Eli tuo Jeesuksesta tallessa oleva
"valokuva" käärinliinoissa,
on syntynyt jonkinlaisessa räjähdyksessä.
Lihahyytelöksi ruoskitusta ruumiista
ei mitään tällaista kuvajälkeä
käärinliinaan jää.
Jonkin ihmeellisen käsittelyn
tuo liina on saanut.
Hienoa, että Emilio
on syvästi perehtynyt tähän asiaan
ja todella tietää, mistä puhuu.
Siis jokin ihmeellinen valtava voima
sai aikaiseksi tuon valokuvan.
Ja se on tietenkin Jumalan Voima.
Käytän nyt vanhan ajan termejä
valokuvan valmistuksesta:
Tuo voima otti tuon kuvan,
kehitti sen ja kiinnitti sen,
sillä atomisekunnilla,
kun Jumala herätti Jeesuksen ruumiin kuolleista.
Olen joskus tuollaista valokuvausta harrastanut.
Ihan jo poikasesta asti.
Oli jännää olla pimeässä huoneessa.
Valoa ei saanut tulla hiukkaakaan.
Varsinkaan filmin kehityksessä.
Filmin valotuksessa puhutaan
sekunnin murto-osista.
Jopa tuhannes osista.
Mutta filmin kehitys
oli pitkä tuskallinen operaatio
säkkipimeässä.
Vasen käsi ylös, oikea alas.
Oikea alas ja vasen ylös.
Ja filmin piti alaosastaan
pysyä kehiteastiassa,
jota ei voinut nähdä.
No sitten, kun rikastuin,
ostin sellaisen purkin,
johon filmin sai käärittyä.
Ja sitten korkki kiinni
ja koko filmi oli sitten kehitteessä
koko ajan varmasti pimeässä.
Se oli jo kuin taivasta maan päällä.
Paperin valotus ja kehitys
oli sitten jo rauhallisempaa.
Ja saattoi jopa käyttää
heikkoa punaista valoa.
Valotus kesti kymmeniäkin sekunteja.
Jopa minuutin tai joskus useammankin.
Sitten tuossa punaisessa valossa
saattoi tarkastella kuvan
kehittymistä kehitealtaassa.
Se oli todella jännää.
Piste kerrallaan paperiin tuli
tummaa jälkeä.
Lopulta jo tiesi,
miten päin kuva on altaassa.
Sitten piti olla tarkkana,
että ottaa kuvan ajoissa pois altaasta
ja siirtää keskeytysliuokseen,
joka pysäyttää kehittymisen.
Ja sitten kiinnitysaltaaseen.
Kiinnite jotenkin poisti
valoherkän materiaalin
valokuvapaperista lopullisestti.
Ja monen päivän uurastuksen jälkeen,
sitten katseltiin
työllä ja vaivalla valmistettuja
mustavalkoisia kuvia.
Isä oli ostanut vähillä varoillaan
sellaisen kuivaimenkin.
Olisiko kuusi kuvaa mahtunut
yhdelle puolelle
ja toisen kuusi toiselle.
Kuvat laitettiin siis
metallipinnalle,
ja kuvien päälle tuli kankainen kansi,
joka kiristyi tiukasti.
Ja sitten lämpö päälle
ja kuvat kuivuivat nopeasti
hyvään muotoon.
Mutta Jumalan käyttämä
tekniikka on ihan erilainen.
Jumalan ei tarvitse mennä
ensin apteekkiin ostamaan
alkuaineita kehitteen valmistusta varten.
Vaan kaikki hoituu alusta loppuun saakka
yhdessä atomisekunnissa.
Ja ... hui ....
Kerran meidänkin ruumiimme
kokee jotain vastaavaa,
jos olemme elossa,
kun Jeesus noutaa omansa.
Silloin tämä nykyinen ruumiimme
muuttuu samanlaiseksi
kirkastetuksi ylösnousemusruumiiksi
kuin Jeesuksenkin ruumis muuttui.
Ja se muuttuminen tapahtuu
Paavalin saaman ilmoituksen mukaan
yhdessä atomivärähdyksessä (en atomo).
Ja se on kyllä sitten aikamoinen pamaus.
Olen juuri tällainen kuin olen.
Ja sitten yhdessä atomivärähdyksessä
muuttunut ihan toisenlaiseksi.
Eläväksi kuvaksi.
No, voi olla,
että koen ruumiillisen kuoleman
ennenkuin tapahtuu tempaus.
Mutta joka tapauksessa valtaisa joukko
ruumiillisesti elossa olevia ihmisiä
tulee kokemaan
Jumalan ylösnousemisvoiman
samalla tavalla kuin Jeesus.
Mihin olemmekaan kääriytyneet,
niin kääreemme jää tänne.
Ja me siirrymme yläilmoihin.
Paavali (Fil 3:10) kirjoitti:
tunteakseni hänet
ja hänen ylösnousemisensa voiman
