Niinkuin tuosta Witnessin vastauksestakin ilmenee,
niin itse asiassa avauksesi on jo rukous - ihan kirjallisena.
Täytyy tunnustaa,
että minä en ole koskaan kokenut olevani pakotettu,
vaan etuoikeutettu,
kun saan rukoilla ääneen ja koko sydämestäni:
Luukas (18:13) kirjoitti:Jumala, ole minulle syntiselle armollinen
Minä rukoilen äänettömästi,
mutta myös ääneen missä vain se on sopivaa.
Kaupan kassajonossa se ei ole sopivaa.
Mutta esimerkiksi mustikkametsä on mitä mainioin ympäristö.
Tuli tuosta kaupan kassajonosta taas mieleeni tapaus,
josta taidan kyllä olla jo jossain kertonut.
Pieni poikanen äitinsä työntämissä ostoskärryissä toisti sanaa "suklaakeksejä".
Pyyntö täsmentyi: "Minä haluan suklaakeksejä".
Mutta äiti oli tiukkana. Ei suklaakeksejä.
Kaupan kassajonossa poikanen tajusi
kohtalon hetken koittaneen.
Tämä on viimeinen mahdollisuus.
Jos en nyt tule kuulluksi, niin suklaakeksit jäävät.
Hän nousi seisomaan ostoskärryissä.
Veti keuhkot täyteen ilmaan, ja huusi niin kovin kuin jaksoi:
"Jeesuksen nimessä, minä tahdon suklaakeksejä".
Kohta kärryt täyttyivät suklaakeksipaketeista,
kun muut asiakkaat hyväntahtoisesti ostivat niitä pojalle.
Tämä tapahtui ehkä jossain Amerikan maalla.
Aiemmin jo lainasin Raamatusta kohtaa:
Aasaf (Ps 50:15) kirjoitti:Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä,
niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.
Kun on hädässä,
niin ei mikään pidättele huutamasta!!!