Kirjoittaja kalamos » 18.09.2018 09:58
Paaval ei sano, että "ehkä" pääsee voittopalkintoon.
Hän sanoo, että "ehkä" tulee osalliseksi ruumiin ylösnousemuksesta.
Kuten edellisesssä viestissäni jo totesinkin,
kaikki ihmiset tulevat kokemaan ruumiin ylösnousemisen
lukuunottamatta niitä ihmisiä,
jotka tempaushetkellä ovat maan päällä elossa.
Nämä eivät koe ruumiin ylösnousemusta
vaan ainoastaan sen muuttumisen kirkastetuksi ruumiiksi.
Tämä on asia, jonka Paavali tuo koko kirjekokoelmansa
ensimmäisessä eli varhaisimmassa kirjeessään esille.
Ja siinä vaiheessa Paavali oletti,
että Jeesus tulee takaisin jo Paavalin elinaikana,
kuten on todettavissa Tessalonikalaiskirjeistä.
Mutta sitten asiat eivät menneetkään niinkuin piti.
Aivan Apostolien tekojen loppuriveiltä paljastuu
se tapahtuma, joka lopulllisesti ratkaisi sen,
että Israel ei tuona aikana tulekaan kääntymään.
Filippiläiskirjeen kirjoittamisajankohtana
Paavalilla oli jo aavistus tästä asiasta,
ja niin hän kirjoittaa ylösnousemuksesta puhuessaan "ehkä".
Siis ehkä Jeesus ei tulekaan takaisin hänen elinaikanaan
vaan Paavali tuleekin osalliseksi ruumiin ylösnousemisesta.
Paavali ei siis sano, että hän ehkä saa voittopalkinnon,
vaan että hän ehkä tulee osalliseksi ylösnousemuksesta.
Vielä kerran. Ylösnousemus ei ole voittopalkinto.
Joka ikinen ihminen tempaushetkellä elossa olevia lukuunottamatta
tulee kokemaan ruumiin ylösnousemisen.
Jakeesta 12 alkaa uusi asia,
ja siinä puhutaan taivaallisesta kutsumuksesta,
joka Paavalin tapauksessa oli julistaa evankeliumia pakanoille.
Siitä työstä hän oli saava palkan, voittopalkinnon ja kruunun.
PS
Tuo täydelliseksi tuleminen ei suinkaan tarkoita sitä,
että tuilisimme lopulta niin täydellisisksi,
että kelpaamme Jumalalle.
Ei ollenkaan. Aivan päinvastoin.
Kun Paavali puhuu täydellisyydestä tuossa enemmänkin,
niin hän viittaa siihen, mitä hän oli ollut fariseuksena.
Hän oli saavuttanut fariseuksena
"nuhteettomuuden" lain vanhurskauteen nähden.
Ja tällaisista ihmisistä fariseukset käyttivät ilmaisua "täydellinen".
Ja nyt tämän "täydellisyyden" siis sen mahtavan ansion,
jonka hän fariseuksena oli saavuttanut,
hän hylkäsi roskana pois
saadakseen sen vanhurskauden,
joka tulee lahjana yksin armosta Jeesuksen ansion tähden.
Ja niin Paavali vielä kerran tuossa kohden sanoo,
että ei niin, että hän olisi jo saavuttanut täydellisyyden,
vaikka hän oli jo fariseuksena saavuttanut nuhteettomuuden
lain vanhurskauteen nähden,
vaan nyt hänen asenteesa (mieli) oli se,
että hän tulee täydelliseksi vasta sitten, kun on perillä
ja pelkästään Jeesuksen tähden.
Ja hän kehoittaa muitakin "täydellisiä"
eli vastaavan "nuhteettomuuden" saavuttaneita fariseuksia
valitsemaan tämän saman mielen.
Paaval ei sano, että "ehkä" pääsee voittopalkintoon.
Hän sanoo, että "ehkä" tulee osalliseksi ruumiin ylösnousemuksesta.
Kuten edellisesssä viestissäni jo totesinkin,
kaikki ihmiset tulevat kokemaan ruumiin ylösnousemisen
lukuunottamatta niitä ihmisiä,
jotka tempaushetkellä ovat maan päällä elossa.
Nämä eivät koe ruumiin ylösnousemusta
vaan ainoastaan sen muuttumisen kirkastetuksi ruumiiksi.
Tämä on asia, jonka Paavali tuo koko kirjekokoelmansa
ensimmäisessä eli varhaisimmassa kirjeessään esille.
Ja siinä vaiheessa Paavali oletti,
että Jeesus tulee takaisin jo Paavalin elinaikana,
kuten on todettavissa Tessalonikalaiskirjeistä.
Mutta sitten asiat eivät menneetkään niinkuin piti.
Aivan Apostolien tekojen loppuriveiltä paljastuu
se tapahtuma, joka lopulllisesti ratkaisi sen,
että Israel ei tuona aikana tulekaan kääntymään.
Filippiläiskirjeen kirjoittamisajankohtana
Paavalilla oli jo aavistus tästä asiasta,
ja niin hän kirjoittaa ylösnousemuksesta puhuessaan "ehkä".
Siis ehkä Jeesus ei tulekaan takaisin hänen elinaikanaan
vaan Paavali tuleekin osalliseksi ruumiin ylösnousemisesta.
Paavali ei siis sano, että hän ehkä saa voittopalkinnon,
vaan että hän ehkä tulee osalliseksi ylösnousemuksesta.
Vielä kerran. Ylösnousemus ei ole voittopalkinto.
Joka ikinen ihminen tempaushetkellä elossa olevia lukuunottamatta
tulee kokemaan ruumiin ylösnousemisen.
Jakeesta 12 alkaa uusi asia,
ja siinä puhutaan taivaallisesta kutsumuksesta,
joka Paavalin tapauksessa oli julistaa evankeliumia pakanoille.
Siitä työstä hän oli saava palkan, voittopalkinnon ja kruunun.
PS
Tuo täydelliseksi tuleminen ei suinkaan tarkoita sitä,
että tuilisimme lopulta niin täydellisisksi,
että kelpaamme Jumalalle.
Ei ollenkaan. Aivan päinvastoin.
Kun Paavali puhuu täydellisyydestä tuossa enemmänkin,
niin hän viittaa siihen, mitä hän oli ollut fariseuksena.
Hän oli saavuttanut fariseuksena
"nuhteettomuuden" lain vanhurskauteen nähden.
Ja tällaisista ihmisistä fariseukset käyttivät ilmaisua "täydellinen".
Ja nyt tämän "täydellisyyden" siis sen mahtavan ansion,
jonka hän fariseuksena oli saavuttanut,
hän hylkäsi roskana pois
saadakseen sen vanhurskauden,
joka tulee lahjana yksin armosta Jeesuksen ansion tähden.
Ja niin Paavali vielä kerran tuossa kohden sanoo,
että ei niin, että hän olisi jo saavuttanut täydellisyyden,
vaikka hän oli jo fariseuksena saavuttanut nuhteettomuuden
lain vanhurskauteen nähden,
vaan nyt hänen asenteesa (mieli) oli se,
että hän tulee täydelliseksi vasta sitten, kun on perillä
ja pelkästään Jeesuksen tähden.
Ja hän kehoittaa muitakin "täydellisiä"
eli vastaavan "nuhteettomuuden" saavuttaneita fariseuksia
valitsemaan tämän saman mielen.