RAHAPELIEN PELAAMISESTA.

Lähetä vastaus

Vahvistuskoodi
Syötä koodi siten kuin se on näkyvillä. Huomioi kirjaisinkoko
Hymiöt
:agape: :bible2: :bible: :exclaim: :question: :arrow: :idea: :smile: :think: :thumbup: :wave: :clap: :confused: :cry: :sad: :surprised: :wink: :neutral: :redface: :rolleyes: :yawn: :bible3:
Lisää hymiöitä
BBCode on Käytössä
[img] on Käytössä
[flash] on Poissa käytöstä
[url] on Käytössä
Hymiöt ovat Käytössä
Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: RAHAPELIEN PELAAMISESTA.

Re: RAHAPELIEN PELAAMISESTA.

Viesti Kirjoittaja kalamos » 10.12.2017 09:58

Jumalan lintunen kirjoitti:Mitä tarkoitat, että veikkaamisessa, raha kerätään köyhiltä?


Jokainen rikas ymmärtää sen,
että veikkaus tai lotto on maailman huonoin sijoitus.
Sama koskee hedelmäpelejä.
Eivät rikkaat näitä juttuja tee.
Köyhät eläkeläiset jne,
joilla ei rahaa ole elämiseenkään, niitä pelaavat.
Siis näiltä onnettomilta otetaan pois sekin vähä, mitä heillä on.
Ei tällaista toimintaa saisi olla ollenkaan.


Kirjoittaja kirjoitti:olen pelannut aiemmin silloin tällöin pienillä panoksilla hedelmäpelejä mutta en pelaa enää, koska huomasin sisimmässä, että siinä joutuu jonkun vieraan hengen vaikutuksen alaiseksi kun pelaa.


Kuten tuossa Linnanmäki jutussani totesin,
niin ihmiset olivat kuin sumussa.

Re: RAHAPELIEN PELAAMISESTA.

Viesti Kirjoittaja עֵד » 10.12.2017 08:49

Ajattelin joskus, että julistajat ja saarnamiehet ovat kiusausten ja ajallisten raihnaisuuksien yläpuolella, ja että se on juurikin se vahva usko, joka heitä kannattelee. Ehkä ajattelin 50% nappiin.

Mutta onhan niinkin, että mitä 'lähempänä' Jumalaa, sitä palavampi pätsi. Ettei kukaan kerskaisi (itsestään)? Jumala ei kunniaansa jaa.

Minua on puhutellut Jeesuksen sanat 'älä tästedes tee syntiä'. Ei niin, että olisin synnitön, mutta joku toinen on sitä ollut ennen minua. Pyhä Henki ei tee uskovassa syntiä, ja siksi näemme ympärillämme ihmisiä, joiden ei tarvitse enää elää synnissä.

Re: RAHAPELIEN PELAAMISESTA.

Viesti Kirjoittaja Kirjoittaja » 09.12.2017 23:00

Anti olla, ettei kenellekkään tule paha mieli.

Re: RAHAPELIEN PELAAMISESTA.

Viesti Kirjoittaja Kirjoittaja » 09.12.2017 21:55

En puhunut hengen valtaan joutumisesta vaan sen vaikutuksen alaiseen joutumisesta. Sen hengen huomaa varmaan helpoiten siitä, kun on pelaamassa ja on muita ihmisiä lähellä niin huomaa sen hengen sitten itsestä.

Re: RAHAPELIEN PELAAMISESTA.

Viesti Kirjoittaja Kirjoittaja » 09.12.2017 20:58

olen pelannut aiemmin silloin tällöin pienillä panoksilla hedelmäpelejä mutta en pelaa enää, koska huomasin sisimmässä, että siinä joutuu jonkun vieraan hengen vaikutuksen alaiseksi kun pelaa.

Re: RAHAPELIEN PELAAMISESTA.

Viesti Kirjoittaja Magda-sisko » 09.12.2017 16:01

καλαμος kirjoitti:Tuota veikkausta aloin joskus nuorudessani sitten oikein pähkäilemään,
että onko se oikein vai väärin.
Riippuvuutena se on ilman muuta synti.
Mikään ei saa meitä hallita.
Mutta aloin miettiä veikkausta periaatteellisesti.
Siinä kerätään rahoja köyhiltä iihmisiltä.
Joskus minäkin annoin tuohon keräykseen muutaman veikkausrivin verran.
Jos minun osakseni sitten tulisi tuosta köyhiltä kerätystä summasta,
vaikka 100 000 markkaa, niin enkö minä silloin ole varas ja ryöväri.
Tulin siihen tulokseen, että tuossa toiminnassa on jo periaatteessa kysymys synnistä.
Enkä minä tietenkään silloin halua osallistua sellaiseen toimintaan, mikä on synti.
Onko sitten tarkkaan ottaen kysymys varastamisesta tai ahneydesta
tai mistä, en osaa sanoa. Ainakin rahan himosta.


Olen silloin tällöin lotonnut ja varonut, ettei tule tavaksi. En ole sen kummemmin miettinyt, onko se pahasta vai ei. Jotkut ovat sanoneet, että se on syntiä, ja silloin olen vähän pohtinut, mutta en paljon, koska se ei ole minulle riippuvuutta aiheuttava ongelma.

Mutta Kalamos, perustelit hyvin mielipiteesi, joten kiitos. Onhan siinä kyse juuri ahneudesta. Toisilta pois ja minulle, vaikkakin tässä tapauksessa välillisesti ja vapaaehtoisesti. Että ei ole ihan riistäjäkään, mutta sinne päin, jos tukee varoillaan Veikkaus-järjestelmää. Minä en ainakaan tiedä, mihin kaikkeen sen suuret voitot käytetään.

Re: RAHAPELIEN PELAAMISESTA.

Viesti Kirjoittaja kalamos » 09.12.2017 10:28

Tuota veikkausta aloin joskus nuorudessani sitten oikein pähkäilemään,
että onko se oikein vai väärin.
Riippuvuutena se on ilman muuta synti.
Mikään ei saa meitä hallita.
Mutta aloin miettiä veikkausta periaatteellisesti.
Siinä kerätään rahoja köyhiltä iihmisiltä.
Joskus minäkin annoin tuohon keräykseen muutaman veikkausrivin verran.
Jos minun osakseni sitten tulisi tuosta köyhiltä kerätystä summasta,
vaikka 100 000 markkaa, niin enkö minä silloin ole varas ja ryöväri.
Tulin siihen tulokseen, että tuossa toiminnassa on jo periaatteessa kysymys synnistä.
Enkä minä tietenkään silloin halua osallistua sellaiseen toimintaan, mikä on synti.
Onko sitten tarkkaan ottaen kysymys varastamisesta tai ahneydesta
tai mistä, en osaa sanoa. Ainakin rahan himosta.

:bible:
Paavali (Ef 5:3-5) kirjoitti:Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta
älköön edes mainittako teidän keskuudessanne - niinkuin pyhien sopii -
älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia,
vaan paremmin kiitosta.
Sillä sen te tiedätte ja tunnette,
ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella
- sillä hän on epäjumalanpalvelija -
ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.


Aika absoluuttinen sävy tuossa kaikkeen on.
Ei kukaan voi palvella kahta herraa.

Re: RAHAPELIEN PELAAMISESTA.

Viesti Kirjoittaja עֵד » 09.12.2017 08:26

Kiitos todistuksesta.

Joskus olen miettinyt niinkin, että kun puhutaan kohtuudesta ja ehdottomuudesta (absolutismi) vaihtoehtoina, päteekö se muuhunkin kuin riippuvuuksiin? Koskeeko se valehtelemista, panettelua, juoruamista tms? Vai ovatko nekin - riippuvuuksia?

Voi, tätä rujoa lihaa.

Re: RAHAPELIEN PELAAMISESTA.

Viesti Kirjoittaja kalamos » 08.12.2017 13:50

jukka1954 kirjoitti:tämä rahapelin pelaaminen alkoi vaivata minua. Ikään kuin minulta olisi kysytty: "Miksi pelaat rahapeliä?" Ajattelin heti, että teen sen siksi, kun olen köyhä ja tarvitsisin rahaa siihen ja siihen hankintaan.


Tämä aloitus on ollut mielessäni jo yli kolme vuotta.
Ja kuinka paljon tekemätön työ rasittaakaan.
Ja kuinka paljon sitä minullakin on.

Tuo Jukan esiintuoma ajatuskuvio on minulle tuttu lapsuudesta ja nuoruudesta.
Mutta mistä aloittaisin. En oikein vieläkään tiedä.

Eräs kouluretki huipentui Linnanmäelle.
Elämäni ensimmäinen ja viimeinen vierailu siellä.

Katselin härveleitä ja totesin, että tästä tulee pitkä ja tylsä ilta.
Yhteenkään en kyllä mene.
Mutta sitten löytyi yksi viattoman tuntuinen portti,
jossa luki Vekkuli. Kyllä tuohon varmaan uskaltaa mennä.
Se olikin niin vekkuli, että hyvä kun pysyin kasassa.
Olin ihan kansakoulun ensimmäisellä tai toisella luokalla
joutunut auton töytäisemäksi, ja vatsan alueelle oli tullut paljon repeämiä.

No Vekkulin jälkeen tylsyys jatkui.
Mutta sitten löytyi joku taikuriesitys.
Siellä ei varmaan tarvitse tehdä mitään. Katsoa vaan.
Lavalla oli silinterihatussa vanha mies, jonka tunnistin taikuriksi.
Hänen kummallakin puolella heilui lihava vähäpukeinen nainen.
Jotain ihan tylsiä temppuja.
Sitten oli edessä vielä odotettu loppunäytös.
Auto taiotaan olemattomiin.
Kuului pamauksia. Taikuri ampuikin kerran lattialle paukkupyssyllä.
Ja yksi ääni kuului selvästi sälekaihtimesta, joka suljettiin niin,
että sen takana oleva auto meni pois näkyvistä.

Tylsyys jatkui. Hortoilin alueella ja löysin ison hallin,
jossa oli paljon ihmisiä kuin sumussa.
Jokaisen edessä oli sellainen kiilvävä kone, jossa oli vipu.
Seurasin tuota touhua ja huomasin, että tämä systeemi toimii niin,
että yhteen koloon laitetaan kaksikymmentäpenninen
ja sitten vedetään vivusta.

Ja minä ajattelin uhrata yhden kaksikymmenpennisen.
Ja sitten vedin vivusta. Jotain hedelmän kuvia pyöri jonkin aikaa,
ja sitten ne pysähtyivät. Muuta ei sitten tapahtunutkaan.

Laitin uuden kolikon. Sama juttu. Elämä meni ranttaliksi.
Laitin vielä kolmannenkin kaksikymmenpennisen.
Se olikin todella huono kierros.
Nimittäin nyt kävi niin, että kun nuo hedelmän kuvat pysähtyivät,
niin en saanut ensimmäistäkään hedelmän kuvaa.
Niiden sijasta luki kussakin kolmessa ruudussa jokin sana.

Sitten se kone alkoi rätistä ja paukkua ja sylkeä kaksikymmenpennisiä.
Niitä pursui kuin rahakoneesta pöydälle ja lattialle asti.
Muutama aika kovan näköinen stadilainen kaveri tuli koputtelemaan olkapäälle
ja pyytämään osinkoa. Annoinkin muutaman kolikon heille.
Mutta sitten luokkakaveri, joka sattui olemasan aika pitkä,
sanoi minulle määrätietoisesti, että pidä vaan itse rahat.
Ja niin minä ammensin kaikki taskut pullolleen kaksikymmenpennisiä.
Painoni lisääntyi huomattavasti.

Mutta kun tylsyys jatkui, niin minä myöhemmin illalla jatkoin pelaamista.
Se oli kyllä tyhmä päätös, kun en minä enää olisi mihinkään niitä kolikoita saanut mahtumaan.
Jos nimittäin olisin tyhjentänyt toisenkin koneen.

Kävi kuitenkin niin, että illan myötä minä ehdin pelata kaikki
miljoona kaksikymmenpennistä. Taskut olivät tyhjät.
Mieli oli niin paha, että menin lainaamaan luokkakaverilta viisi markkaa.
Ja nekin hävisin.
Siten alkoi minun rahapelimaailmani.
Aikamoinen opetus.
Mutta ei se vielä riittänyt.

Aloin kehitellä veikkauksen hajarivisysteemejä.
Lottoa tai muitakaan veikkausmuotoja ei ollut olemassakaan.
Vain veikkaus, jossa laitettiin pystysarakkeeseen
yksi, risti tai kaksi yhteensä 12 kertaa.
Ja jos ne osuivat kohdalleen, niin saattoi tulla rikkaaksi,
ja ostaa vaikka oman talon.

Äitini sai kerran 12 oikein.
Minulle sitä ei kerrottu.
Mutta paha pettymys se oli äidille ja isälle ollut.
Ei loppunut hyyryläisen elämä,
kun äidin lisäksi lukemattomat muutkin olivat saaneet 12 oikein.

Minä piirsin vihkot täyteen hajarivisysteemejä.
Sitten aikoinaan kun lotto keksittiin,
aloin suunnitella systeemiä siihenkin.
Jonkinlaista todennäköisyyslaskentaa.

Olin jo nuori aikuinen, joka työttömänä
yritin maksaa pois opintovelkoja,
kun vielä viimeisetkin markat saatoin laittaa johonkin koneeseen.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin kaikki häviöni olivat vain pieniä
mutta karvaita maistiaisia siitä, mihin rahapelit voivat johtaa.
Ne jäivät maistiaisiksi siitä yksinkertaisesta syystä,
että minulla ei ollut rahaa, millä pelata.

Olin jo asennoitunut siihen,
että minä olen köyhä loppuelämäni ja asun aina hyyryläisenä jossakin.
Kunnes eräänä päivänä vaimoni sanoi, että rakennetaan talo.
Se oli jotenkin käsittämätöntä.
Mutta me olimme jo kumpikin kuitenkin oppineet sen,
että vaikka rahapula onkin, niin Jumalalta ei pidä varastaa.
Jumalalle kuuluu kymmenykset. Eikä Hän jää velkaa.

Ja niin me aloimme rakentaa taloa.
Ostin moottorisahan ja aloin kaataa rakennuspuita.
Vuodet vierivät.
Tuli todella paljon vaikeuksia.
Jouduin suureen leikkaukseen. Elämäni oli vaakalaudalla.
Mutta vuosien ja vuosien jälkeen muutimme
itse rakentamaamme omakotitaloon.

Entä se rahoitus. En käsitä sitä vieläkään.
Mutta me olimme molemmat töissä viikot.
Lauantaisin rakensimme. Sunnuntaisin lepäsimme.
Ja kymmenykset maksoimme.
Ja niin vain kävi, että rahat,
joita ei alunperin edes oikeastaan ollut, eivät koskaan loppuneet.
Pankinjohtajakin oikein kysyi välillä, että eikö laina kiinostaisi.
Mutta lopulta emme tarvinneet ollenkaan lainaa.
Hartiapankkii riitti. Ja Jumalan ihme.

Se rahapelien pelaamisesta.

Re: RAHAPELIEN PELAAMISESTA.

Viesti Kirjoittaja עֵד » 17.07.2015 06:51

Olen aina pitänyt kaikenlaisista peleistä, poliisisarjoista, jännityselokuvista tms. Joskus ne ovat olleet jonkinlainen pakoreitti puuduttavasta työstä, kun pää kelaa työpäivän sattumuksia lähes alitajuisesti.

Siinä kohden ei ole jaksanut keskittyä katsomaan tai kuuntelemaan hengellistä ohjelmaa, saarnaa tms. Vain kirjoitettu Sana on ollut ja on voimakkaampaa. Siinä on jälleen ollut enemmän voimaa. Ja toinen on ulkoilu, 'menkää rauhalliseen paikkaan' ja 'levähtäkää vähän'.

Kerran erään addiktiota lähestyvän asian suhteen rukoilin ulospääsytietä. Keittiössä touhuillessani niitä näitä laskeutui selkeänä sydämelleni sanat 'mutta hallitse sinä sitä'.

Voimme perata elämästämme koko joukon asioita, mutta kirjoitettu on:

Kuva
1 Moos. 4:7 kirjoitti:"Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!"

If thou doest well, shalt thou not be accepted? and if thou doest not well, sin lieth at the door. And unto thee shall be his desire, and thou shalt rule over him. [be accepted: or, have the excellency] [unto...: or, subject unto thee]

Ylös