jukka1954 kirjoitti:Lääke siis on sitä, mitä ihmisille annetaan muutama päivä suurten leikkausten jälkeen (oxanest). Minäkin sain 3 päivää avosydänleikkauksen jälkeen, sitten piti pärjätä miedommilla. Hassua kyllä, nyt eivät kivut herätä yöllä, mutta lääke virkistää niin, että yhä jatkan "yöelämääni" kuten ennenkin. Huolestuttavaa on se, että nyt lääkettä käytetään kunnes polvi on operoitu, eli ainakin 2 kuukautta (4 x vrk). Olen siis muun pahuuteni lisäksi nykyisin myös "narkkari", kuten tällaisia ressukoita pruukaavat kutsua - ne 'vähän enemmän vanhurskaat ja hyvät ihmiset', jotka sanovat, ettei lääkkeitä uskovan pitäisi käyttää lainkaan! ( ? )
Tuttu lääke minullekin leikkausten jälkeen.
Kerran tosin minä pyysin sairaalassa sitä jo ennen leikkausta.
Nukutuslääkäri, joka minut oli monet kerrat nukuttanut, tuli katsomaan minua.
Ei hän sitä minulle halunnut ennen leikkausta antaa,
mutta lupasi kuitenkin, että jos kivut tulevat liian koviksi, niin saan sitä.
En sitten sitä kuitenkaan pyytänyt enää ennen leikkausta.
Minä olen joutunut käyttämään kipulääkkeitä elämässäni ihan jatkuvalla syötöllä,
päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen.
Mutta nyt se aika on ohi. En enää voi syödä niitä. Elimistöni ei kestä.
Ihmeellistä on se, että Jumala on pitänyt minusta huolta niin,
että nyt olen pystynyt elämään hetkiä, päiviä, viikkojakin
ilman kipulääkkeitä ja ilman kipuja.
Olen varma, että Jumala pitää ja tulee pitämään sinusta huolen,
niinkuin on pitänyt minustakin.
Me saamme elää päivän vain ja hetken kerrallansa.
Edetä askeleen kerrallaan.
Mutta sinä tiedät sen minkä minäkin:
Yksin en kulje en hetkeäkään Herra siunatkoon Sinua
ja varjelkoon Sinua.
Herra kirkastakoon kasvonsa Sinulle
ja olkoon Sinulle armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa Sinun puoleesi
ja antakoon Sinulle rauhan.
[quote="jukka1954"]Lääke siis on sitä, mitä ihmisille annetaan muutama päivä suurten leikkausten jälkeen (oxanest). Minäkin sain 3 päivää avosydänleikkauksen jälkeen, sitten piti pärjätä miedommilla. Hassua kyllä, nyt eivät kivut herätä yöllä, mutta lääke virkistää niin, että yhä jatkan "yöelämääni" kuten ennenkin. Huolestuttavaa on se, että nyt lääkettä käytetään kunnes polvi on operoitu, eli ainakin 2 kuukautta (4 x vrk). Olen siis muun pahuuteni lisäksi nykyisin myös "narkkari", kuten tällaisia ressukoita pruukaavat kutsua - ne 'vähän enemmän vanhurskaat ja hyvät ihmiset', jotka sanovat, ettei lääkkeitä uskovan pitäisi käyttää lainkaan! ( ? )[/quote]
Tuttu lääke minullekin leikkausten jälkeen.
Kerran tosin minä pyysin sairaalassa sitä jo ennen leikkausta.
Nukutuslääkäri, joka minut oli monet kerrat nukuttanut, tuli katsomaan minua.
Ei hän sitä minulle halunnut ennen leikkausta antaa,
mutta lupasi kuitenkin, että jos kivut tulevat liian koviksi, niin saan sitä.
En sitten sitä kuitenkaan pyytänyt enää ennen leikkausta.
Minä olen joutunut käyttämään kipulääkkeitä elämässäni ihan jatkuvalla syötöllä,
päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen.
Mutta nyt se aika on ohi. En enää voi syödä niitä. Elimistöni ei kestä.
Ihmeellistä on se, että Jumala on pitänyt minusta huolta niin,
että nyt olen pystynyt elämään hetkiä, päiviä, viikkojakin
ilman kipulääkkeitä ja ilman kipuja.
Olen varma, että Jumala pitää ja tulee pitämään sinusta huolen,
niinkuin on pitänyt minustakin.
Me saamme elää päivän vain ja hetken kerrallansa.
Edetä askeleen kerrallaan.
Mutta sinä tiedät sen minkä minäkin:
[url=https://www.youtube.com/watch?v=1XD5OLNUdyA][b]Yksin en kulje en hetkeäkään[/b][/url]
[list]Herra siunatkoon Sinua
ja varjelkoon Sinua.
Herra kirkastakoon kasvonsa Sinulle
ja olkoon Sinulle armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa Sinun puoleesi
ja antakoon Sinulle rauhan.[/list]