Yleensä ottaen en nyt tavoita Raamatusta kuin ehkä yhden kohdan,
jossa puhuttaisiin armon vastaanottamisesta.
Sen sijaan tulee mieleen montakin kohtaa,
joissa puhutaan Jumalan Sanan eli Jeesuksen vastaanottamisesta.
Mutta tuo yksi kohta,
jossa todellakin puhutaan armon vastaanottamisesta, on tämä:
Paavali (2 Kor 6:1) kirjoitti:Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan
Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.
Tuossa ei ehkä tarkoiteta sitä hetkeä,
jolloin otimme Pelastuksen eli Jeesuksen vastaan.
Paavali oli kirjoittanut jo edellisessä kirjeessään Korinton pyhille armosta näin:
Paavali (1 Kor 15:10) kirjoitti:Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen,
eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha,
vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt,
en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani.
Tuo armo ei tarkoita pelastavaa armoa vaan sitä armoa,
jonka varassa me saamme palvella Jeesusta - siis tehdä työtä.
Tätä työtehtävää varten me saamme muun muassa ottaa vastaan armolahjoja.
Siis on Jumalan armoa eli suosiota, että saamme palvella Häntä.
Tiedän monia uskovia,
joiden kohdalla tämä Jumalan suosio eli armo on mennyt hukkaan.