Todellakin käytin ilmaisua
ihmisen henki.
kalamos kirjoitti:
Tekemiimme synteihin kuollut henkemme
on syntynyt uudesti Hengestä,
ja on jo siirtynyt kuolemasta Elämään.
Noin minun oli helpompi lähestyä
Paavalin seuraavaa ajatusta
tuossa Paavalin evankeliumin
huippuluvussa.
Siis Paavalin evankeliumi
meille pakanoille
huipentuu Roomalaiskirjeen
lukuun 8.
Sitten tulee kolme lukua pitkä selvitys
Israelin kohtaloista.
Ja sitten loppuosas Roomalaiskirjeestä
on ohjeistusta uskovan elämää varten.
Mutta tuossa huippuluvussa
Paavali puhuu ensin hengestä
ja sitten ruumiistamme.
Ja jotenkin tuntui luontevalta
tuoda esiin se,
että vain henkemme on uudestisyntynyt,
eikä mikään muu meissä,
sillä mikään muu ei vielä ole kuollutkaan.
Mutta henkemme on kuollut
tekemiimme synteihin,
ja se on syntynyt uudesti.
Kuitenkin kun yritän hahmotella
ihmiskokonaisuutta,
niin kuitenkin
mieleni/ymmärrykseni/ajatukseni
mukaan
ihminen on henki.
Ja niin kun Jeesuksen päivinäkin
Israelissa tallusteli ihmisiä,
jotka olivat edellä mainitulla tavalla
synteihinsä hengellisesti kuolleita ihmisiä,
niin Jeesus puhui
ihan yksioikoisesti vain kuolleista.
Siis Jeesuksen mainitsemat ihmiset
eivät suinkaan olleet ruumiillisesti kuolleita,
kun Hän nimitti heitä kuolleiksi.
Kun ihmisen henki on kuollut,
niin ihminen on kuollut.
Ja tällaisen jo kerran kuolleen ihmisen
täytyy syntyä uudesti.
Ja siinä sitä sitten oli selittämistä
kirjanoppineelle Israelin opettajallekin.
Joh 3:4) kirjoitti:
Nikodeemus sanoi hänelle:
"Kuinka voi ihminen vanhana syntyä?
Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun
ja syntyä?"
Ja niin siis voidaan puhua yksinkertaisesti siitä,
että ihminen on kuollut tai elävä
siitä riippuen,
onko ihmisen henki elävä tai kuollut.
No niin.
Taas käytin tuota ilmaisua.
Mutta siis ...
Ja tällä ihmisellä eli hengellä
on sielu.
Kuitenkin Raamatussa
ilmaisu sielu
tarkoittaa ihmistä
myös kokonaisuutena.
Ja silloin
Ja nyt onkin pykälän verran
helpompi mieltää ilmaisu
kuollut sielu.
Kysymyksessä on
hengellisesti kuollut sielu.
Myös eläimillä on sielu.
Ja eläimiä sanotaan sieluiksi.
Ja myöskin eläimien hengestä puhutaan.
Eläimillä on yhtäläinen henki kuin ihmiselläkin.
Ihmisellä ja eläimellä on
kuitenkin oleellinen ero.
Eläin ei voi tehdä syntiä.
Eläin ei voi kokea hengellistä kuolemaa.
Ihminen on Jumalan kuva,
eläin on kuin ihmisen kuva.
Jumala on meidän Valtiaamme,
ja vastaavasti ihminen on
eläinkunnan valtiaaksi asetettu.
Jokainen vauva ja pienokainen
on Jumalan kuva.
Minäkin olin sellainen.
Puhdas ja viaton.
Tosin jokainen ihminen syntyy
tähän maailmaan
kuolevaisessa ruumiissa,
koska olemme
samaa lisääntynyttä solukkoa
Aadamin kanssa.
Tämä on siis perintöä Aadamilta
- kuolevainen ruumis.
Ruumiillinen kuolema
ei kuitenkaan ole mikään
kadotustuomio ihmisille,
sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa,
niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.
Kaikki ihmiset kokevat
siis kyllä ruumiillisen kuoleman,
mutta kaikki kokevat
myös ruumiin ylösnousemisen.
Mutta minua on jo kohdannut
paljon vakavampi kuolema
kuin ruumiillinen kuolema,
joskin sekin on ollut hyvin lähellä.
Mutta olen jo kuollut hengellisesti,
sen tähden,
että minä olen tehnyt syntiä.
Syntihän tuli
Aadamin hallintaan annettuun maailmaan,
kun käärme syötti valheen Eevalle,
ja Eeva söi kielletyn hedelmän
ja sai miehensäkin syömään sen.
Ja aivan samoin kuin synti tuli maailmaan
eli siten,
että Aadam söi kielletyn hedelmän,
aivan samoin se tuli maailmasta minuun,
kun synti vuorostaan petti minut,
ja minä söin kielletyn hedelmän.
Paavali (Room 5:12) kirjoitti:
niinkuin yhden ihmisen kautta
synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema,
niin kuolema on tullut
kaikkien ihmisten osaksi,
koska kaikki ovat syntiä tehneet
Tämä kuolema kohtasi minua,
kun tein syntiä.
Ja niin minä olin hengellisesti kuollut.
Ja nyt kun olin hengellisesti kuollut
tekemiini synteihin,
minun täytyi syntyä uudesti.
Vanhan liiton aikana tätä ei tapahtunut,
mutta koko ihmiskunnan historian ajan
jokainen ihminen
on syntynyt tähän maailmaan
Jumalan kuvana.
Juuri sellaisina,
joiden on Jumalan Valtakunta.
kalamosMarkus (10:14) kirjoitti:
Sallikaa lasten tulla minun tyköni,
älkääkä estäkö heitä,
sillä tällaisten on Jumalan valtakunta.
Ja meillä on etuoikeus
palautua tuollaisiksi.
Ristin tällä puolen
me saamme kokea
uudestisyntymisen ihmeen
tässä ja nyt.
Siis syntyä Hengestä.
Ja niin me olemme Jumalan lapsia.
Ihan aikuisen oikeasti.
Mutta jokainen ihminen on
alunperin Jumalan kuva.
Mutta synti saa aikaiseksi
hengellisen kuoleman.
Uskon kautta tapahtuu tänä päivänä
uudestisyntymisen ihme
ja ennen Ristiä
uskon kautta katsottiin tulevaa
ja tultiin osalliseksi lupauksesta.
Ja nyt siis meidän
henkemme on pelastettu.
Eli voidaan sanoa,
että me olemme pelastetut.
Mutta sielumme ei
vielä niin autuas ole.
Voidaan sanoa,
että Jumalan täytyy
pelastaa ja parantaa ja eheyttää sieluamme
koko vaelluksemme ajan.
Koko vaelluksemme ajan
joudumme vuodattamaan kyyneleitä.
Sydän tarkoittaa yleensä sielua.
Synti kovettaa sydämen kivikovaksi.
Mutta uudestisyntymisessä
me saamme uuden sydämen
sellaisen lihasydämen
kun viattomalla vastasyntyneellä vauvalla on.
Kuitenkin tuo uusikin sydän
joutuu täällä ahdistuksen keskellä
monenlaisiin suruihin.
Mutta uudestisyntymisessä
saimme myös uuden hengen.
Ja se on jo asetettu taivaallisiin.
Kirjaimellisesti kääntäen oikein istumaan.
Ja sitten kerran me saamme
vielä kirkastetun ylösnousemusruumiin.
Tästä tuli sekava esitys.
Johtuen siitä,
että minunkin sydämeni vapisee syystä,
josta olen kertonut tänään toisaalla,
keskustelualueella,
jossa Sinäkin olet kertonut
vastaavista murheista rakkaittesi puolesta.
Mutta kysy lisää,
ja katsotaan taas eteenpäin,
eiköhän kaikki selkene meille
pikku hiljaa.