Tuon kertomuksen sanomasta,
minä en löydä sellaista sanomaa,
että meidän pitäisi uhrata Iisak.
Jumalahan nimenomaan sanoo:
Älä satuta kättäsi poikaan
äläkä tee hänelle mitään
Tarkkaan ottaen huutaja
on Herren Enkeli,
joka VT:n puolella viittaa
nimenomaan Jumalan Poikaan.
Eli juuri se luvattu Siemen,
jossa kaikki kansat tulevat siunatuiksi,
oli nyt äänessä.
Tämä on se uhri,
jonka Jumala oli katsonut itselleen.
Iisak puhui isällensä
Aabrahamille sanoen:
"Isäni!"
Tämä vastasi:
"Tässä olen, poikani".
Ja hän sanoi:
"Katso,
tässä on tuli ja halot,
mutta missä on lammas polttouhriksi?"
Aabraham vastasi:
"Jumala on katsova itselleen
lampaan polttouhriksi,
poikani".
Ja näin sitten tapahtui
ihan kirjaimellisesti.
Niin Aabraham nosti silmänsä
ja huomasi takanansa oinaan,
joka oli sarvistaan
takertunut pensaikkoon.
Ja Aabraham meni,
otti oinaan ja uhrasi sen
polttouhriksi poikansa sijasta.
Aabraham oli siis saanut
uskomattoman lupauksen.
Niin paljon kuin taivaalla on tähtiä,
olisi hänellä jälkeläisiä.
Uskon kautta uhrasi Aabraham,
koetukselle pantuna, Iisakin,
uhrasi ainoan poikansa,
hän,
joka oli lupaukset vastaanottanut
ja jolle oli sanottu:
"Iisakista
sinä saat nimellesi jälkeläisen",
sillä hän päätti,
että Jumala on voimallinen
kuolleistakin herättämään;
ja sen vertauskuvana hän
saikin hänet takaisin.
Tämä kaikki on vasta pohjustusta.
Varsinainen taideteos
alkaa hahmottua tälle pohjustukselle.
Tuo ihmeellinen lupaus
jälkeläisten määrästä
edellytti Luvattua Siementä.
Ja se edellytti Jumalan kansaa
Israelia, jota ei vielä ollut.
Oli vain Aabraham ja Iisak.
Ja tuo lupaus edellytti sitä,
että Israel tulee kärsimään
suuret synnytystuskat.
Ja nyt Jumala kysyy Aabrahamilta,
että onko Aabraham suostuvainen
tähän uhriin.
Siis suostuvainen siihen,
että Israelin kansa
eli hänen siemenensä
tulee kärsimään nämä synnytystuskat.
Ja tämän tuskan suuruuden
Jumala ilmaisi siten,
että pyysi Aabrahamia
uhraamaan poikansa.
Ja kun tämä keskustelu
oli loppuun käyty
ja Jumalan katsoma uhrikin
taas kerran uhrattu,
niin Jumala saattoi näyttää
Aabrahamille kaiken lopputuleman.
Aabrahamille näytettiin
Jumalan Karitsa ristiinnaulittuna.
Ja näin tämä episodi
päättyi siihen,
että Aabraham suostui siihen,
että hänen siemenensä
on Jumalan käytössä.
Ja hän itse oli nyt juuri
ensimmäisenä kokenut sen kivun,
minkä Israel tulee kokemaan.
Ja samoin sen oli nyt myös
kokenut Iisak.
Siis.
Tämä kaikki tähtää siihen
tosiasiaan,
että Israel olisi esikoispoika,
jos Aabraham kantaisänä
siihen suostuu.
Ja niin sitten kävi,
että Israel joutui
hirvittävään kärsimykseen
synnyttyään.
Mutta Genesiksen
ja Aabrahamin jälkeen
tulee Exodus ja Mooses.
Ja Jumala käskee
Mooseksen sanoa Egyptin faaraolle:
Näin sanoo Herra:
Israel on minun esikoispoikani
Nyt taulukangas on pohjustettu.
Ja voidaan aloittaa siveltimen vedot.
Muistan lapsuudesta,
kun isä maalasi tauluja,
niin aamulla,
kun isä oli jo mennyt töihin,
niin äidin kanssa
menimme katsomaan,
mitä isä oli yön aikana maalannut.
Ensin oli vain ehkä pohustettu
taulukangas telineessä.
Seuraavana aamuna
ehkä jotain aika plassua tasaista.
Kolmantena alkoi jo ehkä
jo arvailla ollaanko luomassa
merimaisemaa,
vai olisiko sitten peltomaisema.
Näin Raamatunkin ilmoitus etenee
Genesiksestä Ilmestyskirjaan saakka.
Aabraham näki jo Golgatalle asti,
vaikka Israelia ei vielä edes ollut.
Vain Iisak.
