäsen höllätä. Jotkut naisjulistajat kun ovat tuoneet esiin sen, mihin asti on soveliasta 'julistaa', ja siinä on vahvasti ollut tuo pointti, 'ettei saa vallita miestä(än)'.


Sinulla, Witness, ja kaikilla meillä Jeesuksen seuraajilla on oikeus höllätä käsityksiämme kahdesta syystä. Jos käsityksemme on ollut lihallisen jyrkkä ilman Pyhän Hengen antamaa viisautta, niin meidän tulee höllätä otettamme. Tällaisesta lihallisesta jyrkkyydestä käytetään nimitystä lakihenkisyys – käsitys ei ole tällöin perustunut Jumalan Sanaan, joka on pyhä ja oikea, vaan meidän ylikireään omavaltaiseen tulkintaamme koettaessamme olla Jumalan ja ihmisten edessä hurskaita. Toinen syy höllätä käsityksiämme on yksinkertaisesta se, että olemme olleet väärässä. Olemme saattaneet tulkita jotain Raamatun kohtaa näkemättä asiayhteyttä, olemme saaneet asiasta väärää opetusta tai pahimmassa tapauksessa olemme jonkin harhaopin lumoissa. Jokaisen uskovan tulisi kasvaa armossa ja Jumalan Sanan tuntemisessa – kun uutta totuutta avautuu, meidän tulee luopua kaikesta sellaisesta, joka uuden tiedon valossa ei ole Jumalan tarkoittamaa totuutta. Kasvua ja Raamattuun syventymistä tarvitaan, sillä olemme kaikki erehtyväisiä – syventyessämme Sanaan monet, aivan uskoon tulomme aikaiset, käsityksemme voivat muuttua.

:bible:
Pietari (2 Piet 3:18) kirjoitti:ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään.


witness kirjoitti:Arvostan veljiä, joilla on rohkeus julistaa Sanaa niin kuin se on kirjoitettu, mutta taipua omien tulkintojen edessä, ja olla sovittamatta uskonnollisuuden yhden koon kaapua ylleen.


Jokainen julistaja ja opettaja joutuu hyväksymään sen tosiasian, että me joudumme myös tulkitsemaan Raamattua. Muutenhan opillisia erimielisyyksiä ei Raamattuun uskovien keskuudessa pääsisi syntymään. Harhaan mennään jo silloin, ellemme osaa erottaa, mikä Raamatun kohta on tarkoitettu tietylle ihmisjoukolle tiettynä aikana ja mikä kohta on kehotusta kaikille uskoville kaikkina aikoina. Aidoilla kristillisillä seurakunnillakin on huomattavia erilaisia opillisia näkemyksiä monista tärkeistäkin raamatullisista asioista. Suurin vaara piilee kuitenkin siinä, että uskovat luopuvat Jumalan selvistä totuuksista yleisen, maallistuneen tulkintatavan edessä. Läpi vuosisatojen on ymmärretty yhtenevästi, että naisen tulee olla miehelle alamainen sekä seurakunnassa, että perheessä. Jos jonkun tuore tulkinta poikkeaa selvästi yleisestä, perinteisestä, uskovien yhdessä vuosisatojen ajan laajalti hyväksymästä totuudesta, on syytä olla varovainen – maailmallisuuden henki saattaa puhaltaa tavalla, joka miellyttää uskonnollista kuulijaa.

:bible:
Johannes (1 Joh 4:1,5) kirjoitti:Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. He ovat maailmasta; sen tähden he puhuvat, niin kuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä.


Niin kovin helposti kristikansa mukautuu nykyajan vaatimuksiin. Naisten nouseminen pastoreiksi, papeiksi, piispoiksi ja opettajiksi on yksi esimerkki. Jos tätä mukautumista ei perustella Jumalan armollisella, kaiken suvaitsevalla, rakkaudella, niin sitten Jumalan Sana istutetaan väkivalloin nykyajan käsityksiin sopivaksi. Uskovat joutuvat kokemaan monenlaista ahdistusta maailmallisuuden vyöryessä päälle. Sanaan turvautuva leimataan kovaksi, jyrkäksi ja rakkaudettomaksi. Mainitsemasi ”uskonnollisuuden yhden koon kaapu” on nimensä mukaisesti vain niille sopiva, jotka ovat vain uskonnollisia. Uskonnollinen ihminen pitää evankeliumista siinä mielessä, että Jumala rakastaa meitä kaikkia ja armahtaa meitä kaikkia. Hän on kuitenkin jäänyt uskonnollisuuteensa, eikä hän ole kohdannut Herraamme ja Vapahtajaamme; ahtaalla portilla uskonnollisuutemme kaapu riisutaan pois. Uskonnollista kaapua pitävä on maailmasta ja vaikka hän ei sitä tiedostakaan - hänhän näyttäytyy hyvänä kristillisenä ihmisenä - niin tosiasiassa hän vihaa uskovaa ja Jumalan totuudellista Sanaa.

:bible:
Paavali (Room 12:2) kirjoitti:Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.


Kalamos kyseli kahta asiaa:

kalamos kirjoitti:
Rikkoivatkohan nämä uskonsankarit Jumalan Sanan ilmoitusta vastaan!
Olisiko Ensimmäisen Timoteuskirjeen sanoma voinut jäädä heiltä huomaamatta!
Vai olisiko mahdollista, että Paavalin viesti ei auennutkaan heille siten,
että heidän olisi kieltäydyttävä julistamisesta ja opettamisesta ja saarnaamisesta.

Mitä teen heidän kirjoittamilleen kirjoille kirjahyllyssäni!
Onko oikein, että minä uskovana miehenä luen heidän opetustaan Jumalan Sanasta!
Entä äänitteet, joissa on heidän saarnojaan, mitä minun kuuluisi niille tehdä,
jotta pysyisimme Jumalan Sanan mukaisessa järjestyksessä!


1. Eivät rikkoneet, jos he julistivat Raamatun Sanan ja järjestyksen mukaisesti. Tutkikoon jokainen itseään ja julistajia rukouksessa sydän ja Raamattu avoinna. Moni nainen on rikkonut Jumalan tahtoa ja sivuuttanut tyystin Timoteuskirjeessä olevan totuuden. Moni mies on rikkonut julistajaksi nousemalla Jumalan tahtoa ja lähtenyt julistajaksi vääristä motiiveista oman kunnian, arvostuksen tai aseman tuoman hyödyn vuoksi – moni nykyajan miesjulistaja julistaa väärin kuulijoiden korvasyyhyyn ilman ahdasta porttia ja kaitaa tietä – raatelevat sudet ovat Raamatun ilmoituksessa juuri miehiä.

:bible:
Luukas (Ap.t 20:29-30) kirjoitti:Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.


2. On aivan oikein lukea niitä, jos ne vain ovat raamatullisia ja sinua kaikella tavalla rakentavia. Voit kuunnella myös äänitteitä, jotka kirkastavat Jeesusta Kristusta Vapahtajanamme ja Herranamme. Jumalan totuudellinen Sana vaikuttaa aina siellä, missä sitä oikein julistetaan ja kirjoitetaan. On suurta nöyryyttä ottaa vastaan Jumalan Sanan totuus, joka usein tekee kipeää, paljastaa syntiämme, kehottaa meitä anteeksiantoon ja asioiden korjaamiseen sekä tekemään joitain konkreettista lähimmäistemme hyväksi. Ilman tällaista nöyryyttä me emme osaa arvioida oikein meidän erilaisia rooleja seurakunnallisissa tehväsissäkään.

:bible:
Johannes (17:17) kirjoitti:Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.


P.S. Olen kokenut niin, että Witnessillä on arka tunto Jumalan Sanan edessä ja hänen blogimerkintänsä ovat olleet hyvää luettavaa. Voit toki, Witness, kirjoittaa ja puhua Sanaa, kun se vain tapahtuu oikeassa järjestyksessä. Iloitsen siitä, että sinulla on ilmeisiä lahjoja siihen!

Re: Hengellinen opettajuus ei ole tasa-arvokysymys

Viesti Kirjoittaja kalamos » 05.06.2016 12:10

witness kirjoitti:
Joitakin vuosia sitten olin esirukoiltavana, jossa lähinnä siunattiin. Se oli asiallista, ja penkkiin poistuessani saarnaaja sanoi, että hän ei ole oikein varma, mutta rukoillessaan hän käsitti, että olisin evankelista ja opettaja yhtäaikaa samalla ihmetellen, miten se voi olla mahdollista (naiselle)?


Kyllä sinun kirjoituksistasi näkyy,
että sinulla on armoitus opettaa meitä muita Kristuksen ruumiin jäseniä eli seurakuntaa.

Ja ihan varmasti sinulla on myös armoitus evankeliumin julistamiseen.
Kunpa jotenkin saisin tämän foorumin kosketuksiin myös niihin ihmisiin,
jotka eivät vielä ole kosketuksissa Jeesuksen kanssa.

Ja sokerina pohjalla sinulla on tuo ihmeellinen armoitus,
josta olet antanut maistiaisia meille osiossa Runo

Ja sitten on tuo blogisi, joka saa minut aivan sanattomaksi.
On kuin sinun käteesi olisi annettu sellainen mustekynä,
jossa on monta eriväristä säiliötä.

Olen todella iloinen siitä,
että käytät käytät armolahjojasi myös tällä foorumilla.

Re: Hengellinen opettajuus ei ole tasa-arvokysymys

Viesti Kirjoittaja עֵד » 03.06.2016 09:42

Taidollisia kirjoituksia veljiltä, sano.

Olen suhtautunut varauksella naisjulistajiin, mutta ehkä voisin jo vähäsen höllätä. Jotkut naisjulistajat kun ovat tuoneet esiin sen, mihin asti on soveliasta 'julistaa', ja siinä on vahvasti ollut tuo pointti, 'ettei saa vallita miestä(än)'.

Joitakin vuosia sitten olin esirukoiltavana, jossa lähinnä siunattiin. Se oli asiallista, ja penkkiin poistuessani saarnaaja sanoi, että hän ei ole oikein varma, mutta rukoillessaan hän käsitti, että olisin evankelista ja opettaja yhtäaikaa samalla ihmetellen, miten se voi olla mahdollista (naiselle)? Arvostan veljiä, joilla on rohkeus julistaa Sanaa niinkuin se on kirjoitettu, mutta taipua omien tulkintojen edessä, ja olla sovittamatta uskonnollisuuden yhden koon kaapua ylleen.

Re: Hengellinen opettajuus ei ole tasa-arvokysymys

Viesti Kirjoittaja kalamos » 03.06.2016 09:22

Erittäin tukeva kommentti jälleen kerran Natanaelilta.
On hieno asia, kun aina laitat esiin myös kohdan Raamatusta,
johon kirjoittamasi katkelma perustuu.

Kun ajattelen joitakin edesmenneitä ja elossa oleviakin naisjulistajia,
niin minua kyllä hiukan kauhistaa ajatus siitä,
että heidän ei olisi sallittu julistaa ja opettaa ja saarnata.
Mitä olisikaan Suomen kansa menettänyt.
Kuinka monta syvältä pelastunutta ihmistä olisi jäänyt pelastumatta.

Rikkoivatkohan nämä uskonsankarit Jumalan Sanan ilmoitusta vastaan!
Olisiko Ensimmäisen Timoteuskirjeen sanoma voinut jäädä heiltä huomaamatta!
Vai olisiko mahdollista, että Paavalin viesti ei auennutkaan heille siten,
että heidän olisi kieltäydyttävä julistamisesta ja opettamisesta ja saarnaamisesta.

Mitä teen heidän kirjoittamilleen kirjoille kirjahyllyssäni!
Onko oikein, että minä uskovana miehenä luen heidän opetustaan Jumalan Sanasta!
Entä äänitteet, joissa on heidän saarnojaan, mitä minun kuuluisi niille tehdä,
jotta pysyisimme Jumalan Sanan mukaisessa järjestyksessä!

He muuten opettivat juuri niinkuin Paavalikin,
että nainen ei saa vallita miestään.

Huutomerkillä varustetut kysymykset olivat retorisia.
Jonkinasteisia herätyshuutoja.

Minä olen vakuuttunut siitä,
että nämä naiset ovat palvelleet Jumalaa siinä tehtävässä,
johon Jumala oli tai on heidät kutsunut.

Re: Hengellinen opettajuus ei ole tasa-arvokysymys

Viesti Kirjoittaja Natanael » 30.05.2016 16:14

witness kirjoitti:Olen viime aikoina tullut hengessäni murheelliseksi siitä, kun yhä useammin nainen nousee sekä julistamaan, todistamaan, opettamaan että saarnaamaan.


Murheesi on ymmärrettävä, sillä hyvin monissa seurakunnissa on naispastoreita, naispappeja ja kansankirkossa myös naispiispa. Kristikunnassa on vuosisatojen ajan asia nähty niin, että Jumalan tahto on, että seurakunnan opettamisesta huolehtii mies. Radikaali muutos on tapahtunut vasta viime vuosikymmeninä; samaan aikaan, kun luopumus on muutenkin edennyt kristikunnan keskuudessa – tämä ei tarkoita sitä, etteikö luopumuksen aikoja olisi aikaisemminkin ollut, mm. keskiajan pimeinä aikoina. En voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että entistä vähemmän on niitä uskovia, jotka elämässään ojentautuvat Jumalan Sanan mukaan. Jumalan Sana ei ole enää ehdoton auktoriteetti senkään suhteen, miten eri tehtävät seurakunnassa jakaantuvat miehen ja naisen kesken.

Tasa-arvosta tässä ei ole missään nimessä kysymys, vaan Jumalan antamista erilaisista tehtävistä. Jumala on kaikin puolin hyvä ja Hän arvostaa miestä ja naista yhtä paljon. Perustelut naisen aseman muuttamiseksi ovat perustuneet pitkälti kuitenkin juuri tasa-arvovaatimuksiin ja tähän on haettu tukea Raamatusta irrottamalla jakeita asiayhteydestä. Seuraavaa jaetta on usein käytetty, vaikka kyseessä oleva kohta puhuu yhteydestämme Kristukseen, siitä, että kaikki uskovat riippumatta sukupuolestaan tai muustakaan ulkoisesta tekijästä ovat yhtä Kristuksessa.

:bible:
Paavali (Gal 3:28) kirjoitti:Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.


Saarnaajan ja opettajan tehtävän kuuluminen miehelle perusteluineen näkyvät selkeästi ja ymmärrettävästi 1. Timoteuksen kirjeessä:

:bible:
Paavali (1 Tim 2:9) kirjoitti:niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla, vaan hyvillä teoilla, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi. Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen. Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.


Yritän selventää asiaa alkukielestä, kreikasta, vaikka en lähde tähän kreikankielisiä sanoja suoraan siteeraamaan. Kehotuksessa ”en salli” on jyrkkä torjunta, jossa torjutaan jotain sellaista, mitä toinen itse asiassa haluaa. Tämä voisi verrata pienelle lapselle tulevaa rajoitusta tyyliin: ”Minä en salli, että menet yksin vilkasliikenteisen kadun yli”. On huomattava, että vaikka tätä sanaa ei muualla Raamatussa aivan tässä tarkoituksessa tavata, niin Raamatun ulkopuoliset lähteet osoittavat ”sallia” –sanan vastaavan käytön. Raamattu osoittaa heti luomiskertomuksen jälkeisessä lankeemuksessa, että naisella on taipumus hallita miestä. Paavalin käyttämä voimakas torjunta on välttämätön viestin perille menemiseksi.

:bible:
Mooses (3:16) kirjoitti:Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva."


Alkukielessä, hebreassa, naisen halusta puhuttaessa viitataan kyseisellä sanalla hallitsemisen haluun. Jo syntiin lankeemuksessa nainen ottaa johtavan, aktiivisen roolin puhuessaan käärmeen hahmossa olevan sielunvihollisen kanssa. Voimme toki huomioida, että miksi mies, Adam, jättäytyi sivummalle; oliko Adam historian ensimmäinen ”sohvaperuna”? Yhtä kaikki, olennaista seurakunnallista opetustehtävää pohdittaessa on nähdä, että nainen otti määräävään roolin. Nykypäivän seurakuntaelämässä naisten vyöryminen julistus- ja opetustehtäviin on samaa väärää roolia; samalla julistus on laajalti vesittynyt yleisen sosiaalisen rakkauden ja suvaitsevaisuuden puheeksi, kun aidossa evankeliumin julistuksessa tulisi aina olla mukana sekä laki, että armo.

On tärkeää ymmärtää, että Paavali torjuu jyrkästi naisen julistamisen opettajana silloin, kun seurakunta kokoontuu yhteen yleiseen kokoukseen. Missään kohtaa Uudessa Testamentissa nainen ei toimi opettajana eikä julistajana seurakunnassa. Raamattu ei sen sijaan sano, etteikö naisella voisi olla profeetallista lahjaa tai opettamiseen liittyvää armolahjaa. Tällainen profeetallinen lahja näkyi VT:n naisprofeettojen kohdalla ja edelleen Jumala voi antaa naiselle profetoimisen armolahjan. Sitä tulee kuitenkin käyttää muissa yhteyksissä, kuin seurakunnan yleisessä, yhteisessä kokoontumisessa.

Meidät eksyttää helposti se, että moni julistajana toimiva mies ei ole lahjoiltaan julistaja ja moni mies opettaa myös epäraamatullisesti. Valitettavan usein julistaja esittää selvää harhaoppia; niin tapahtui Korintossakin, jonka seurakunnallisiin johtotehtäviin päässeitä Paavali kutsuu suoraan valheveljiksi.

Julistajiksi sopimattomien saarnamiesten tilalla tulisi olla päteviä, Jumalan Sanaa totuudessa ja rakkaudessa julistavia miehiä. Me emme saa turhentaa Jumalan tahtoa sellaisella perusteella, että joku nainen on hyvä puhuja, joten nostetaan hänet seurakunnan pastoriksi. Naisella on oma paikkansa toimia Herralta saamillaan armolahjoilla mm. pyhäkoulussa, kotiseuroissa, pienpiireissä jne. Koko ajan on pidettävä mielessä yleisessä seurakunnan kokouksessa naisia koskeva jumalallinen järjestys: 1. ”oppikoon hiljaisuudessa” – nainen ei opeta, 2. ”kaikin puolin alistuvaisena” – nainen ei saa ottaa valta-asemaa opetuksen, eikä seurakunnan toiminnan suhteen.
Saarna- ja opetusviran kuulumisesta vain miehelle saatetaan joskus torjua esimerkiksi seuraavan Raamatun kohdan avulla. Kuten usein, myös tässä perustelussa asiayhteys ratkaisee.

:bible:
Luukas (Ap.t 18:26) kirjoitti:Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa. Mutta kun Priskilla ja Akylas olivat häntä kuunnelleet, ottivat he hänet luokseen ja selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien.

Akylaan vaimo Priskilla selvitti yhdessä miehensä Akylaan kanssa kotiin kutusumalleen julistajalle tarkemmin ”Jumalan tietä”. Kuten asiayhteydesstä selvenee, kysymys ei ole seurakunnallisesta yleisestä kokouksesta ja meille pitäisi olla selvää, että kaikilla uskovilla on oikeus kertoa Raamatun totuuksista syventävästi henkilölle, joka ei ole vielä Sanassa kovin kauan kasvanut.
Monet korostavat vapautta Kristuksessa, jolla he torjuvat Jumalan Sanan lain ja selvätkin kehotukset. Vapaus Kristuksessa on kuitenkin Hengen vapautta, eikä lihan (oman mielemme mukaista) vapautta. Valinnan vapaus tarkoittaa uskovalle Jumalan Sanan viitoittamaa vapautta seurata Herraamme, eikä vapautta tehdä oman itsekkään ajattelumme mukaisia ”nykyajan vaatimuksilla” ryyditettyä päätöksiä. Oli sitten asiana naisen asema seurakunnassa, samaa sukupuolta olevien parisuhteet, sinkkujen seksuaalisuhteet tai muut sellaiset asiat, jotka nykyajan kristillisyydessä yhä useammin torjutaan aikansa eläneinä totuuksina.

:bible:
Paavali (Gal 5:13) kirjoitti:Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.


Painotan vielä luomiskertomuksen antamaa lähtökohtaa. Miehen vanhatestamentillinen pappeus sekä uusitestamentillinen seurakunnan paimenen, julistajan ja johtajan virka kuuluvat miehelle Jumalan antaman luomisjärjestyksen perusteella. Nainen tarvitsee yläpuolelleen miehisen auktoriteetin. Miehen ehdoton auktoriteetin tulee olla Jumala ja hänen on toimittava naista kohtaan rakastavasti ja kunnioittavasti. Vaimon alamaisuutta korostettaessa ei useinkaan huomioida sitä, että jokaisen tulee olla lähimmäisilleen oikealla tavalla alamainen, myös miehen vaimolleen tai naislähimmäiselle. Miehen tulee rakastaa ja ottaa huomioon naisen tarpeet, kuunnella häntä ja tukea häntä. Palvelevassa rakkaudessa miehen tulee toimia epäitsekkäästi ja alistaa itsekkäät halunsa rakkaudesta lähimmäiseen. Kehotus yleiseen alamaisuuteen asenteissamme koskee meitä kaikkia.

:bible:
Paavali (Ef 5:21) kirjoitti:Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa.


Jumalan Sanassa on meidän turvamme, jossa voimme vahvistua ja säilyä uskossa sekä rakkaudessa. Tällaisen Sanan Jumala antaa myös naiselle sen jälkeen, kun Hän on torjunut naisen opetusviran. Monilla naisilla on elämässään paljon suurempi tehtävä, jota miehen on vaikea edes kuvitella tai sisäistää. Tämä tehtävä on toimia lasten synnyttäjänä, lasten varhaisen vaiheen läheisimpänä kasvattajana, esirukoilijana ja holhoojana. Kaikki me pelastumme yksin armosta, Kristuksen sovitustyön perusteella. Nainen pelastuu = vapautuu syntiinlankeemuksessa tapahtuneesta väärän vallan ottamisen ”stigmasta” juuri äidillisessä tehtävässään ja roolissa. Tällaisesta vapautumisesta on kirjeessä Timoteukselle kysymys. Tiedämme, että äidin osan nainen saa vain, jos Jumala sen hänelle suo. Tällainen rooli on kuitenkin hyvä jokaisen naisen tiedostaa – jokaiselle on tärkeintä pysyä uskossa ja rakkaudessa Vapahtajaamme. Jos rakastamme Jeesusta, olemme kuuliaisia Hänen Sanalleen.

:bible:
Paavali (1 Tim 2:15) kirjoitti:Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.

Re: Hengellinen opettajuus ei ole tasa-arvokysymys

Viesti Kirjoittaja kalamos » 28.12.2015 18:33

witness kirjoitti:Evankelista on aika laaja käsite; tunnen monia evankelistoja (naisia), joilla on armoitus julistaa ja heillä on armolahjoja kutsumuksensa työkaluina. Evankelista ei kuitenkaan toimi ohi paimenen, vaan pysyy 'reviirillään'.

Olisiko pointtina 'alamaisuus' eli joudumme tässä kohden palaamaan alkuun, aina paratiisiin asti.

Alamaisuus on Jumalan Hengen vaikuttama asenne erotuksena lihallisesta alistamisesta/alistumisesta miehen tahdosta.


Tuo tekstisi näyttäisi viittaavan tähän kohtaan Raamatussa:

:bible:
Paavali (1 Tim 2:11-13) kirjoitti:Oppikoon nainen hiljaisuudessa,
kaikin puolin alistuvaisena;
mutta minä en salli, että vaimo opettaa,
enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.
Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva ...


Tuon kohdan pointtina todellakin on alamaisuus.
Miehen kuuluu kantaa vastuu perheen päänä - myös perheen pappina.

Ja varmaan tuolla perusteella voidaan ajatella niinkuin sinä ilmeisestikin ajattelet,
että myös isomman yksikön eli paikallisseurakunnan päänä pitäisi olla mies.
Ja Paavali sitten jatkaakin tuossa kohden sanoen:

:bible:
Paavali (1 Tim 3:2-5) kirjoitti:Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton,
yhden vaimon mies,
raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee
ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;
sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa,
kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?


Ketjun avauksessasi viittasit tähän kohtaan:

:bible:
Paavali (Gal 3:26-28) kirjoitti:Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut,
olette Kristuksen päällenne pukeneet.
Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista,
ei ole orjaa eikä vapaata,
ei ole miestä eikä naista;
sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.


Siis Jumalan lapsia. Jeesuksen opetuslapsia.
Raamattu puhuu myös naispuolisista opetuslapsista.

Varmasti haluat toimia edellä esillä olleen Priskillan esimerkin mukaan,
jos havaitset vaikkapa kalamoksen olevan tarkemman tiedon tarpeessa jossakin asiassa.

Re: Hengellinen opettajuus ei ole tasa-arvokysymys

Viesti Kirjoittaja עֵד » 27.12.2015 19:54

Evankelista on aika laaja käsite; tunnen monia evankelistoja (naisia), joilla on armoitus julistaa ja heillä on armolahjoja kutsumuksensa työkaluina. Evankelista ei kuitenkaan toimi ohi paimenen, vaan pysyy 'reviirillään'.

Olisiko pointtina 'alamaisuus' eli joudumme tässä kohden palaamaan alkuun, aina paratiisiin asti.

Alamaisuus on Jumalan Hengen vaikuttama asenne erotuksena lihallisesta alistamisesta/alistumisesta miehen tahdosta.

Tällaisia ajatuksia minulla. En katso sopivaksi kommentoida aiheesta enempää.

Ylös

cron