Kirjoittaja kalamos » 09.07.2026 05:51
Tästä tuli hyvä päivä,
kun huomasin Sinun taas
pitkästä aikaa kirjoittaneen tänne.
Saarnaajan kirjan 7. luku
selvittää, mikä on hyvää.
Saarnaajan kirjassa
käydään läpi Salomon
ulkonaisesti onnellista elämää,
joka kuitenkin oli paljolti turhuutta.
Ja niin seitsemäs luku selvittää,
mikä olisi ollut parempi vaihtoehto.
Selvitys alkaa toteamuksella
Vakavuus on parempi kuin ilonpito
Jos Jumala ei soisi myös huonoja päiviä,
emme koskaan tavoittaisi tuota parempaa.
Ja ilman tuota parempaa
eli vakavuutta,
olisi ikuisuuskohtalomme
tämän hetken aikaa näkyvän
maallisen savun jälkeen päinvastainen.
Ilonpidon sijasta hyvin vakava.
Hyvänä päivänä ole hyvillä mielin,
ja pahana päivänä ymmärrä,
että toisen niinkuin toisenkin
on Jumala tehnyt,
koskapa ihminen ei saa mitään siitä,
mikä hänen jälkeensä tulee.
Kun ihminen vanhenee,
niin tämä viisaus tulee
kuin luonnostaan vastaan.
Nuoruuden onnen sijaan
tulee toisenlaiset päivät.
Ja nekin Jumalalta.
Saarnaaja sanoo viimeisessä
luvussa näin:
Ja muista Luojaasi nuoruudessasi,
ennenkuin pahat päivät
tulevat ja joutuvat ne vuodet,
joista olet sanova:
"Nämä eivät minua miellytä";
ennenkuin pimenee aurinko,
päivänvalo, kuu ja tähdet,
ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin -
jolloin huoneen vartijat vapisevat
ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi
ja jauhajanaiset ovat joutilaina,
kun ovat menneet vähiin,
ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään,
ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat
ja myllyn ääni heikkenee
ja noustaan linnun lauluun
ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät;
myös peljätään mäkiä,
ja tiellä on kauhuja,
ja mantelipuu kukkii,
ja heinäsirkka kulkee kankeasti,
ja kapriisinnuppu on tehoton;
sillä ihminen menee
iankaikkiseen majaansa,
ja valittajat kiertelevät kaduilla -
ennenkuin hopealanka katkeaa
ja kultamalja särkyy
ja vesiastia rikkoutuu lähteellä
ja ammennuspyörä
särkyneenä putoaa kaivoon.
Ja tomu palajaa maahan,
niinkuin on ollutkin,
ja henki palajaa Jumalan tykö,
joka sen on antanutkin.
Raamatun ehkä vanhimmassa
kirjassa kuvataan Jobin kärsimyksiä.
Ne johtivat kaksinkertaiseen
iloon ikuisuuden maailmassa.
Tästä tuli hyvä päivä,
kun huomasin Sinun taas
pitkästä aikaa kirjoittaneen tänne.
Saarnaajan kirjan 7. luku
selvittää, mikä on hyvää.
Saarnaajan kirjassa
käydään läpi Salomon
ulkonaisesti onnellista elämää,
joka kuitenkin oli paljolti turhuutta.
Ja niin seitsemäs luku selvittää,
mikä olisi ollut parempi vaihtoehto.
Selvitys alkaa toteamuksella
:bible: [list][color=#004000]Vakavuus on parempi kuin ilonpito[/color][/list]
Jos Jumala ei soisi myös huonoja päiviä,
emme koskaan tavoittaisi tuota parempaa.
Ja ilman tuota parempaa
eli vakavuutta,
olisi ikuisuuskohtalomme
tämän hetken aikaa näkyvän
maallisen savun jälkeen päinvastainen.
Ilonpidon sijasta hyvin vakava.
:bible: [list][color=#004000]Hyvänä päivänä ole hyvillä mielin,
ja pahana päivänä ymmärrä,
että toisen niinkuin toisenkin
on Jumala tehnyt,
koskapa ihminen ei saa mitään siitä,
mikä hänen jälkeensä tulee.[/color] [/list]
Kun ihminen vanhenee,
niin tämä viisaus tulee
kuin luonnostaan vastaan.
Nuoruuden onnen sijaan
tulee toisenlaiset päivät.
Ja nekin Jumalalta.
Saarnaaja sanoo viimeisessä
luvussa näin:
:bible: [list][color=#004000]Ja muista Luojaasi nuoruudessasi,
ennenkuin pahat päivät
tulevat ja joutuvat ne vuodet,
joista olet sanova:
"Nämä eivät minua miellytä";
ennenkuin pimenee aurinko,
päivänvalo, kuu ja tähdet,
ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin -
jolloin huoneen vartijat vapisevat
ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi
ja jauhajanaiset ovat joutilaina,
kun ovat menneet vähiin,
ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään,
ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat
ja myllyn ääni heikkenee
ja noustaan linnun lauluun
ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät;
myös peljätään mäkiä,
ja tiellä on kauhuja,
ja mantelipuu kukkii,
ja heinäsirkka kulkee kankeasti,
ja kapriisinnuppu on tehoton;
sillä ihminen menee
iankaikkiseen majaansa,
ja valittajat kiertelevät kaduilla -
ennenkuin hopealanka katkeaa
ja kultamalja särkyy
ja vesiastia rikkoutuu lähteellä
ja ammennuspyörä
särkyneenä putoaa kaivoon.
Ja tomu palajaa maahan,
niinkuin on ollutkin,
ja henki palajaa Jumalan tykö,
joka sen on antanutkin.[/color][/list]
Raamatun ehkä vanhimmassa
kirjassa kuvataan Jobin kärsimyksiä.
Ne johtivat kaksinkertaiseen
iloon ikuisuuden maailmassa.
