Minä näin unta, joka puhutteli

Lähetä vastaus

Vahvistuskoodi
Syötä koodi siten kuin se on näkyvillä. Huomioi kirjaisinkoko
Hymiöt
:agape: :bible2: :bible: :exclaim: :question: :arrow: :idea: :smile: :think: :thumbup: :wave: :clap: :confused: :cry: :sad: :surprised: :wink: :neutral: :redface: :rolleyes: :yawn: :bible3:
Lisää hymiöitä
BBCode on Käytössä
[img] on Käytössä
[flash] on Poissa käytöstä
[url] on Käytössä
Hymiöt ovat Käytössä
Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Minä näin unta, joka puhutteli

Re: Minä näin unta, joka puhutteli

Viesti Kirjoittaja Jukka » 04.07.2015 16:10

Ryhdyin tänään lukemaan palstalle kirjoitettuja viestejä. Alle lainaamani kosketti tänään enemmän kuin silloin, kun ensimmäisen kerran sen luin.

kalamos kirjoitti:Tulee taas mieleen,
kuinka eräs mummo kirkkokahveilla sanoi pastorille
Sinne armoon päin minä olen kovasti yrittänyt kurkottaa

Ja tähän pappi vastasi, että
Voi voi, kun ei se armo ole siellä päinkään


Viisas oli pastorin vastaus. Jumala antaa armon, sitä ei ihminen ota "sinne päin varpaisilleensakaan kurkottautuen".

Jossain kokouksessa mies tuli tilaisuuden loppuosassa vanhimmistoveljen luokse rukoilemaan. Vanhimmistoveli kysyi: "Oletko uskossa?" johon mies vastasi: "Kyllä minä olen yrittänyt olla." Siihen vanhimmistoveli sanoi: "Jospa nyt lopettaisit sen yrittämisen ja uskoisit Jeesukseen!"

Kuva
Roomalaiskirjeessä (4:3-5) Paavali kirjoitti: Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi".Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi

Re: Minä näin unta, joka puhutteli

Viesti Kirjoittaja Jukka » 29.06.2015 16:47

kalamos kirjoitti:Voisiko sanoa, että
- Palvelijan suhdetta Jumalaan määrittelee laki
- Lapsen suhdetta Isään määrittelee armo


Juuri noin sen itsekin ymmärrän.

Re: Minä näin unta, joka puhutteli

Viesti Kirjoittaja kalamos » 29.06.2015 15:08

jukka1954 kirjoitti:Suhteeni Jumalaan ei ole enää "palvelijan suhdetta isäntäänsä" vaan "lapsen suhdetta Isäänsä".


Voisiko sanoa, että

- Palvelijan suhdetta Jumalaan määrittelee laki
- Lapsen suhdetta Isään määrittelee armo

Armahtavan Isän syliin ei ketään voi pakottaa,
siihen voi vain antautua.

Tulee taas mieleen,
kuinka eräs mummo kirkkokahveilla sanoi pastorille
Sinne armoon päin minä olen kovasti yrittänyt kurkottaa

Ja tähän pappi vastasi, että
Voi voi, kun ei se armo ole siellä päinkään

Re: SANA PÄIVÄLLE

Viesti Kirjoittaja Jukka » 28.06.2015 11:19

kalamos kirjoitti:Kun näit tuon kertomasi unen,
niin olit ilmeisesti kuitenkin jo aikuinen mies?


Kyllä, aikuinen olin ja kovasti yritin laittaa solmuun meinneitä asioitani kuntoon, omin voimin. Silloin näin tuon unen ja ymmärsin, että juoksin Jumalaa karkuun, vaikka uskossa olinkin. Ymmärsin myös kirkkaasti sen, ettei Hän "vangitse minua väkisin syliinsä" vaan odottaa, että lopetan omat yrittämiset ja pakomatkani ja antaudun Hänen käsiinsä. Tällä unella on ollut suuri merkitys elämässäni ja se on toteutunut onnekkaasti. Suhteeni Jumalaan ei ole enää "palvelijan suhdetta isäntäänsä" vaan "lapsen suhdetta Isäänsä".

Re: SANA PÄIVÄLLE

Viesti Kirjoittaja kalamos » 27.06.2015 19:26

Kun näit tuon kertomasi unen,
niin olit ilmeisesti kuitenkin jo aikuinen mies?

Minä näin unta, joka puhutteli

Viesti Kirjoittaja Jukka » 27.06.2015 19:14

Tästä on kulunut jo vuosia, kun tämä tapahtui. Elämäni oli monilla tavoin sekaisin ja umpisolmussa, enkä ponnisteluistani huolimatta löytänyt tietä vankilastani ulos. Silloin näin unta. Olin lukitussa huoneessa ja aivan pikkupoika. Olin aivan pieni, täysin avuton ja rikki revitty poika. Huoneessa oli myös kookas aikuinen mies. Hän ojensi käsiään minua kohti ja tahtoi ottaa minut syliinsä, mutta pelkäsin ja juoksin pitkin seinustoja karkuun. Ymmärsin unessani, että tuo kookas mies pystyisi saamaan minut kyllä kiinni, mutta hän ei tehnyt niin, vaan ojensi käsiään minua kohden odottaen, että tulisin hänen syliinsä. Mutta pelkäsin kauheasti, sillä tiesin, että jos annan miehen ottaa minut syliinsä, niin en enää voisi jatkaa karkuun juoksemista. Mies ei kuitenkaan väkisin ottanut minua syliinsä; hän olisi voinut tehdä sen, mutta odotti, että olisin itse juossut hänen syliinsä. Siihen uni päättyi, mutta muistan siitä kaiken, vaikka unet usein unohtuvat nopeasti. Herättyäni käsitin, että Taivaallinen Isäni halusi sulkea minut syliinsä ja oli puhutellut minua näkemäni unen kautta.

Ylös