jukka1954 kirjoitti:Ystävät! Se 8.4 minulle tehty sydämen hoitotoimenpide onnistui. Elämä maistuu jo nyt mansikalta entisiin kuukausiin verrattuna; en enää muistanutkaan kuinka helppoa voi hengittäminen olla ja portaita nouseminen. On kuin olisin saanut palata nuoruuteni päiviin...aivan käsittämätöntä armoa tämä on.
Teille lämmin kiitos, jotka muistitte ystäviäni ja minusta huolta kantaneita. Heissä tapahtui merkillistä muutosta ennen toimenpidepäivääni. Jokainen, joka tapasi minut tai soitti minulle parin päivän aikana ennen lähtöäni Meilahden sairaalaan, rohkaisivat minua "ollen varmoja, että toimenpide onnistuu". Tunnustan, että se usko tarttui minuunkin ja olin sisäisesti aivan levollinen, kun minua vietiin leikkaussaliin ja täysin luottavainen, että kaikki menee hyvin. Myönnän kyllä senkin, että olin viimeisten sairastamieni kuukausien aikana monta kertaa itsesäälin riepottelemana ja ajattelin, että olisi parempi, jos toimenpiteet epäonnistuisivat ja pääsisin kotiin.
No, tässä nyt ollaan ja toivon saavani kirjoitettavaksi jotain lisää joihinkin aloittamiini, mutta keskeneräisiksi jääneisiin aiheisiin. Painin myös sellaisen asian kanssa, että mille keskustelufoorumille tulisi keskittää kirjoituksia. Nyt olen kirjoittanut tämän palstan lisäksi uskonfoorumi - ja uskonaskel- palstoille. Voi olla, että jatkan kaikilla kolmella tai sitten vain yhdellä. En tiedä. Olisiko tämäkin rukousaihe?
Vielä kerran, kiitos teille muistamisistanne ja kiitos Jumalalle, joka on ollut minulle näin armollinen.
Kiitos Jumalalle!!!
Kun sinulle vastasin avaamaasi ketjuun
kaikella on määräaika,
niin jokin tällainen toivon kipinä tuota viestiäni sinulle kirjoittaessani sydämessäni oli,
ja kun viestini vielä rohkaisi sinua, niin tulin itsekin rohkaistuksi.
Muutama päivä sitten vaimoni kysyi,
että onko Jukasta kuulunut mitään,
ja minun täytyi vain päätäni pyöritellen todeta,
että ei ole kuulunut.
Kuinka suuresti nyt iloitsenkaan sinun ja läheistesi puolesta,
kun sain lukea, että rukoukset, minunkin heikot huokaukseni mukaan lukien, on kuultu.
Itseni yllätti taas kerran hirvittävä kipukohtaus,
jota on nyt kestänyt muutaman päivän ajan.
Kun kipu on niin kova, että meinaa taju mennä,
niin kyllä siinä kaikenlaisia ajatuksia mieleen tulee,
mutta kuitenkin suurin ja koskettavin on se kipu,
mikä aiheutuu siitä, kun näkee lähimmän ja rakkaimman ihmisen huolen minusta.
Minä olen mukana rekisteröityneenä seitsemällä keskustelufoorumilla.
Niin kauan kuin Jumala suo että kirjoitan, niin tätä foorumia en tietenkään jätä.
Toivon ettet sinäkään jättäisi.
Herra Siunatkoon Sinua!
[quote="jukka1954"]Ystävät! Se 8.4 minulle tehty sydämen hoitotoimenpide onnistui. Elämä maistuu jo nyt mansikalta entisiin kuukausiin verrattuna; en enää muistanutkaan kuinka helppoa voi hengittäminen olla ja portaita nouseminen. On kuin olisin saanut palata nuoruuteni päiviin...aivan käsittämätöntä armoa tämä on.
Teille lämmin kiitos, jotka muistitte ystäviäni ja minusta huolta kantaneita. Heissä tapahtui merkillistä muutosta ennen toimenpidepäivääni. Jokainen, joka tapasi minut tai soitti minulle parin päivän aikana ennen lähtöäni Meilahden sairaalaan, rohkaisivat minua "ollen varmoja, että toimenpide onnistuu". Tunnustan, että se usko tarttui minuunkin ja olin sisäisesti aivan levollinen, kun minua vietiin leikkaussaliin ja täysin luottavainen, että kaikki menee hyvin. Myönnän kyllä senkin, että olin viimeisten sairastamieni kuukausien aikana monta kertaa itsesäälin riepottelemana ja ajattelin, että olisi parempi, jos toimenpiteet epäonnistuisivat ja pääsisin kotiin.
No, tässä nyt ollaan ja toivon saavani kirjoitettavaksi jotain lisää joihinkin aloittamiini, mutta keskeneräisiksi jääneisiin aiheisiin. Painin myös sellaisen asian kanssa, että mille keskustelufoorumille tulisi keskittää kirjoituksia. Nyt olen kirjoittanut tämän palstan lisäksi uskonfoorumi - ja uskonaskel- palstoille. Voi olla, että jatkan kaikilla kolmella tai sitten vain yhdellä. En tiedä. Olisiko tämäkin rukousaihe?
Vielä kerran, kiitos teille muistamisistanne ja kiitos Jumalalle, joka on ollut minulle näin armollinen.[/quote]
Kiitos Jumalalle!!!
Kun sinulle vastasin avaamaasi ketjuun [url=http://kalamos.keskustelu.info/viewtopic.php?f=77&t=145]kaikella on määräaika[/url],
niin jokin tällainen toivon kipinä tuota viestiäni sinulle kirjoittaessani sydämessäni oli,
ja kun viestini vielä rohkaisi sinua, niin tulin itsekin rohkaistuksi.
Muutama päivä sitten vaimoni kysyi,
että onko Jukasta kuulunut mitään,
ja minun täytyi vain päätäni pyöritellen todeta,
että ei ole kuulunut.
Kuinka suuresti nyt iloitsenkaan sinun ja läheistesi puolesta,
kun sain lukea, että rukoukset, minunkin heikot huokaukseni mukaan lukien, on kuultu.
Itseni yllätti taas kerran hirvittävä kipukohtaus,
jota on nyt kestänyt muutaman päivän ajan.
Kun kipu on niin kova, että meinaa taju mennä,
niin kyllä siinä kaikenlaisia ajatuksia mieleen tulee,
mutta kuitenkin suurin ja koskettavin on se kipu,
mikä aiheutuu siitä, kun näkee lähimmän ja rakkaimman ihmisen huolen minusta.
Minä olen mukana rekisteröityneenä seitsemällä keskustelufoorumilla.
Niin kauan kuin Jumala suo että kirjoitan, niin tätä foorumia en tietenkään jätä.
Toivon ettet sinäkään jättäisi.
[url=http://kalamos.keskustelu.info/viewtopic.php?f=102&t=22]Herra Siunatkoon Sinua![/url]