talutettava kirjoitti:
Kommenttini ei siis liity suoranaisesti ko. kysymykseen vaan
johtopäätelmään " Mitä tämä hyödytti".
Vuosi sitten huhtikuussa oli kovasti kiireistä aikaa.
Tuntui, että ajasta on pulaa, niin paljon asioita ja tekemättömiä
töitä tuntui olevan.
Aivan sama ajatus on minullakin.
Tekemätöntä työtä ja todella tarpeellista sellaista on niin valtavan paljon.
Jopa ihan samanlaisia kuin sinullakin. Tarkoitan vanhoja rakennuksia. Ja polttopuita jne.
Ja minulla on myös näky tästä foorumista, minkälainen rakennus sen pitäisi olla.
Mutta en vain saa aikaiseksi - rakennettua sitä, niinkuin tahtoisin.
Sinänsä on ihme, että mihinkään kykenen.
Oikea käden kanssa en voi hiirtä liikuttaa. Vasen käsi on heikko ja liikerajoitteinen.
Itse asiassa se, että minä yleensä olen ja elän täällä maan päällä, on ihme.
Ja sitten kaiken tämän jälkeen minun täytyy aina joskus tarttua haastavaan sudokuun,
ja uhrata sille yksi kymmenminuuttinen. Joskus ei kaksikaan riitä.
Tosin minä osaan kyllä oikein hyvin perustella itselleni sen,
miksi minun on hyvä aina välillä testata, miten kykenen sudokun selvittämään.
Mutta otetaan toinen ehkä tutumpi ajan kuluttaja, jota en tosin itse ole harrastanut
kuin lähinnä lapsena leikkikaverien kanssa - nimittäin shakki.
Mitä siitä sanoisit. Sopiiko se uskovalle.
Muistelen lukeneeni erään varsin tunnetun saarnaajan - jo kauan sitten kirkkauteen siirtyneen -
kertoneen kirjassaan kuinka hän kerran suostui pelaamaan shakkia ystävänsä kanssa.
Sen jälkeen häneltä meni pitkä aika, ennenkuin hän jälleen pystyi voitelussa saarnaamaan.
Voisiko sudokussa, shakin peluussa tai muissa
sinänsä hyödyttämän tuntuisissa asioissa, jotka vievät kallista aikaamme,
olla jokin tällainen vaikutus uskovan elämään?
