Johdantolause sille sukupolvelle/sukukunnalle,
joka ei katoa, ennenkuin tuo kaikki tapahtuu,
osoittaa, että kysymys on nimenomaan Viikunapuusta.
Kun Viikunapuu, jonka juurelle kirves oli pantu
jo Johannes Kastajan päivinä,
ja joka puu sittemmin hakattiin poikki ja heitettiin tuleen,
on taas paikallaan,
ollaan siinä Viikunapuusukupolvessa,
jonka aikana kaikki nuo tapahtuvat.
Matteus (24:32-34) kirjoitti:Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus:
kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat,
niin te tiedätte, että kesä on lähellä.
Samoin te myös, kun näette tämän kaiken,
tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.
Totisesti minä sanon teille:
tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat.
Viikunapuu eli valtiollinen Israel itsessään on ihmeitten ihme.
Varsinkin kun sitä ympäröivät kaikki muut puut,
jotka eivät ollenkaan siedä sitä.
Ja siksi edessä onkin näiden kaikkien puiden puhkeaminen lehteen,
mikä ei ole ollenkaan kaunis ilmaisu.
Viikunapuu eli Jaakob joutuu synnytystuskiin eli suureen ahdistukseen.
Ja silloin Jaakob kokee uudestisyntymisen ihmeen,
jossa
Jaakobista tulee Israel.
Ja silloin lopullisesti tapahtuu myös Riemuvuoden ihme.
Kaikki saavat palata perintömaillensa. Siis kaikki Israel.