Raamattu on Jumalan omasivu

Jokaisesta epäonnistumisesta
aivan erityisesti riemastuu syyttäjä.

Se ei menesty kovinkaan hyvin
Jumalan edessä Jeesuksen tähden,
joka on meidän puolustajamme.
Ja niin tuo paholainen
tuleekin suoraan meidän luoksemme.

Se esittää syytöksensä:
Sinä paskiainen ...

Ja jälleen kerran olemme sanattomia.
Voimme vain nyökyttää päätämme
ja todeta, että oikeassa olet perkele.

Teemme parannuksen:
Se oli nyt sitten viimeinen kerta
kun ... minä .... minä .... minä ...

Ja tuo ei ollut riemuvoitto Jumalalle
vaan paholaiselle,
joka halusi meidän toimivan juuri noin.

Olemme kääntäneet katseemme itseemme,
kun olisi pitänyt kääntää katse Vapahtajaan.

[quote="Emil"]Henki on eri asia ja hengessä en ole kunniaton sellainen. Tämä kaksijakoisuus on minussa ja muissakin uskovissa. Jos vaellan aina Hengessä, en lihan himoa täytä, mutta aina en vaella Hengessä, vaikka henkeni niin tahtoisikin ja se on fakta.[/quote]

Aika usein, kun saa tulla siunatuksi ylhäältä, joutuu hetimiten kohtaamaan oman sydämensä raadollisuuden maahan asti ja väkisinkin tuolloin tulee muistutetuksi vastaavanlaisista hetkistä, jotka ovat (onneksi) talletetut Raamatun lehdille, esim. 'ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä minut kolmesti kiellät'. Mielestäni se on sitä heikkoutta, jossa 'suunnattoman suuri voima ei (todellakaan) näyttäisi tulevan meistä'.

Impulsiivisena, mutta rehellisenä, olen usein joutunut tilanteisiin, joissa sanottuja tai kirjoitettuja sanoja en saa takaisin. Sensijaan, että jäisin nolojen tilanteiden vangiksi, olen rukoillut, mitä asialle voisi tehdä. Viime aikoina, kiitos Herralle, olen ajatellut kääntää ne evankeliumin voitoksi, sillä sitä sielujemme vihollinen viime kädessä haluaisi luullen päässeensä osalliseksi erävoitosta!

Älä hyvä mies edes yritä
saada minua sanomaan
Jumalan rakastamaa ihmistä paskiaiseksi.

Ties minkä valtakunnan syyttäjä
olisi heti kimpussani.

No mutta Kalamos, sehän minä olen omassa lihassani ja se liha ei täällä ajassa alistu hengen tahdolle. Lihani minussa kapinoi henkeä vastaan. Lihani lankeaa päivittäin johonkin syntiin ja se lihani ei pyhity.

Henki on eri asia ja hengessä en ole kunniaton sellainen. Tämä kaksijakoisuus on minussa ja muissakin uskovissa. Jos vaellan aina Hengessä, en lihan himoa täytä, mutta aina en vaella Hengessä, vaikka henkeni niin tahtoisikin ja se on fakta.

Kuinka Sinä kehtaat nimittää Jumalan lasta noin?

:shh:

Riitänkö minäkin, vaikka olen itsessäni kunniaton p**kiaiainen????

:bible: [quote="Paavali (Room 9:16)"][color=#004000]Niin se ei siis ole sen vallassa,
joka tahtoo,
eikä sen, joka juoksee,
vaan Jumalan, joka on armollinen.[/color] [/quote]

[quote="Ed"]”Kaikesta Jumalan armotöistä, ihmeistä, parantumisista ja ennen kaikkea uskonlahjasta huolimatta olen tehnyt vääriä valintoja, kulkenut sivupolkuja, testannut Jumalan kaikkivaltiutta ja armonsa riittävyyttä. Niin, häpeäkseni tämän kirjoitan, en kerskuen.”
[/quote]

Vain ani harvoin saamme lukea kristillisiltä foorumeilta tällaista, itseänsä totuudellisesti tutkivan, kypsän uskovan tunnustusta. Ed osoittautuu yksin armon varassa kulkevaksi Paavalin hengen heimolaiseksi. Siitä puuttuu tyystin ajallemme tyypillinen, nykyajan uskovien omaksuma, vääränlainen pyhityskäsitys.

Kun 'vuosipäiväni' tällä viikolla lähestyy, eli sain armon tulla uskoon tasan 40 vuotta sitten, sitä väistämättä pysähtyy ja tunnustaa: aivan kuin olisin ollut 40 vuotta erämaassa!

Kaikesta Jumalan armotöistä, ihmeistä, parantumisista ja ennenkaikkea uskonlahjasta huolimatta olen tehnyt vääriä valintoja, kulkenut sivupolkuja, testannut Jumalan kaikkivaltiutta ja armonsa riittävyyttä. Niin, häpeäkseni tämän kirjoitan, en kerskuen.

Ymmärrän 100-prosenttisesti israelilaisten erämaavaellusta 40 vuoden aikana, ymmärrän myös tietäjien matkaa Jeesus-lapsen luo, ymmärrän myös uskoontulojen edeltämiä vaiheita ihmiselämässä.

Siksi 'sinä riität' puhuu evankeliumia lain sijaan, jonka yksin Jeesus täytti.

Niin riitänkin, mutta vain Jeesuksen sovitustyön riittävyys pelastaa, sen joka siihen uskossa tarttuu ja siinä loppuun asti maaliviivan yli kiinni riippuu. Tämä koskee minuakin ja riittävyyttä, joka on Jumalan edessä kuin saastainen vaate.