Ihmiskunta jakaantuu Raamatussa
kolmeen osaan.
1. Israel
2. Pakanakansat
3. Seurakunta.
Seurakunta muodostuu
Israelista ja pakanakansoista
uloskutsuttujen joukosta.
Tätä joukkoa kutsutaan Raamatussa Morsiameksi.
Ylkä noutaa Morsiamensa Isän kotiin,
jossa tapahtuu vihkiminen.
Ja niin me sitten olemme
yhtä Hänen kanssaan.
Yljästä ja Morsiamesta
muodostuu siis yksi Ruumis,
jossa me olemme jäseniä,
ja Hän on tuon Ruumiin Pää.
Tuohon seurakuntaruumiiseen
ei tempauksen jälkeen
enää liitetä ketään.
Tempaus siis tapahtuu,
kun viimeinenkin solu
on liitetty tuohon ruumiiseen.
Heti tempauksen jälkeen seurakunta joutuu
Kristuksen palkintotuomioistuimen eteen.
Mikään kadotustuomio ei tätä joukkoa kohtaa,
mutta jokainen palkitaan uskollisuuden mukaan.
Siis uskollisuudesta niissä tehtävissä,
jotka Jeesus on itsekullekin tehtäväksi antanut.
Valvomattomille tuo tuomio on kova paikka,
kun tuli polttaa
koko elämänrakennuksen pois,
eikä tule palkintoa
eikä kruunua
eikä ole aarretta taivaissa.
Mutta kadotustuomio
ei kuitenkaan kohtaa yhtäkään Jumalan lasta.
Seuraava tuomion hetki on silloin,
kun Jeesus tulee takaisin maan päälle
ja perustaa Valtakuntansa.
Silloin tuomitaan maan päällä elävät ihmiset.
Viimeinen tuomio on tuon
tuhat vuotta kestävän Valtakunnan jälkeen.
Silloin tuomitaan kuolleet.
Vertaus kymmenestä neitsyestä
on osa vertausten sarjaa,
joka koskee Israelia,
siis yljän ystäviä (ei Morsianta)
ja toisaalta morsiusneitoja,
jotka kaikki odottavat Herraansa (ei sulhastaan)
palaavaksi häistä
tai oikeammin taivaallisessa temppelissä
pidetystä vihkimisestä.
Eli vihkimisen ja valmistautumisen jälkeen
me tulemme Hänen kanssaan
kuin kirkkauden pilvenä
Hänen ympärillään takaisin maan päälle.
Ja silloin alkaa
tuhat vuotta kestävä Messiaan Valtakunta,
jolloin on se aika,
jolloin ei kukaan tee pahaa
Hänen pyhällä vuorellaan.
Leijonakin syö ruohoa kuin nauta.
Tuo tuhatvuotinen valtakunta
ei kuitenkaan ole lopullinen autuus.
Silloinkin ihmiset tekevät syntiä jne.