Syntinen - Synnitön

Lähetä vastaus

Vahvistuskoodi
Syötä koodi siten kuin se on näkyvillä. Huomioi kirjaisinkoko
Hymiöt
:agape: :bible2: :bible: :exclaim: :question: :arrow: :idea: :smile: :think: :thumbup: :wave: :clap: :confused: :cry: :sad: :surprised: :wink: :neutral: :redface: :rolleyes: :yawn: :bible3:
Lisää hymiöitä
BBCode on Käytössä
[img] on Käytössä
[flash] on Poissa käytöstä
[url] on Käytössä
Hymiöt ovat Käytössä
Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Syntinen - Synnitön

Re: Syntinen - Synnitön

Viesti Kirjoittaja kalamos » 27.11.2023 10:14

Annu kirjoitti:
:bible: Raamattu kansalle
Johannes (1 Joh 3:9) kirjoitti:
Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä,
sillä Jumalan siemen pysyy hänessä.
Hän ei voi tehdä syntiä,
koska on syntynyt Jumalasta.


Voisiko joku selittää minulle, miten tuo on ymmärrettävä?
Ehkä vastaus löytyy jo aiemmista viesteistä,
mutta haluaisin kuitenkin vielä asiaan lisäselvitystä.

Liittyykö tuo lainaamani samaan asiaan,
kun Paavali, jossain sanoo,
että nyt ei hän itse enää syntiä tee
vaan sen tekee synti, joka hänessä asuu?


Vastasin tuohon jo aiemmin.
Tuossa Raamattulainauksessa
puhutaan synnin harjoittamisesta.

Mutta tuo loppuosa Annun kysymystä
jäi ehkä vähän kevyelle selvitykselle.
Eli mitä Paavali tarkoitti:

:bible:
Paavali (Room 7:15-17) kirjoitti:
Sillä minä en tunne omakseni sitä,
mitä teen;
sillä minä en toteuta sitä,
mitä tahdon,
vaan mitä minä vihaan,
sitä minä teen.

Mutta jos minä teen sitä,
mitä en tahdo,
niin minä myönnän,
että laki on hyvä.

Niin en nyt enää tee sitä minä,
vaan synti, joka minussa asuu.


Paavali tuskailee.

Sanoo tekevänsä sitä,
mitä vihaa.

Ja kohta perään
hiukan ristiriitaisesti,
että enää hän ei tee sitä,
vaan synti.

Tuo ristiriita katoaa,
kun katsotaan alkutekstiä.

Paavali käyttää tosiasiassa
eri sanoja.
Hän ei siis sano ristiriitaisesti,
että tekee
ja sitten perään
että ei tee.

Hän tekee (poieō) sitä,
mitä ei tahdo.

Hän ei enää saa aikaan (katergadzomai) sitä,
vaan synti.

Aapeli Saarisalo erottaa
nämä sanat toisistaan.

Itse asiassa tuohon katkelmaan
kuuluu alkutekstissä
kolme eri ilmaisua:
- tehdä
- harjoittaa
- saada aikaan

:bible: [quote=Paavali (Room 7:15-17)"]

En näet käsitä,
mitä saan aikaan;

sillä en harjoita sitä,
mitä tahdon,
vaan mitä vihaan,
sitä teen.

Mutta jos teen, mitä en tahdo,
myönnän laille, että se on hyvä.

Niin en nyt enää minä saa sitä aikaan,
vaan synti, joka minussa asuu.
[/quote]

Re: Syntinen - Synnitön

Viesti Kirjoittaja rupattelija » 28.11.2022 10:42

Olen saanut Herran ilmestyksen vuonna 2011 syyskuun ensimmäisenä aamuyönä. Hänen pyhyyden voiman rinnalla olen vapissut koska mun syntisyyteni ja pienuuteni on noussut esille Hänen pyhyyden voiman rinnalla niin olen vapissut Hänen edessä.

1Joh. 1:6-10 ja 2:1-2 koskee uskovia. Se luku tarkoittaa meitä uskovia.

1Joh. 1:6 Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.

7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.


1Joh. 2:1 Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.

2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.





Annu kirjoitti::bible: Raamattu kansalle
Johannes (1 Joh 3:9) kirjoitti:
Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä,
sillä Jumalan siemen pysyy hänessä.
Hän ei voi tehdä syntiä,
koska on syntynyt Jumalasta.


Voisiko joku selittää minulle, miten tuo on ymmärrettävä?
Ehkä vastaus löytyy jo aiemmista viesteistä,
mutta haluaisin kuitenkin vielä asiaan lisäselvitystä.

Liittyykö tuo lainaamani samaan asiaan,
kun Paavali, jossain sanoo,
että nyt ei hän itse enää syntiä tee
vaan sen tekee synti, joka hänessä asuu?


Elävä uutinen sanoo; "Ihminen, joka on syntynyt Jumalan perheeseen, pyrkii eroon synnistä, koska Jumala vaikuttaa hänessä. Hän ei halua enää rikkoa Jumalan tahtoa vastaan, sillä hän on Jumalan lapsi" (1Joh. 3:9). :smile:

Herran siunausta.

Re: Syntinen - Synnitön

Viesti Kirjoittaja kalamos » 28.11.2022 09:20

עֵד kirjoitti:
Vastasin edelleen syntinen.

Synnintunto on se avainsana.


Joo. Kun vanhenee,
niin aina vaan syntisemmäksi tulee.
Kai se on jotain sellaista,
että sielun silmät alkavat nähdä tarkemmin.

Selvennän tai ainakin yritän selventää
vielä edellistä viestiäni.
Voi tietenkin käydä aivan päinvastoinkin.

Siis!

Uskova tekee syntiä,
mutta ei voi harjoittaa sitä.

Aapeli Saarisalo
tarkassa käännöksessään,
erottelee toisistaan
synnin tekemisen ja harjoittamisen.

Ja jos emme yhtä tarkoin
kuin Aapeli Saarisalo
erottele näitä toisistaan,
niin meille tulee eteen
erittäin vakava ongelma.

Siis kalamos ja עֵד
ja avauskyselyn tähän astisten vastausten
perusteella kaikki muutkin on tyrmätty,
jos luemme Johanneksen kirjeen käännöstä,
joka sanoo näin:

:bible:
Johannes (1 Joh 3:8) kirjoitti:
Joka syntiä tekee,
se on perkeleestä


Jos näin on,
niin asia on loppuun käsitelty.
Minä en olekaan Jumalasta.

:bible:
Johannes (1 Joh 3:9) kirjoitti:
Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä,
sillä Jumalan siemen pysyy hänessä;
eikä hän saata syntiä tehdä,
sillä hän on Jumalasta syntynyt.


Siis tuon mukaan,
jos teen syntiä,
niin en ole Jumalasta syntynyt.

:bible:
Johannes (1 Joh 3:10) kirjoitti:
Siitä käy ilmi,
ketkä ovat Jumalan lapsia
ja ketkä perkeleen lapsia.


Siis ei ole mahdollsta sekään,
että olisin molemmat.
Jumalan lapsi,
joka ei tee syntiä,
ja perkeleen lapsi,
joka tekee syntiä.

Mutta kun otamme huomioon
alkutekstin verbin muodon tarkalleen,
niin nyt puhutaan synnin
jatkuvasta tekemisestä.

Aapeli Saarisalo huomioi tämän
kääntämällä tuon verbin näissä
kohdissa synnin harjoittamiseksi.

Joissakin toisissa kohdissa hän kääntää
saman verbin synnin tekemiseksi.

Ja silloin asia on selvä ja ymmärrettävä.
Minä olen Jumalan lapsi,
olen Jumalasta syntynyt,
enkä voi eli kykene harjoittamaan syntiä.

Mutta tosiasia on se,
että minä teen syntiä tahtomattanikin.

Jos jonakin päivänä muuta väittäisin,
niin olisin valhettelija.

:bible: Aapeli Saarisalo
Johannes (1 Joh 1:10) kirjoitti:
Jos sanomme,
ettemme ole syntiä tehneet,
teemme Hänet valhettelijaksi
eikä sanansa ole meissä.


Mutta synnin jatkuva tekeminen
eli harjoittaminen on eri asia.

Edellä olen jo lainannut
Aapeli Saarisalon käännöstä
katkelmasta 1 Joh 3:8-10,
jossa hän puhuu
synnin harjoittamisesta,
joten otan tähän loppuun
tuon katkelman
Uuras Saarnivaaran käännöksestä:

:bible: Jumalan Kansan Raamattu
Johannes (1 Joh 3:8-10) kirjoitti:
Kukaan Hänessä pysyvä
ei jatkuvasti elä synnissä.

Kukaan syntiä jatkuvasti tekevä
ei ole häntä nähnyt eikä tunne häntä.

Lapset:
Älkää antako kenenkään eksyttää itseänne.
Joka elää ja toimii vanhurskaasti,
on vanhurskas.

Syntiä jatkuvasti tekevä on Perkeleestä,
sillä Perkele on tehnyt syntiä alusta asti.

Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi,
että hän tekisi tyhjiksi Perkeleen teot.

Kukaan Jumalasta syntynyt ei tee [jatkuvasti] syntiä,
sillä Jumalan siemen pysyy hänessä.

Hän ei saata elää synnin harjoittajana,
koska on Jumalasta syntynyt.

Siitä käy ilmi,
ketkä ovat Jumalan lapsia
ja ketkä Perkeleen lapsia

Re: Syntinen - Synnitön

Viesti Kirjoittaja עֵד » 28.11.2022 08:47

Vastasin edelleen syntinen.

Synnintunto on se avainsana. Mitä lähemmäs Jumalaa haluaa, sitä syntisemmäksi Jumalan pyhyyden läsnäolossa itsensä kokee. Pyhä Henki meissä näyttää sekä todeksi synnin että kirkastaa Jeesuksen sovitustyön omalle kohdalle.

Ehkä olen joskus kokenut olevani synnitön, mutta maksimissaan puolen sekunnin ajan. Kaikki nämä yli 40 vuotta uskoontulon jälkeen on tarvittu, että voin tämän tunnustaa.

Se on varmaa, ettei Pyhä Henki tee uskovassa syntiä, vaan se on ihminen itse.

Re: Syntinen - Synnitön

Viesti Kirjoittaja kalamos » 27.11.2022 14:53

Tuo kohta, jota muistelit,
onkin tuolla ylempänä
Natanaelin viestissä:

:bible:
Paavali (Room 7:15-17) kirjoitti:
Sillä minä en tunne omakseni sitä,
mitä teen;
sillä minä en toteuta sitä,
mitä tahdon,
vaan mitä minä vihaan,
sitä minä teen.

Mutta jos minä teen sitä,
mitä en tahdo,
niin minä myönnän,
että laki on hyvä.

Niin en nyt enää tee sitä minä,
vaan synti, joka minussa asuu.


Ja nyt voisi todellakin ajatella,
että kun ihminen on syntynyt Hengestä
ja on uusi luomus Kristuksessa,
niin tuo uusi ihminen ei voi tehdä syntiä.

Kuitenkin Jeesus opetti rukoilemaan
joka päivä näin sanoen:

:bible:
Luukas (11:3-4) kirjoitti:
anna meille joka päivä
meidän jokapäiväinen leipämme;
ja anna meille
meidän syntimme anteeksi


Siis en rukoile,
että anna minussa asuvalle synnille anteeksi,
vaan anna minulle anteeksi.

Eli synti on hallitsija,
joka houkuttaa minua tekemään syntiä.
Ja niin teen sitä,
mitä itse asiassa en haluaisi tehdä.

Kysymys on siis siitä,
että synti langettaa minut.

Missä siis ero vanhaan kalamokseen.
Siinä, että en enää elä synnissä.

Minun elämäni on kaipausta
elää puhdasta elämää.

Siis miten sitten on ymmärrettävissä
lainaamasi Johanneksen kirjeen kohta.
Lainaan nyt Aaperli Saarisalon käännöstä:

:bible: Aapeli Saarisalo
Johannes (1 Joh 3:9) kirjoitti:
Ei yksikään Jumalasta syntynyt harjoita syntiä,
koska Jumalan siemen pysyy hänessä,
eikä hän voi syntiä harjoittaa,
koska on Jumalasta syntynyt.


Eli on eri asia harjoittaa syntiä
eli elää synnissä,
kuin langeta siihen.

Kun ihminen on syntynyt Hengestä,
niin hän ei enää halua tehdä syntiä,
mutta huomaa tekevänsä sitä,
mitä ei halua.

Mutta jos minä harjoitan syntiä,
niin silloin minä elän siinä,
ja se on koko elämäni päämäärä
ilo ja nautinto.

Mutta nyt kun minussa on
Jumalan siemen,
joka Aapeli Saarisalon
alaviitteen mukaan on
Jumalan Henki,
joka tekee Jumalan sanan kautta
työtä ihmisessä,
niin minä en voi harjoittaa
eli en kerta kaikkiaan kykene
harjoittamaan syntiä.

δύναμαι = voida, kyetä
dynamai

Siis tuo Siemen,
on sellainen dynamo,
voima, valta, mahti,
että minä en vaan voi
enkä kykene harjoittamaan syntiä.

Mutta langeta voin.
Ihminen, joka elää synnissä,
ei voi langeta siihen.

Re: Syntinen - Synnitön

Viesti Kirjoittaja Annu » 27.11.2022 10:10

:bible: Raamattu kansalle
Johannes (1 Joh 3:9) kirjoitti:
Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä,
sillä Jumalan siemen pysyy hänessä.
Hän ei voi tehdä syntiä,
koska on syntynyt Jumalasta.


Voisiko joku selittää minulle, miten tuo on ymmärrettävä?
Ehkä vastaus löytyy jo aiemmista viesteistä,
mutta haluaisin kuitenkin vielä asiaan lisäselvitystä.

Liittyykö tuo lainaamani samaan asiaan,
kun Paavali, jossain sanoo,
että nyt ei hän itse enää syntiä tee
vaan sen tekee synti, joka hänessä asuu?

Re: Syntinen - Synnitön

Viesti Kirjoittaja kalamos » 02.07.2021 08:50

Ajatuksiin nousi eilen illalla
Raamatun sanat:

:bible:
Paavali (Room 5:8) kirjoitti:
Mutta Jumala osoittaa rakkautensa
meitä kohtaan siinä,
että Kristus,
kun me vielä olimme syntisiä,
kuoli meidän edestämme.


Ja sitten muistin tämän keskustelun.
Eli olenko sittenkään enää syntinen.

En löydä elämästäni
lyhyen lyhyttäkään aikajanaa,
josta voisin sanoa,
että en mitään syntiä tehnyt.
Mutta kuten jo tuolla aiemmin
tavasin ...

:bible:
Johannes (1 Joh 1:7) kirjoitti:
Mutta jos me valkeudessa vaellamme,
niinkuin hän on valkeudessa,
niin meillä on yhteys keskenämme,
ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri
puhdistaa meidät kaikesta synnistä.


Kerroin silloin autostani.
Nyt jo kuusitoista vuotta vanha.
Minä olen pessyt sitä vähän väliä.
Mutta suurimman osan ajasta
tai oikeastaan ihan koko ajan
se on silti likainen.

Mutta kun Jeesuksen veri
puhdistaa jatkuvasti kaikesta synnistä?

Re: Syntinen - Synnitön

Viesti Kirjoittaja עֵד » 27.08.2020 14:38

Vastasin ’syntinen’.

Vaikken tekemällä tekisi syntiä, lihani on taipuvainen siihen. Erotan lihan mielen ja hengen mielen eikä synnin pidä vallitseman minua, mutta huomaan tarvitsevani päivittäin sovitusta.

Itseasiassa parannukseen nöyrtyminen pitää minut kiitollisena ja Jumalaa tarvitsevana.

Toisekseen minulla on asema Kristuksessa ja se ei ole ’syntinen’.

(Mahtoiko minulta tulla 2 ääntä? Ensin kirjautumatta ja toinen kirjautuneena? Kuvaannollista..)

Re: Syntinen - Synnitön

Viesti Kirjoittaja kalamos » 26.08.2020 07:23

Natanael kirjoitti:
Koko rukouselämän perustaksi Jeesus opetti omilleen Isä meidän -rukouksen


Jeesus opetti tosiaankin nimenomaan
opetuslapsilleen eli omilleen tuon rukouksen.

:bible:
Luukas (11:1-2) kirjoitti:
Herra, opeta meitä rukoilemaan,
niinkuin Johanneskin opetti opetuslapsiansa.


Eivätkä he tietenkään koskaan
lakanneet noin rukoilemasta.
Niinkuin Jeesus opetti heitä rukoilemaan,
he rukoilivat vielä uudestisyntymisensä jälkeenkin.

Mitä vanhemmaksi tulen,
sitä täydellisemmin ymmärrän sen,
että minä olen pelastettu yksin armosta.
Ja myöskin sen, että joka aamu on armo uuus.
Ja joka ilta jalat tarvitsevat pesua.

Nuorempana ajattelin,
että kunhan vielä pari ryppyä oikaisen,
niin ehköhän ala kelvata.
Mutta sitten vanhemmiten olen huomannut itsessäni
aina vaan enemmän ja enemmän ryppyjä.

Re: Syntinen - Synnitön

Viesti Kirjoittaja Natanael » 10.02.2018 15:18

Nykyajan kristillisyyteen liittyy paljon vääränlaista pyhitysoppia, jossa uskovat pyrkivät ristin luota eteenpäin tilanteeseen, jossa syntejä ei tarvitse tunnustaa eikä parannusta tehdä. Koko rukouselämän perustaksi Jeesus opetti omilleen Isä meidän -rukouksen, jossa on mukana syntien tunnustaminen ja pyhän Jumalan tahtoon nöyrtyminen – rukouselämä on siirtynyt Jeesuksen opetuksesta enenevässä määrin itsemme ympärille ja oman tahtomme mukaisen elämän onnen saamiseen. Oikeaa lain ja armon julistusta kuulee enää vain vähän. Itseemme keskittyminen vie kokemusten tavoitteluun. Raamatun ilmoittama Jeesus ei yksin riitä. Myös toinen kohta Jeesuksen mallirukouksessa käsitetään itsekkäästi: ”tapahtukoon Sinun tahtosi” muuttuu toiveeksi, että Jumala siunaisi ja antaisi meidän oman tahtomme tapahtua. Jumala ei ole enää pyhä Jumala, jonka tahtoon meidän tulee nöyrtyä.

Moni on omaksunut erään maassamme hyvin tunnetun julistajan opetuksen, jossa ennen istuimme syntisinä kuin nojatuolissa, mutta uudestisyntymisessä lähdimme kävelemään syntituolista eteenpäin ja elämme niin, ettei synnillä ole meihin enää osaa eikä arpaa. Jumala on eri mieltä:

:bible:
Paavali (Room 7:21) kirjoitti:
Niin huomaan siis itsessäni,
minä, joka tahdon hyvää tehdä,
sen lain,
että paha riippuu minussa kiinni.


Yritys korvata sana ”riippuu” sanalla ”riippui” on Jumalan Sanan väärentämistä omaa luonnollista mieltämme, lihaamme, tyydyttävällä tavalla. Alkukielinen sana ”parakeitai” tarkoittaa koko ajan läsnä olemista.
Hengellisen ja lihallisen taistelu on todellisuutta riippumatta siitä, tunnustammeko me sen tai emme.

:bible:
Paavali (Room 7:12-13) kirjoitti:
Niin, laki on kuitenkin pyhä
ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi?
Pois se!
Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin,
on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman,
että synti tulisi ylen määrin synnilliseksi
käskysanan kautta.


Paavali viittaa siihen, että meissä oleva synti – ei Jumalan laki – on ongelman ydin. Ongelma on ihmisessä, ei Jumalassa. Usein kuulee sanottavan: Mikä Jumala se on, joka sallii maailmassa niin paljon pahaa? Ihmisen vastuu synnintekijänä sivuutetaan. Ottaessaan vastaan Jumalan Sanan sekä lakina, että armona Paavali näkee sekä armon iloa tuottavan ihanuuden, että omassa itsessään asuvan turmiollisuuden. Hän hyväksyy lain sellaisenaan.

:bible:
Paavali (Room 7:14) kirjoitti:
Sillä me tiedämme,
että laki on hengellinen,
mutta minä olen lihallinen,
myyty synnin alaisuuteen.


Paavalin tavoin meidän tulee tiedostaa se, että uusi identiteettimme on olla kaikki synnit anteeksi saaneita ja Kristukseen kätkettyinä pyhiä, uusia luomuksia. Tämä uudestisyntynyt luomus ei tahdo tehdä syntiä, vaan sen haluna on tulla Kristuksen kaltaiseksi ja elää omatunto puhtaana Jumalan ja ihmisten edessä. Uskova tuntee omakseen Kristuksen ja Hänen Pyhän Hengen työnsä, mutta ei enää hänessä riippuvaa synnin vaikutusta. Kun Jeesus on meidän ystävämme, niin synti on meille kuin ikävä, vaivaannuttava vierailija. Emme tunne sitä omaksemme. Tunnemme omaksemme uuden elämän Vapahtajassamme Jeesuksessa.

:bible:
Paavali (Room 7:15-17) kirjoitti:
Sillä minä en tunne omakseni sitä,
mitä teen;
sillä minä en toteuta sitä,
mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan,
sitä minä teen.

Mutta jos minä teen sitä,
mitä en tahdo,
niin minä myönnän,
että laki on hyvä.

Niin en nyt enää tee sitä minä,
vaan synti, joka minussa asuu.

Ylös